Museoseikkailu2019 -matkaamme sisältyi monta mainiota museoravintola- ja kahvilakokemusta. Kokosimme niistä tämän oman, pitkän postauksensa. Poiminnoista ja kuvista vastaa keittiömies Henrik, viittä vaille restonomi. Minä kirjoittelin havainnot tarinan muotoon.
KEITTIÖMIEHEN NOSTO 1: Amurin Helmi
Amurin Helmen seitsemän euron kalakeitto kiilasi kirkkaasti kärkisijoille kaikkien aikojen keittolounasvertailussa. Museokorttelikierroksen päätöskahveja saatteli sulhaspiirakka, juuri uunista tullut ja valuvalla voisulalla meheväksi voideltu. Reilu sipaisu munavoita päällä. Ja ihan kunnon voisilmäpulla vielä kahvimukin jälkimmäisen puolikkaan kruunuksi. Mehevä, hampaita vasten pehmeästi painuva ja tuhannen tuore.
Helmi se on – Amurin helmi.
KEITTIÖMIEHEN NOSTO 2: Cafe Sara, Ravintola Von Nottbeck & Café Milavida
Henrikin johdolla suunnistimme Airbnb-asunnoltamme Amurin Helmeen heti aamusta. 7,50 euron aamiaisbuffetin hinta-laatusuhde on ylivertainen. Tälle kunnon suositus. Cafe Saran kultturellit kahvin kaverina vegaaninen porkkanakakku kelpaa kelle vaan. Pikkuinen perunaleivos toi mieleen taitavasti tiivistetyn mutakakun. Jatkoon!
Milavidan mäelle kiipesimme nälkäisinä. Vaikka lounassalaatteja ei vitriinissä ollut, keittiö taikoi sellaiset limegraavatusta lohesta ja tuoreista kasviksista lohi. Kierroksen jälkeisille kahveille tuleva restonomi valitsi juhlallisen juustokakkuviipaleen. Syötiinköhän Olga von Nottbeckin pöydässä tällaisia herkkuja. Taatusti olisi ainakin kelvannut!
KEITTIÖMIEHEN NOSTO 3: Cafe Qwensel
Kai meil kahvitauko o? Myös keittiömiehen painokkaan toteamuksen mukaan kunnon museoseikkailu ilman kahvitaukoa on – niin – se on jotenkin vajavainen. Sen tauon voi viettää 1700 -luvun suojaisassa pihapiirissä näyttelykokemuksista rupatellen. Entä miten tehdään Turun paras mozzarellasalaatti? Otetaan fressit raaka-aineet, kaikkia reilusti. Lopuksi hivautetaan päälle köökin oma kastike. Kupeeseen lämmin sämpylä. Tätä on Cafe Qwensel. Koska museopäivä vie yllättävän paljon energiaa, myös illan menu kannattaa myös varmistaa. Me marssimme Viikinkiravintola Haraldiin, joka vei myös ajatukset 800-1050 -aikakauteen. Silloin viikinkiretket kuulemma sivusivat myös Suomen rannikkoa ja Turkua. Kaikille näille iso peukku.
KEITTIÖMIEHEN NOSTO 4: Cafe Victor, Enkelin Kisälli & Turun kauppahalli
Cafe Victor: niin kaunis paikka Turun taidemuseossa. Jessican isoäidin reseptillä tehty taivaallisen hyvä kalakeitto, siemennäkkäriä ja etikkavoita, pieni alkusalaatti. Ruokaillessa rouva luki Annan artikkelin neljästä esikoiskirjailijasta. Hyvä hetki. Luostarinmäen käsityöläismuseon portilla on kahvila Enkelin Kisälli. Kaikki sen tuotteet tehdään omassa keittiössä itse leipoen lähimyllyn jauhoista. Marjat ovat aina kotimaisia. (Epä)virallinen museomaistaja Henrik totesi ison korvapuustin kanelisen toteutuksen täydelliseksi ja marjaisen juustokakun hartaan kahvihetken arvoiseksi. Päivän päätteeksi suunnistimme vielä vuonna 1896 avattuun historialliseen Turun kauppahalliin. Sen uumenista löytyy myös pikkuinen museomyymälä, jonka hyllyiltä bongasimme Hellaksen Mansku-suklaapatukoita, Figarol-rasioita, Hipnoksen Sirkka-keksejä ja Jalostajan sinappia Karhulan lasin sinappilaseissa. Niitä oli Sinikka- ja Aarne-kummin kotona Suomenniemellä juomalaseina aikoinaan- Päivän henkeen sopi tankkaus yhdessä kauppahallin ravintolassa: klassiset kaalikääryleet ja maistuvat lihapullat lisukkeineen. Tänään siis ajan kerroksia aina 1700-luvulta nykypäivään.
KEITTIÖMIEHEN NOSTO 5: Museoravintola Muusa
Porin taidemuseossa Päivi Sundell pyörittää Museoravintola Muusaa, josta saa viikolla kahvin ja leivonnaisten lisäksi lounasta ja viikonloppuisin brunssia. Alusta saakka itse tehtyjen ruokien ja leivonnaisten hinnat ovat todella maltilliset. Me kiersimme ensin näyttelyn ja söimme pikkubrunssin ennen työpajaa. Suositus myös Muusalle kuten kaikille käymillemme museokahviloille ja -ravintoloille.
Mielenrauha 