Avainsana-arkisto: kesä

Mikäs tässä ollessa, kirjakahvilassa!

Istun Linkkumyllyn kirjakahvilassa. Ulkona mättää vettä kuin koussikalla kaaten. Pionit painuvat lysyyn sateen alla. Terassin penkit ovat likomärkiä. Minä hain autosta sukat jalkaan, kun paljaita varpaita paleli kengissä. Varakengätkin löytyvät, jos nämä sattuvat kastumaan. Ja sateenvarjo on matkassa. Mulla on sellainen matkamalli, pieni ja kevyt aina mukana. Käsilaukun pitää olla kyllä suuri, että sinne mahtuu kaikki tarpeelliset tavarat. sateenvarjo. Digipokkari kaikenlaisen kauniin taltioimiseen. Parhaat jutut tulevat vastaan sattumalta. Muistikirja oivalluksia varten. Varakassi ihanille kirppislöydöille. Ja ties mitä.

Ihana kesä tämä on, satoi tai paistoi

Kesä kumminkin ja se on hienoa. Sateen jälkeen poimulehtien keskelle jää kirkkaat vesihelmet. Kanttarellit imevät kasvuvoimaa ja tuottavat mieletöntä satoa. Sade huuhtoo pölyjä ja raikastaa maailman. Sadepäivänä voin kääriytyä viltin sisään lukemaan varaston vanhoja sisustus- ja naistenlehtiä tai yhtä siitä kirjapinosta, jotka lainasin Mikkelin kirjastosta ennen kuin se meni remonttia varten kolmeksi kuukaudeksi kiinni. Vaikka Petri Tammisen tekstiä. Lukisinkohan sitä seuraavaksi. Täällä Linkkumyllyssä otin kahvikupin seuraksi sadetta pidellessä kirjakahvilan hyllystä ”Miten minusta tuli minä”-kirjan ja luin Sofi Oksasen ja Hannu-Pekka Björkmanin tarinat. Selvisi sekin, että Leena Palotie väitteli tohtoriksi jo 25-vuotiaana. En tiennyt ennen.

Sadepäivä on myös ihana päivä kiertää Taidekeskus Salmelan tämän kesän näyttelyä. Me visiteerasimme siellä eilen ja olen vieläkin vaikuttunut. Mieli vaeltaa maalauksissa edelleen ja jatkaa sitä luultavasti monta päivää. Unohtakaa sade, jos mietitte Salmelaa. Vaikka näyttely on monessa rakennuksessa, niin pääsette kulkemaan niiden välit kastumatta. Salmelan väki on varustanut asiakkaille lainattavia sateenvarjoja.

Nyt sade alkaa hellittää

Minä lähden kiertämään sekä Linkkumyllyn näyttelyitä että ihastelemaan erilaisia design-huusseja. Ne taidettiin rakentaa tänne viime kesän näyttelyksi. Tänne tullessani testasin jo Ristomatti Ratian koivurunkoisen huussin. Hieno! Juhlallisen maanläheinen laitos!

Tämän paikan puutarha on muuten yksi niistä, jotka ovat mukana Mikkelin seudun hurmaavimmat puutarhat- esitteessä ja käyntikohdelistalla. Täällä on vanha myllärintalo, jonka puutarha laskeutuu luontaisen terassimaisesti kohti järveä. Tiedän, että täällä on ympäristöön sijoitettua taidetta – ystäväni Hanna kävi täällä jo ja hehkui ilosta sen käynnin jälkeen. Kertoi ja kehui ja suositteli.

Muutama ajatus Linkkumyllyn herkuista

Tällaisena vähähiilihydraattisena eläjänä syön harvoin tavan pullaa ja kakkuja itse. Linkkumyllyn kohdalla pitää kumminkin mainostaa! Täällä leivotaan ruisleipää lukuun ottamatta kaikki itse. Kahvilassa tuoksuvat juuri kypsymässä olevat pullat. Sämpyläpelti näyttää olevan jäähtymässä tuossa pöydällä. Ja se ruisleipäkin, josta voileivät tehdään – se tulee jostain tästä lähistöltä! Äskeiset asiakkaat poistuivat kiitellen ja kehuen vuolaasti. Tuoretta ja maukasta!

Minä olen nyt lomalla, minä ja yhden hengen yritykseni. Suloista ja sirkeää kesää! Nautitaan – siitä sateestakin. Värikkäät kumpparitkin ovat  iso ilo.

Mainokset
Avainsanat: , , ,

Tunnelmia, välähdyksiä, värejä

Juhannus.
Aurinkoa. Kukkivien koiranputkien tuoksua.
Sankokaupalla lupiineja.
Kirjanlukuhetkiä ja lehdenlukutuokioita metsänreunan penkillä, riippukeinussa, kuistin kesätuolissa, kukkapenkin kupeen jakkaralla.
Saunassa tuoksuvat koivuvihdat ja pihtavihdat.
Puhtaat pyyhkeet ja laudeliinat. Matto laiturilla.
Jalkakylpy viliyrteistä ja kiukaalla tuoksuva terva.
Levollinen ilta. Hyvää ruokaa yötä myöten.
Lautapelejä ja pieniä pätkiä YLEn juhannusjunaa.
Pitkät yöunet.
Aamukahvit kuistilla, auringonpaisteessa.
Soituretki vastapäiseen saareen ja metsäpiknik.
Paljaat varpaat.
Kesämeininki.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Avainsanat: , , , ,

Läsnäolio

Eilen saunassa mies sanoi sen sanan. Lomasanan joka kuvaa sitä, millainen aion alkavalla lomalla olla.  Minkälaiseen olotilaan toivon mahdollisimman hyvin liukuvani. Aion olla LÄSNÄOLIO.

Olen tehnyt viime päivät hyvin intensiivisesti töitä ja siinä samalla huomannut, miten mielenkiintoinen kirjoittaminen on kutsunut minut pois tästä hetkestä. Sanojen luomaan maailmaan, johonkin toiseen todellisuuteen kuin mikä on tässä käsillä. Olen ärsyyntynyt välillä, kun arki ja ulkopuoliset asiat ovat suvainneet häiritä minua. Mitä. Jotain asiaa vai?

Uppoutuminen käsillä olevaan tekemiseen on hyvä juttu, mutta rajansa kaikella. Elämä on myös ruusun tuoksua pihalla, tuulen tuntua iholla, perheenjäsenen halausta, ilon läikähdystä koiran nuolaistessa kädenselkää. Niiden läsnäolevasta aistimisesta piirtyy elämän syvyys.

Juhannuksena tavoitin jo tuota olotilaa, joten muistissa on. Lähiviikkoina ja loman aikana se on päätavoite, olla ja opetella olemaan yhä enemmän ja paremmin läsnäolio. Laitan hupun koneen päälle ja keskityn aamukahveihin kuistilla, torilla hengailuun ja järvellä souteluun. Lomasuunnitelmat ovat pienesti suuria!

Blogi jää nyt muutaman viikon kesätauolle – kuulumisiin taas elokuussa.

Avainsanat: , ,

Olemisen voimaa

uimakoppiPiipahdin tyttäreni kanssa lomasella Hangossa. Suomen etelässä, kuten matkailuväki siellä mainostaa. Merkillisen hieno lomanpätkä. Toki säätkin suosivat, aurinko paistoi ja kesä helli, mutta ei se hienous siitä yksinomaan tullut.  Se tuli pysähtymisestä ja itsessä olemisesta.  Se on tunne, jota on monasti niin vaikea tavoittaa, mutta nyt se onnistui. Osasin olla siinä hetkessä, joka ympärilläni oli, en kiirehtinyt pois, jonnekin. En suunnitellut seuraavaa pysähdystä tai ajoreittiä.  Kun istuin iltalämpimällä kalliolla, istuin siinä ja aistin auringonsäteiden voiman kiven pinnassa. Kun seisoin rantahiekassa paljain jaloin, meinasin pakahtua onnesta. Mikä lahja oli se säkenöivä valo, mitä luksusta vain katsella merelle aamuhiljaisella uimarannalla. Meren tyyneys ulottui mieleen, sieluun ja sydämeen saakka.

Nyt aloitan työt, mutta jo Hangossa otettujen kuvien katselu kietaisee minut läsnäolemisen taikaan. Yksi onkin tietokoneen taustakuvana, jotta pääsen pujahtamaan tunteeseen.  Edelleenkään minulla ei ole valmista strategiaa, jolla löytää tuo olotila, mutta jotenkin taas osaan sen hieman paremmin. Ainakin uskon niin. Osaan unohtaa huolet ja kiireet ja asettua siihen, mikä ruokkii ja ravitsee sielua.  Sen ajatteleminen täyttää minut hiljaisella ilolla.

Avainsanat: , , ,
Mainokset