Aihearkisto: ajankäyttö

Huomenta valoisa maailma

Havahduin aamuseiskalta. Karistin juuri ennen heräämistä vainonneet painajaiset mielen tunkiolle, pois päivää pilaamasta. Aikoihin en ole öisiä kauhufilmejä katsellut eikä toivottavasti ihan heti tarvitsekaan. Mies oli töihin lähtiessään jättänyt minulle kahvin pulloon. KiitosKiitosKiitos. Söin aamiaisen. Siemaisin mukillisen maitokahvia.

Avasin Rhonda Byrnen Salaisuus -kirjan ajatuksiin perustuvan voimatekstin.  Byrnen teokset ovat opettaneet minulle eniten kiitollisuudesta: suosittelen lämpimästi Salaisuutta, The Secret – Voima -teosta ja Taikavoimaa. Ostin aikoinaan myös Byrnen 365 elämänohjetta: sellaisen kirjan tapaisen, josta voin repäistä ohjeen kalenterin väliin tai jääkaapin oveen. Yhtään en ole raaskinut irrottaa. Kirjanen on nykyään ruokapöydällä ja silmäilen sitä summamutikka -periaatteella. Avaan sen kohdan, joka sattuu kulloinkin aukeamaan.

JOS vai KUN?

”Vaihda epävarmuutta huokuva jos-sana KUN-sanaan ja autat vetovoiman lakia toimimaan.”

Tätä epävarmuuden selättämistä treenaan edelleen näin liki viisikymppisenä. Tulokset palkitsevat, vaikka ovatkin joskus hitaita. Se johtuu alitajunnan esteistä. Raivaan pois tieltä vuosikymmenten aikana kertyneitä rajoittavia uskomuksia. Siinä auttaa kiitollisuuden vahvistaminen. Ajattelen ja kirjoitan asioita, joista olen onnellinen ja kiitän. Vahvistuva kiitollisuus syrjäyttää epäuskoa ja epävarmuutta.

Hurahdin aikoinaan myös Byrnen nimellä myytävään kauniiseen Kiitollisuus-muistikirjaan, jota näköjään myydään edelleen Bookyn kirjakaupassa. Kiitoksia voi toki kynäillä talteen mihin tahansa muistikirjaan tai vihkoon – tai vähintäänkin ajatella. Tärkeintä on ajattelun muuttaminen, asenteen treenaaminen näkemään sitä, mikä on hyvin ja mistä on aihetta kiittää. Se negatiivinen huolehtii kyllä ihan itse itsestään.

Joka-aamuinen kynttilänvalo

Sitten vielä toisenlainen kaunis hetki uuden Avotakan sisustusideoiden kanssa. Viipale vähähiilarista porkkanakakkua toisen kahvimukillisen kaverina. Hyvää huomenta valoisa maailma!

Linkit sisältävät kumppanuusmarkkinointia Bookyn kanssa.

aamu 001

aamu 010

aamu 004 aamu 011 aamu 007

 

 

Mainokset
Avainsanat: , , , , , , , , ,

Oivalluksen kynnyksellä. Ajattelijan kirja.

maalaussudenkorentoTommy Hellsten kiteyttää elämän ilmiöitä vuosi vuodella kirkkaammin. Tänä vuonna Hellsteniltä on ilmestynyt kaksi kirjaa, joista toisen hän on julkaissut  yhdessä vaimonsa Carita Hellstenin kanssa. Molemmista tuli heti minun kirjahyllyni tärkeitä kirjoja. Kauniita, kapeita ja täynnä painavia ja puhuttelevia sanoja. Ne sanat eivät ole valmiita totuuksia, vaan ajattelemaan ja tutkimaan kehottavia mietteitä, näkökulmia ja mielen lempeitä haasteita. Kumman tahansa kanssa voisin vaikka matkata viikoksi retriittiin. Aloittaa kunkin päivän poimimalla sattumanvaraisesti tai tarkoituksella jonkin osan tekstiä tai yksittäisen mietteen. Käyttää lopun päivää sen synnyttämien mielenliikkeiden tutkimiseen. Kirjoittamalla. Maalaamalla. Ajattelemalla.
Ehkä teenkin niin.

Oivalluksen kynnyksellä

OIvalluksenKynnykselläTommyn kiteyttämät mietelauseet Ihminen tavattavissa -sivulla Facebookissa ja Twitterissä kuuluvat melkeinpä päivittäin ajatteluhetkiini.   Verkossa ne synnyttävät myös polveilevia ja välillä kiihkeitäkin keskusteluja, sillä lukija kokee ja tulkitsee kiteytykset omalla tavallaan, omasta historiastaan käsin. Siinä, missä tviitit painuvat verkon uumeniin edellisten tieltä, jää tämä samanlaisista mietteistä koottu kirja elämään ja puhuttelemaan.

”Vaikeudet ja vastoinkäymiset opettavat meille enemmän kuin menestyminen ja onnistuminen”

Mietin oman elämäni vastuksia. Asioita, jotka ovat tuntuneet tapahtumahetkellä vastoinkäymisiltä. Entä nyt, kun muutama vuosi on kulunut – miltä ne nyt tuntuvat. Mitä olen löytänyt niistä? Mitä olen oppinut ítsestäni? Mita saanut? Olen näihin monesti itselleni vastannut ja löytänyt samalla paljon. Tätä voi pohtia yhä uudelleen, sillä sisäinen maailma on liikkeessä ja kertoo joka kerta kuunnellessa lisää siitä, mitä siellä on tapahtunut, mikä langanpää on solmiutunut ja muuttunut uudeksi ymmärrykseksi. Kun mietin menestyksen hetkiä, näen niidenkin arvon, mutta aivan toisenlaisen arvon. Enemmän olen oppinut vastuksista, vaikka en olisi niitä elämääni vapaaehtoisesti koskaan valinnutkaan.

”Syvyydessä on kaikki se, mikä pyrkii pintaan. Siellä on alitajuntamme, joka tahtoo meidän syntyvän yhä syvemmältä ja yhä uudestaan, siksi mitä olemme.”

Kirjan mietteet on ryhmitelty neljän teeman alle. Ne ohjaavat hallitsemisen sijasta ihmettelemään elämää, puhuvat yhteydestä itseen ja toisiin, kertovat pienuuden suuruudesta ja pohtivat rakkautta eri näkökulmista. Yhdellä virkkeellä tai useammalla. Syvyyksiin kutsuen – ja siksi niiden lukeminen vaatii aikaa. Kirjallisena pikaruokana kirjaa on turha tutkailla, ainakaan minun. Tällaiset tekstit ovat hiljaisuuden ja hitauden arvoisia.

Esipuheessa Tommy Hellsten toivottaa lukijalle hyvää matkaa omaan itseensä. Hyvä toivotus, sillä juuri sinne mietelauseet saattelevat.
Jos antaa niiden saatella.

Tommy Hellsten. Oivalluksen kynnyksellä. Minerva kustannus Oy. 2013.
Kirjan hinta (5.11.) on Bookyssa 20,40e (affiliate-linkki)

PS. Ajattelin kirjoittaa samaan postaukseen myös Tommy ja Carita Hellstenin yhteisestä Levollisuuden kirjasta. En kirjoita. Asia kerrallaan. Oivalluksen kynnyksellä-kirjasta tuli taas niin ravittu olo, että sen herättämiä sisäisiä kaikuja pitää kuunnella itsekin rauhassa. Monestko kerta oikein lieneekään. Hellstenin kirjoittamaa tekstiä ei voi ahnehtia.

Avainsanat: , ,

Vadelmaveneellä mielen matkalle

IMG_3658Toiviaisen Kari kirjoitti Mikkelin teatterin Facebook-sivulle:

”Mikkelin teatteri tekee pienellä tekijäjoukolla isoa jälkeä. Sen koki ja näki Vadelmavenepakolaisen ensi-illassa lauantaina. Kiitokset kaikille tekijöille ja erityisesti Jimmy Asikaisen loistavasta roolityöstä. Kannattaa katsoa ja tulla kauempaakin nauttimaan suomalaisruotsalaisen kansankodin tunnelmasta!”

No niin hitto vie tekee. Kävimme pari viikkoa sitten katsomassa Miika Nousiaisen kirjoittaman ja Petteri Summasen ohjaaman Vadelmaveneen. Edelleen välähdykset singahtelevat mielen pinnalla, kytkeytyvät arjesta nouseviin asioihin ja keskusteluihin. Kyse on myös muusta kuin ruotsalaisuudesta. Kyse on identiteetistä ja sen oivaltamisesta. Elänkö omana itsensäni vai olenko omaksunut  identiteettiini aineksia jostain itseni ulkopuolelta. Syystä taikka toisesta.  Joskus ne ainekset ovat niin tiukassa ja syvällä, että asianomainen uskoo niiden olevan aidosti oman minän osana – jopa niin tiukasti, että on valmis tekemään vaikka rikoksia. Tämä on myös näytelmän yksi ulottuvuus, syvälle sieluun ankkuroitunut ruotsalaisuus.

Tai sitten naurun kannalta

Toisaalta Vadelmaveneen voi katsoa vaikka vain illan hauskana, hyvin rullaavana iltaohjelmana. Se pelittää ilman psykologista ulottuvuuttakin erinomaisesti. Nauroimme vedet silmissä niin kaikille Tarja Pyhähuhdan monista letkeistä ja luontevista hahmoista kuin koko näytelmän käänteillekin.

Herkullinen veto! Kiitos Jimmy Asikainen, Tarja Pyhähuhta, Ismo Sievinen, Tuomas Turkka, Vintte Viitanen ja Tuuli Anikari sekä koko teatterin tiimi! Valaisette arkea arvaamattomalla tavalla.

VINK VINK

Vadelmavenepakolainen on loistokoukku teatterin karsomoon myös sellaisille, jotka eivät teatteria juuri harrasta. Esitykset pyörivät 11.1.2014 saakka. Näytelmän esittely löytyy teatterin nettisivuilta.

Avainsanat: , , , , , , , , ,

Unelmien vauhdittaja Andy Hopi

andyNiinkuin tiedätte, minulla on vankka usko unelmiin ja niiden toteuttamiseen. Olen kertonut tyttäreni unelmasta ja alleviivannut omia kokemuksiani. Me muun muassa asumme nyt talossa, joka oli 90-luvun alussa minun ensimmäisessä aarrekartassani. Unelmat kertovat jotain meidän todellisesta itsestämme eikä niitä kannata jättää pelkiksi uinuviksi kuviksi mieleen. Yksi unelmien toteuttamiseen uskova tyyppi on tamperelainen Andy Hopi, jota jututan tässä. Postauksen lopussa on Andyn myöntämä etu Tekijäakatemian verkkokurssille.

Valmennat ihmisiä tekemään unelmistaan totta. Mikä unelma imaisi sinut tekemään tätä?

Itselleni on luontevaa tehdä paljon asioita ja koska haluan saada paljon aikaan, olen kehittynyt tekemisen tuottavuudessa suunnattomasti. Sitten aloin pohtimaan, miten oppimistani asioista voisi olla hyötyä muille. Pohdin, mitä hyötyä ihmisille olisi, jos he pystyisivät tekemään asioita tuottavammin.

Yleensä ihmiset eivät halua tehdä enempää, vaan he haluavat saman tuloksen pienemmällä panoksella, jotta heille jää enemmän vapaa-aikaa. Sillä ei kuitenkaan ole merkitystä, onko tekeminen itseisarvoista vai tavoitteeseen tähtäävää, kummassakin tapauksessa henkilö hyötyy tuotteliaammasta tavasta tehdä hänelle tärkeitä asioita.

En halunnut rajata kurssin tuottamaa arvoa pelkästään joko työelämään tai vapaa-aikaan. Kun puhutaan unelmista, voivat ne sijoittua uraan, parisuhteeseen, harrastukseen, omaan yritykseen, urheiluun tai oikeastaan mille elämän osa-alueelle tahansa. Minun ei tarvitse edes tietää ihmisen unelmaa, riittää kun hän tietää sen itse. Sitten voin tarjota erilaisia työkaluja hänen käyttöönsä, joista hän voi valita, mitkä toimivat parhaiten juuri hänellä.

Mitä omat saavutetut unelmat merkitsevät sinulle?

Ne ovat merkinneet ennen kaikkea henkistä kasvua ja auenneita mahdollisuuksia. Useinkaan unelmia ei olisi ollut mahdollista saavuttaa lähtötilanteen resursseilla. Onnistuminen vaatii kasvua ja/tai uusien resurssien löytämistä. Kun on uskaltaa sanoa unelmansa ääneen, niin usein alkaa törmäämään yllättävissäkin tilanteissa ihmisiin, jotka voivat ja haluavat auttaa. Tästä linkistä voit katsoa puheen liittyen hauskoihin yhteensattumiin! 😉

Kannattaa siis kertoa unelmistaan mahdollisimman avoimesti päivittäisissä keskusteluissa, mikäli aihe nousee luontevasti esille. Monet epäröivät puhua unelmistaan ääneen, mutta mitä useampi ihminen unelmastasi tietää, sitä todennäköisemmin pystyvät he sinua auttamaan!

Mitä unelmia sinä olet saavuttanut ja miten ne ovat sinua muuttaneet?

Vuosia sitten minulla oli silloisesta elämäntilanteestani tarkasteltuna todella suuri unelma. Oman urheiluseuran perustaminen. Ja kun siinä onnistuin, olen tarkastellut asioita täysin uudesta perspektiivistä. Monet asiat ovat tunteneet paljon pienemmiltä ja helpommin tavoitettavilta.

Olen myös uskaltanut unelmoida isommista asioista. Muita unelmiani vuosien varrella ovat olleet mm. Täysii -seminaarin järjestäminen, valmennustila Centren avaaminen, valmentajayhteisön perustaminen ja Tekijäakatemia -verkkokurssin julkaiseminen.

Nyt unelmoin elämästä, jossa voin tuottaa mahdollisimman paljon arvoa ajasta ja paikasta riippumatta. Unelmoin myös Täysii -seminaarin järjestämisestä vuosi vuoden perään yhä isommin ja paremmin!

Toki minulla on myös muutamia henkilökohtaisia unelmia 😉

Miksi unelmat ovat dynamiittia?

Jo pelkästä toteutuneen unelman visualisoimisesta saa energiaa. Usein vaikeinta ei olekaan tekeminen, vaan toteutuneen unelman näkeminen ennalta, siihen aidosti uskoen. Kun unelman toteutumiseen uskoo varauksetta, eivät vastoinkäymiset paljon hetkauta. Kun kulkusuunta on koko ajan selkeänä mielessä, voi matkastakin nauttia enemmän! Hyvää matkaa myös sinulle kohti omia unelmiasi!

Andy lupasi, että blogini lukijana sinä saat 50 euron alennuksen osallistuessasi Tekijäakatemia -verkkokurssille. Etu on voimassa 20.10.2013 klo 24:00 asti ja saat edun käyttämällä koodia MIELENRAUHA. Jos siis haluat laittaa unelmiisi vauhtia, niin vilkaise löytyisikö sitä Tekijäakatemia -sivustolta! Huomaa myös, että Tekijäakatemia -verkkokurssille ilmoittautuvat pääsevät veloituksetta mukaan Täysii -seminaariin sekä Tekijäakatemia -seminaariin.

Andy Hopi on Life & Business Coach sekä Täysii -seminaarin ja Tekijäakatemian perustaja.

Avainsanat: , , ,

Hyvä meininki töissä!

Sanokaa mitä sanotte, mutta kyllä töissä pitää olla myös kivaa!
Sen voimin väännetään sitä arkea kummasti.

THE PROJEKTI

Torstaina 6.6. Mainostoimisto Haaja & Arwo Design Oy:n luotisi Jesse Haaja meilasi verkostolleen tiedottavansa toimiston uusista tuulista perjantaina 7.6. klo 13 ja kehotti olemaan kyselemättä liikaa ennakkon.  Infoa seuraa firman Muutos-nettisivuilla, jossa kello kävi aikaa muutokseen.  Torikahviloissa kävi kuhina ja taisipa paikallislehtikin päivystyää uutta urakalla. Sillä aikaa toimistossa oli hauskaa. Yhdessä oli sovittu, ettei työn alla olevan tiedotusvideon sisältöä vuodeta ulos ennen aikojaan. Tiedotuspäivän aamuna kommentit sinkoilivat
– Vielä kolme tuntia
– Kaksi tuntia hoohetkeen
– Enää tunti!
– Nyt lähtee!


Uusille Facebook-sivuille pamahti hetkessä sata seuraaja. Kaksisataa. Kolmesataa. Tänään 19.6. seuraajia on liki tuhat. Youtubessa video on katsottu vajaassa kahdessa viikossa liki 5000 kertaa. Paitsi, että The Projekti on loistavaa markkinointia, se oli työporukalle hauska, hymyilyttävä YHTEINEN juttu.
Niitä tarvitsee jokainen työyhteisö!

VAUHTI SENKUN KIIHTYY

Viime syksynä  Tikkurilan porukka teki puljun 150 -vuotisjuhlan kunniaksi Vauhti kiihtyy -videon. Mukana oli työntekijöitä duunareista johtoryhmään, toimistoväestä varastomiehiin. Draivi on saanut yhdeksän kuukauden aikana yli 130.000 katsojaa ja jaksaa hymyilyttää yhä vain!
Tässäkin on se YHTEINEN TAIKA ja hyvä fiilis.


BÖNDEBOOGIE SOIMAAN

Eilen näin Kantri -lehden teettämän Böndeboogien ensimmäisen kerran. Maalaistalon tyttönä alkutuotanto on mulle rakasta ja tärkeää ja suomalainen ruoka ykkönen. Näillä jyväjemmareilla on just se ote, jota olen kaivannut kaiken tukiväännön ja maatalouspolitiikan lomaan!
Tämä pätkä levittää hyvää tuulta.

 

Avainsanat: , , , , , , ,

Cogito, ergo sum!


Miten asiat voivatkaan sujua, kun emme itse virtauksen esteeksi.
Kun olemme omalla polullamme tavoitteita ja unelmia määritellessä, maailmankaikkeus auttaa kaikin keinoin.
Viikonloppuna tyttärelle kävi juuri niin.

Hän järjesti ensimmäiset kuvauksensa Helsingissä. Suunnitelma oli selvä: keijumaisia, keveitä kuvia. Ennakkoon järjestettäviä  yksityiskohtia oli paljon: majapaikka, mallit, monipuolinen ja moninainen kuvausrekvisiitta, aikataulut, maskeeraaja-kampaaja, mentoroiva valokuvaaja ja sadunomainen luontoympäristö. Jossain piti myös päästä laittamaan mallit kuvauskuntoon. Kaiken piti toimia talkooperiaatteella, sillä mentiin nollabudjetilla. Mielikuva lopputuloksesta oli kumminkin vahva.

Minä lähdin kuskiksi. Olin reissua varten laittanut sohvasurffauspyynnön muutamalle ihmiselle. Kahdelle ei aikataulu sopinut. Kolmas meilasi alkuviikosta olevansa paikalla ja toivotti tervetulleeksi! Kuinka ollakaan, hän sattui asumaan Jollaksen kartanon lähellä. Muistin heti miljöön, sillä olen ollut kartanossa kouluttamassa. Ympärillä on niittyjä, merenrantaa ja vanhoja puita.

Naps. Siinä oli sopiva kuvauspaikka ihan ilman etsintöjä. Juuri oikea Tilaus toimi täydellisesti. Samalla järjestyi paikka mallien meikkaukseen ja kampaukseen. Mentoroiva valokuvaaja oli jo aikaisemmin lupautunut mukaan. Hänet tytär oli bongannut opinahjonsa kautta, kun kaverin kuvia oli esitelty hänen ryhmälleen.

Maskeeraaja – kampaaja oivalsi oitis, mitä haettiin. Viehättävä nuori nainen, kuten kaksi keijukaismaista malliakin.

Päivään säänhaltija toimitti sopivasti läikikkään valon ja heleän auringonpaisteen sekä kuultavia kankaita liehutelleen kesätuulen.

Ja niin – tuo otsikko.
Minä olin kuljettaja ja koiranvahti.
Mutta enimmäkseen olin vain ihanasti olemassa.
Ajattelin.
Cogito, ergo sum!

Avainsanat: , , , ,

Enemmän elämäniloa!

Kaikilla meillä on elämäniloa tuottavia asioita. Joskus ne tunnistaa paremmin, joskus huonommin. Toisinaan ehtii nauttia enmmän, joskus ei oikein yhtään. Osaanko pysähtyä, olla ja ottaa vastaan?

Minun elämänilon terapeuttejani ovat myös nämä kaksi karvaista otusta Muusa ja Huisi!
Ja kaikki se luonto ympärillä, se joka videossa näkyy.

Kiitos tyttärelle, jonka käsialaa video on. Ensimmäinen harjoitussellainen. taltiointikin tuottaa paljon iloa sekä tekijälle että minulle katsojana.

Muusa & Huisi 2013 from Bea on Vimeo.

Avainsanat: , , ,

Projekti nimeltä pöytä

Olen haikaillut aikani rappioromanttisesta, kuluneesta lankkupöydästä. Budjetti on pieni eikä oikeanlaista muutenkaan ole tullut vastaan. Maku on mennyt entistä enemmän kuluneeseen suuntaan: elämää nähnyttä puuta ja pintaa, kaikenlaista valkoista, vanhaa. Sellaista melkeinpä syrjittyä ja parhaat päivänsä nähnyttä. Esineissä saa näkyä ikä, kauniisti patinoituneena.

Hiffasinkin sitten alakerran varastosta pöydän, joka oli menossa talvella jo hävitykseen. Se kaikkein kolhuisin ja kärsinein, mutta rakenteet olivat kunnossa. Hioin (olen tästä ylpeä) pintaa vielä yhtenäisemmän näköiseksi – kolot saivat silti näkyä. Uuden pöydän jatkopala oli muuhun pintaan verrattuna aivan liian siisti, sitä piti vähän moukaroida erilaisilla työvälineillä ja viiruttaa kirveen terällä ja hioa päälle. Lopuksi imuroin pölyt ja pyyhin kostealla. Nyt pöytä on paikallaan. Ympärillä on tämän kevään aikana löytyneet neljä kuluneen valkoista tuolia, jotka olivat jo menossa kierrätyskeskuksessa roskiin. Sattuman oikusta osuimme kohdalle ajoissa! Tuolit ovat juuri nyt ihan täydellisiä ja niin minun mieleeni.

Ympäristö hiukan enemmän shabby chic-tyylinen.
Pala kerrallaan.
Onnellinen olo!

projekti projekti1 projekti2 projekti3 projekti4 projekti7 projekti8 projekti6 projekti5

Avainsanat: , , ,

Ehditkö aistia?

tuomiSe aukaisee sielun salaiset lukot. Tuomen tuoksu!

Sunnuntaina se tapahtui. Kerrostalon sisäpihalla aika tuntui pysähtyvän, kun tajusin että tuomi tuoksuu! Mikä tuossa tuoksussa onkaan. Se on kuin avain johonkin sielun salaisiin lukkoihin. Se raottaa jotain, mihin löydän yhteyden vain harvoin. En osaa sanoa, mitä se maaginen oikein on. Kaikki aika on yhtä aikaa läsnä ja aistit heräävät.

Elämä on enemmän, kun on aikaa pysähtyä aistimaan.

Avainsanat: , ,

Tuomiokirkon yllätys

TuomiokirkkoTre2 TuomiokirkkoTre1TuomiokirkkoTreViime torstaina parkkeerasin auton Tampereen tuomiokirkon kupeeseen. Minulla oli aikaa. Kävelin kirkon portille katsomaan, olivatko ovet auki. Olivathan ne.

Menin kirkkoon, josta olin taidehistorian tunneilla nähnyt sen kymmenet kuvat ja kuullut moninaiset tarinat. Samalla ovenavauksella livahti sisään nuori poika äitinsä kanssa. Muitakin lapsia näkyi. Jokin kerho ehkä jossain kirkon tiloissa. Rappusia pitkin he kiirehtivät.

Olin ensimäistä kertaa sisällä Tuomiokirkossa. Voi miten huikaisevan kaunis se on. Lasimaalaukset hehkuvat, vaikka aurinko ei edes paista ulkona. Ja nuo kupolin enkelinsiipimaalaukset. Kivipylväät. Muodot, valot ja seinämaalaukset.

Istuin penkin päähän ja kuuntelin.
Kirkossa oli orkesterin harjoitukset.
Sielua soitteleva pieni konsertti keskellä arkea.

Kun puolen tunnin kuluttua jatkoin matkaa, oloni oli yhtä levollinen ja lämmin  kuin viikonlopun mittaisen retriitin jälkeen.

Avainsanat: ,
Mainokset