Avainsana-arkisto: unelmat

MITEN LÖYSIN MALEDIIVIT?

IMG_2934.JPGJoskus yläasteella minulla oli kirjekaveri Malediiveilta. Ibrahim Shathir Malesta  lähetti kirjeidensä mukana ison postikortin tai kaiketi kaksi. Ainakin toiseen oli kuvattu klassinen palmurannan auringonlasku. Toinen taisi olla kuva turkoosista merestä ja sitä kohti kallistuneesta palmusta.

Tänä syksynä pengottuani tuntikausia siskon huushollin eli lapsuuden kotipaikan vintillä löysin yhden ainoan, siistillä käsialalla kirjoitetun kirjeen. Postikortin muistelen laittaneeni nastalla vanhan hirsitalon kamarin, siis oman huoneeni seinälle. Nastan painoin tapetin ja sen alla olevan seinäpahvin läpi. Mihin lie kortti sittemmin hävinnyt. Kirjeen postileimasta en saa selvää enkä muista tarkkaa vuotta, jolloin kirjeen sain. Yhteys kirjekaveriin katosi, mutta saavuttamattomalta tuntuva unelma Malediiveista jäi. 1970-80 –luvun vaihteen Ristiinassa asuneelle esiteinille tuo maailman laidalla oleva oleva kaukomaa olisi yhtä hyvin olla kuussa. Käsittämätön utopia. Niin kaukaiselta se tuntui aina viime vuosiin saakka. Kun vuonna 1988 menimme naimisiin, häämatkakohteeksi emme osanneet edes haaveilla Malediiveja. Olimme opiskelijoita, pienen budjetin ihmisiä.

Kun tytär oli pieni, unelmoimme yhdessä lomasta, jolla yövytään veden päälle rakennetussa majassa. Tartutin turkoosin kaukokaipuun häneen. 50-vuotismatkalle
pyysin sitten Kilroy Travelsin Janelta tarjouksen koko perheen  Malediivien matkasta. Matkatoimisto tarjosi kahden viikon yhdistelmämatkaa: viikkoa resortissa ja toista perinteisessä puisessa dhoni-laivassa saarelta toiselle kruisaillen. Budjetti vaan karkasi edelleen ulottumattomiin. Hinta per nuppi hipoi tuolloin neljää tonnia.

Kului muutama vuosi. Yhtenä helmikuisena tiistaina keväällä 2017 Lentodiilejä selaava tytär kiljaisee
–       Äiti. Lentotarjous Malediiveille. Vähän yli viisisataa!
Varaamme marraskuulle 2017 Turkish Airlinesin lennot tietämättä vielä, missä majoittua. Hesarin edellistalven juttu oli kuitenkin kertonut majataloista, joiden yöhinta on myös meille passeli. Omatoimimatkalla niissä voi majoittua  paikallissaarilla. Kun laki vuonna 2009 muuttui, paikalliset alkoivat avata pieniä, kohtuuhintaisia majataloja. Sinne me suunnistaisimme!

IMG_2225

Veli Thoddoo Inn Thoddoon saarella on lämminhenkinen majatalo. Kuulet siitä tulevista postauksissa. Veli Thoddoo Inn is a lovely guesthouse in Thoddoo island. You will hear more of it later.

HOW DID I DISCOVER THE MALDIVES?

When at high school, I had a penpal from the Maldives. Ibrahim Shathir from Male attached one or two large postcards to his letters. One of them had a picture of a classic sunset on a palm beach. The other one, I think, depicted a palm tree swaying by the turquoise sea. This autumn, after rummaging my sister’s attic (she lives in our childhood home) for hours, I found just one letter, scribed in neat handwriting. I recall pinning the card on the wall in my room in our old log house. Through the wallpaper and the board. I wonder where the card has vanished. The date stamp on the letter is unreadable and I cannot remember the exact year I received the letter. I lost contact with my penpal but kept on dreaming of the seemingly unattainable Maldives.

For a preteen living in Ristiina in the turn of the eighties, the Maldives might as well have been on the moon. An unimaginable utopia. That is how remote it felt until recent years. For our honeymoon in 1988, we could not even begin to dream of going to the Maldives. We were students with a low budget. When our daughter was small, together we used to fantasize about a holiday in a overwater bungalow. I infected her with a turquoise wanderlust. For my 50 th anniversary trip, I asked Jane of Kilroy Travel to put together an offer for a family trip to the Maldives. The agency suggested a two week trip, a combination of one week in a resort and another on a traditional wooden dhoni boat, cruising from island to island. The cost was still unattainable, though. The price would have been nearly four grand per person.

Some years later, a February tuesday in the spring 2017 our daughter is browsing flight deals and suddenly she yells:
– Mum! A flight offer to the Maldives. Just over five hundred euros!
We book ourselves some Turkish Airlines flights for November, without any knowledge of accommodation. The winter before, there had been an article in Helsingin Sanomat, with information about affordable guesthouses. For independent travellers, staying on local islands is a good option. After the law change in 2009, many locals started opening small, affordable inns. That is where we would be heading!

IMG_2253

Thoddoon muistoja. Memories from Thoddoo island.

Mainokset
Avainsanat: , , , , , , , , , , ,

Mitä lapsuutesi unelmille tapahtui?

Lauantaina valitsin vuokraamossa leffan vain itselleni. Aprikoin kahden vaihtoehdon välillä. Iris vai Kirjeitä lapsuudestani. Pääsyin kirjeisiin. Pilkoin lautaselle vähän verkkomelonia ja ilmakuivattua kinkkua, työnsin leffan koneeseen ja ajelehdin vuosikymmenten aika-aalloilla. Leffan, kyllä – mutta myös omillani.

Muistatko sinä, mistä unelmoit seitsämän vanhana. Mistä voisit tarkistaa. Leffan päähenkilö Margaret saa nelikymmenvuotispäivänään vanhan kotikylänsä notaarilta kasan kirjeitä. Hän on kirjoittanut ne itselleen 7-vuotiaana ja pyytänyt notaaria toimittamaan postin, kun ikää kertyy 40.  Kirjeet vievät Margaretin sisäiseen myllerrykseen ja johtavat hänet uusiin elämänvalintoihin.

Leffassa on puolensa ja jämptimminkin tarinan olisi voinut kertoa. Idea ja kokonaisuus olivat kuitenkin nautinto ja ilo. Tulin taas oleellisen äärelle. Nelikymppisenä vähän itsekukin pohtii mennyttä ja tulevaa, miettii mitä tuli tehtyä ja onko se sitä, mitä elämältä halusi. Kunpa minulla olisikin sen seitsemänvuotiaan itseni peili ja ajatukset tähän rinnalle. Voisin vähän tuumailla itseäni tarkemmin ja tarkistaa elämänkarttaani. Siinä kouluiän kynnyksellä, kun ihmisellä yleensä on vielä vahva yhteys sisäiseen maailmaansa ja aitoihin unelmiinsa – niitä minä arvostan. Kun valinnat versovat niistä, sisäinen voima elää ja voi hyvin.

Leijailen vieläkin elokuvan ajatuksissa.

Koitan kutsua seitsenvuotiasta itseäni – jospa sinä pieni Tuulevi unessa tulisit ja vähän juttelisit lisää niistä unelmistasi…

Elokuva Hesarin sivuilla.

Avainsanat: , ,

Sunnuntaiaamu

Hiljainen sunnuntaiaamu. Minä istun ruokapöydä ääressä, luen uusinta Annaa ja kuuntelen pöytäpuutarhan pulpututa. Ei se eilen tuolla lailla pulputtanut, kuin suihkulähde. Ei, sillä, ihan hauska ääni. Napsin siitä aamiaismunakkaan seuraksi herneenversoja, jääsalaattia ja vähän rucolaa.

Viikko sitten Pitkäjäven ABC:lta ostetut keltaiset tulppaanit ovat voimissaan. Ehkä parhaiten säilyneet ja kukoistavat tulppaanit koko keväänä. Useimmat kimput ovat joko kuivuneet pystyyn maljakkoon tai levähtäneet hetkessä auki ja tiputtaneet terälehtensä pöytäliinalle. Taatusti olen hoitanut niitä virallisten ohjeiden mukaan, vaihtanut kylmää vettä maljakkoon ja leikannut uutta imupintaa. Luntakin olen lisännyt, kun sain ohjeen tutusta kukkakaupasta. Joka kerta kuivuneita kukkia pois heittäessä on harmittanut. Mutta nämä keltaiset kaunokaiset, nämä ne kukkivat hitaasti ja aukeavat kaikessa rauhassa kauniisti.

Kello on yhdentoista korvilla Ulla Janhon kirjoittaa Annan jutussa siitä, miten  Riikka Pulkkisen Totta-romaania on myyty ranskankielisenä käännöksenä melkein 50 000 kappaletta kahdessa ja puolessa kuukaudessa. Vaikuttavaa. Pulkkinen kiehtoo, sillä hän on toteuttanut asioita, joista moni unelmoi. Mitä on elämä unelmien takana? Millä hinnalla? Mitä ne merkitsevät?

Jutun yhdessä kuvassa Pulkkinen kirjoittaa kolmatta romaaniaan pariisilaisessa kahvilassa. Yhtymäkohtien löytäminen erilaisten ihmisten kanssa koskettaa minua aina. Kirjoitan  usein omia juttujani: lehtijuttuja, koulutusmateriaalia, blogitekstejä kahviloissa. Ympärillä oleva tasainen puheensorina luo taustaäänen,seinän ympärilleni. Kummallisesti se auttaa keskittymään. Kotitoimistossani on aina keskeneräisiä hommia. Pöytäkoneen tiedostokansiot pitäisi järjestää. Outlook Expressin sähköpostikansiot siivota. Paperimapit raivata. Työtilan pinot käydä läpi. Pyykit naruilta taitella koriin. Keittiö raivata ja tiskikone tyhjentää. Kun joku homma pitää saada valmiiksi, kaappaan nykyään läppärin kainaloon ja kiidän Mikkelin keksustakahvilaan.

Isä käväisi tässä tuomassa sunnuntain lehden. Sunnuntain maakuntalehti tulee heittolaatikkoon muutaman sadan metrin päähän ja meille on muodostunut käytäntö. Tuossa postilaatikon ja meidän talomme välillä asuvat isä ja äiti lukevat sunnuntailehden ensin ja isä tuo sen sitten meille. Sunnuntaikävely. Isä on vähän päälle kahdeksankymmenen. Viikolla vanhemmat lukevat lehden siskoni luona, joka asuu aivan heidän vieressään.

Joisinkohan vielä kupin kahvia. Jotain ruokaakin varmaan voisi kokata. Jääkaapissa on kilo Mikkelin kauppahallista ostettua naudan jauhelihaa. Mureke?

Avainsanat: , ,

Iltayön aarrekartta

Eilisiltana jatkui se sama energinen ajatusten juoksu kuin jo koko tämän viikon ajan muutenkin. Lueskelin sängyssä postin päivällä tuomia lehtiä ja ajattelin samalla. Kodin Kuvalehti se vasta saikin ajatukset rullaamaan. Jos joka toisella sivulla oli jokin lause tai kuva, josta syntyi uusi idea. Tuo sinänsä mainio lehti ei ollut sen kummempi kuin ennenkään. Minun mieleni vain oli syystä tai toisesta harvinaisen vastaanottavainen ja avoin. Oi olisipa aina. Maailmahan on täynnä vihjeitä hyvistä, innostavista asioista ja uusista poluista. Suurin osa jää huomaamatta, koska mieli kiertyy arkisten pikkumurheiden ympärille tai vain käpristyy sisäänpäin. Joskus väsymyksestä, joskus muuten vaan rutiiineista.

Tällä kertaa niin ei kuitenkaan käynyt. Minä poimin innolla uusien asioiden siemeniä. Ideoita koulutuksiin ja ryhmiin, oivalluksia tekstien pohjalle, tulevaisuuden visioita omaan elämään ja yrittäjänä. Kun mies sammutti oman yövalonsa ja veti peiton korviin, minä jatkoin vielä lukemista ja ajattelutulitusta. Tuntui, etten malta lainkaan käydä nukkumaan. Lopulta naksautin valon pois ja valuin pitkälleen. Mieli ilotulitti edelleen.

Koska ajatuksia puski urakalla, annoin niiden tulla. Aloin rakentaa mielessäni aarrekarttaa tulevaisuudesta. Mielikuvittelu on minulle helppoa ja näen asiat kuvina. Niinpä rakensin päässäni aarrekartan siitä, millaista toivon tulevaisuuden työni olevan. Nyt aamulla pystyn palauttamaan sen mieleeni mainiosti. Sen voima ilahduttaa ja antaa ryhtiä.

Voi olla, että teen kartan vielä perinteisesti paperille kollaasina kuvineen kaikkineen. Tai sitten ei. Oleellinen on nimittäin tehty: sen pohtiminen, mitä toivon ja mihin suuntaan olen kulkemassa. Mieli on taltioinut kuvat jo tuonne korvien väliin. Nyt vain sitä kohti.

Avainsanat: , , , ,

Juhlalounas

Teen tänään kotitoimistohommia. Kirjoitan tarjouksia ja valmistelen uutta. Yhden naisen puljussa lounastauko on hiljaista puuhaa eli lounastin itseni seurassa.

Ensin laitoin soimaan Juha Tapion musiikkia. Kaksi vanhaa puuta. Kelpaat kelle vaan. Ehkä tänään. Kaunis ihminen.  Sitten sytytin pöydän päähän seitsenhaaraisen kynttelikön valaisemaan loskaista ja hämärää päivää.  Isänpäivän jäljiltä pöydällä oli valmiina pellavaliina.  Menu koostui lopuista viikonlopun huolella laitetuista ruoista. Kermainen aurajuusto -punajuurivuoka on aina yhtä hyvää. Jälkiruokana kahvia ja tyttären kuorruttamaa mutakakkua.

Viritystä kaikille aisteille. Jo siitä tuli juhlava olo. Mieli alkoi vilistää tulevaisuuden haaveissa, uusissa työunelmissa ja niiden ensimmäisissä käytännön askeleissa. Samalla ulkoiset merkit kertoivat, että kyse oli arvokkaasta ja tärkeästä hetkestä.  Juuri unelmointiin sopivasta. Uskomattoman voimauttava fiilis.

Tästä tuli siis juhlalounas keskelle arkista päivää – ja minulle hyvä mieli.

Avainsanat: , , , ,
Mainokset