Aihearkisto: ihanat asiat

Väriterapiaa viikonloppusunnuntaina

Aamiainen Aamiainen2Aamiainen1

 

 

Mainokset
Avainsanat: , , ,

KIITOS KIITOLLISUUDESTA

Hanko (373)Lämmin onnentunne levisi sydänalassa äsken. Valot päällä sisällä, tuolla rintalastan takana jossain. Syy oli arkinen kuin mikä, nimittäin astianpesukone. Tyhjensin sitä, asettelin puhtaat haarukat ja veitset paikoilleen sinkkipurkkeihin. Ladoin sisään aamiaisastiat: kahvimukin, ruskearaitaisen lautasen ja smoothielasin. Huokaisin KIITOSKIITOSKIITOIS. Meillä on toimiva astianpesukone. Edellinen hajosi ja kesti hetken valita ja asentaa uusi.

Ja pointti on

Pointti ei ole astianpesukone, vaan kiitollisuus. Asenne, jota aloin opetella vuosia sitten. Se on omasta mielestä huolehtimista. Rhonda Byrnen Salaisuuden moni tuntee. Jenkkihötöksikin leimatun kirjan, jonka ytimenä on rautainen valinta hyvän näkemisestä, siitä kiittämisestä ja kiitoksen aiheen lisäämisestä omassa elämässä. Taikavoima on saman kirjoittajan teos. Se sisältää 28 päivän matkan kiitollisuuden harjoittamiseen ja tiedon soveltamiseen. Karsastan takakannen lausetta ”taikavoima on muuttava koko elämäsi”, mutta allekirjoitan kiitollisuuden arvon. Suosittelen näitä kirjoja ajatuksella ”Kaikki, mikä vahvistaa kiitollisuuden voimaa sinun elämässäsi, on hyvästä!”

Salaisuus-kirjan lainasin siskoltani. The Secret – Voima -kirjasta minulla on arvostelukappale ja siihen palaan aina uudelleen. Taikavoiman ostin työkirjaksi itselleni. Noudatin sen 28 päivän kiitollisuusohjelmaan lähes loppuun saakka – en enää muista, miksi viimeiset päivät jäivät uupumaan. Kuten mikä tahansa harjoittaminen, tämäkin kasvatti lihaksia: ilon ja kiitollisuuden henkisiä lihaksia. Se auttoi ankkuroimaan kiitollisuuden tavaksi. Teen muun muassa usein kiitollisuuskävelyä, jonka joka askeleella sanon kiitos ja vahvistan kiitoksen tunnetta mielessäni.

Hyvin pian ohjelman treenaamisen jälkeen minulle sattui jalkatapaturma, jonka vuoksi olin kolme viikkoa sairaalassa. Tuplahoitovirheen vuoksi jalkaa operoitiin kolmesti. Paraneminen oli hidasta ja takapakkeja riitti. Sairasloma venyi kuukausiksi. Sinä aikana en voinut varata jalalle enkä ajaa autoa. Peruin paljon töitä tai etsimään niille sijaistavan yrittäjän – yksinyrittäjänä kun toimin.  Taloudellisia menetyksiä tuli.

Syitäkiittää_pieni

Parhaiten muistan

Silti muistan vahvimmin sen hyvän, mitä noina kuukausina sain – en menetyksiä ja ongelmia. Sairaala- ja polivaiheen jälkeen jalkaa hoiti loistava lääkäri Ristiinan terveyskeskuksessa. Hänen kanssaan mietimme asioita perusteellisesti aina ihon paranemiseen vaikuttavia ruokavaliovalintoja myöten. Kelassa ja vakuutusyhtiö Tapiolassa kohdalle osui mainioita asiakaspalveluihmisiä. Olin yltiökiitollinen vakuutuksestani. Niissä työkeikoissa, joihin sain hankittua tuuraajan, sain tilalleni ihanan kollegan Etelä-Karjalasta. Hän opiskeli silloin ja oli juuri ennen soittoani pyytänyt maailmankaikkeudelta täydentäviä töitä maksaakseen tietyn suuruisen summan laskuja. Kohta sen jälkeen soitin ja kysyin pääseekö hän – kerroin, mitä olin sopinut koulutuspäivien hinnaksi asiakkaan kanssa. Se oli sama summa kuin hänen pyynnössään, jota en ennakkoon tiennyt.  Muistan kirkkaasti ilon pahoinvointia aiheuttaneiden kipulääkkeiden keskellä ”Näin maailma kuitenkin toimii! Minäkin voin luottaa tähän. KiitosKiitosKiitos!”

Muita kiitollisuuden aiheita oli yllättävän aikana satamäärin. Väitän osanneeni keskittyä niihin aiempaa paremmin, koska olin jo pitkään  treenannut tietoista kiitollisuutta. Viimeisten vuosien aikana on ollut muutakin vaikeutta. Taapäin katsoessa näen kuitenkin päiviä yhdistävän valoisan nauhan, jossa on hymyjä pitkin matkaa. Kiitollisuus ei poista murheita ja voimia vieviä tunteita, mutta se muuttaa suhdettani niihin. Se kehittää kykyäni palautua pahoista hetkistä. Kiitollisuus ei tee elämästä hattaraa. Surut on surtava, ahdistus elettävä läpi. Kiitollisuus tekee siitähelpompaa – se on polttoainetta, jonka voimin jaksaa itkeä itkut. Kiitollisuudessa eläminen auttaa nousemaan tunnesuosta aiempaa ripeämmin ja näkemään mahdollisuuksia siellä, missä ennen oli pelkkää harmautta.

Kiitos kiitollisuudesta.

PS. Olen kirjoittanut aihepiiristä aiemminkin mm. täällä.

asenne_kk

Klikkaa ylläolevaa kuvaa. Sen takana on Kodin Kuvalehden juttu  Itke, vihaa, raivoa…ja huomaa hyvä uudessa elämässä.

Linkit sisältävät kumppanuusmarkkinointia Bookyn kanssa.

Avainsanat: , , , , ,

Aamun lehti

aamiainen

Kotona maalla lehtiposti kolahtaa vasta päiväpostin kanssa laatikkoon. Luenkin aina aamulla milloin mitäkin vähän vanhempaa lehteä – joskus eilistä, joskus vaikka vuoden vanhaa. Ihan sama mitä, kunhan jutut ovat minulle uusia.

Tänään join aamukahvini Valkeakoskella Virpi-ystävän keittiössä. Tuorekin lehti olisi varmaan löytynyt, mutta minä luin sunnuntain Hesarin liitettä, jonka lukiokaverini Sari eilisellä iltavisiitillä työnsi kainalooni siinä olleen jutun takia. Jatkoin sitten pikkuisen joulukuun Eevan kanssa. Sekin kun oli lukematta. Lehti kuin lehti, uusi tai vanha. Tarinat ovat tärkeitä!
aamiainen1

aamiainen2

aamiainen3

Avainsanat:

Kirkastus! Kirja!

ahern

Joskus elokuvan repliikki,sattumanvarainen  laulu radiossa, sattumoisin silmiin osuva runo tai pätkä romaanista on terapeuttisempi ja merkittävämpi kuin monta terapiaistuntoa ja useampi työnohjauskäynti. Tai ehkä käy niin, että pitkään työstämäni asia vain kirkastuu jonkin tällaisen kautta juuri oikealla hetkellä. Näin kävi minulle äsken. Arvostelukappaleena saamani Cecelia Ahernin tuore käännösromaani Sadan nimen mittainen matka (Gummerus 2014) sanoitti minulle jotain, jonka sielussani ja sisälläni tiesin ja jonka lukeminen toisen kirjoittamana kosketti kovasti.

”Kaikki on minulle nyt päivänselvää.” Kitty selitti. ”Kun tapasin Constancen viimeisen kerran, hän luennoi minulle kuinka kirjoitetaan hyvä juttu. Hän sanoi, että totuuden etsiminen ei tarkoita välttämättä valheiden paljastamista äänekkäiden fanfaarien säestyksellä, eikä juttujen tarvitse myöskään olla erityisen maata mullistavia – oleellista on yksinkertaisesti löytää se, mikä on aitoa ja todellista.
minun tehtäväni ei ollut saada selville salaisuutta tai valhetta tai jotain hätkähdyttävää asiaa, jonka sata ihmistä yritti salata minulta, vaan minun piti vain kuunnella heidän totuuksiaan”, Kitty kertoi.

”Constancen idea oli tällainen”, hän jatkoi ja piti pienen tauon. ”Se on hyvin yksinkertainen. Jos toimittaja valitsisi sattumanvaraisesti sata ihmistä puhelinluettelosta, hän ei löytäisi pelkästään yhtä jutun aihetta, hän löytäisi sata jutun aihetta, sillä jokaisella , joka ikisellä ihmisellä, on tarina kerrottavanaan. Joka ikisellä tavallisella ihmisellä on mielenkiintoinen tarina. Me saatamme kaikki ajatella, että olemme vähäpätöisiä, että elämämme on tylsää, vain siksi että emme tee maailmaa järisyttäviä asioita tai pääse otsikoihin tai voita palkintoja. Mutta totuus on, että me kaikki teemme jotain, mikä on kiehtovaa, mikä on rohkeaa, mikä on jotain sellaista, mistä meidän pitäisi olla ylpeitä. Ihmiset tekevät joka päivä asioita, joista kukaan ei anna heille tunnustusta. Siitä meidän pitäisi kirjoittaa. Tuntemattomista sankareista, ihmisistä, jotka eivät edes usko olevansa sankareita, koska he vain tekevät sitä, minkä uskovat olevan heidän elämäntehtävänsä.”

Henkilöstövalmennuksien ja työnohjauksien lisäksi minäkin kirjoitan: blogien lisäksi lehtijuttuja, asiatekstiä, monenlaista sanatavaraa. Nyt kun printtimedia piehtaroi vaikeuksissa ja free-toimittajarintamalla on hämmennystä, olen miettinyt, mihin itse uskon ja minkä kirjoittamisella on merkitystä. Uskonko siihen, että ihmisen kokoisille tarinoille on tilaa?

Ahernin kirjaan tartuin  raikkaana välipalana. Asiatekstien ja tiukan faktan sekaan kaipasin jotain keveämpää, muttei kuitenkaan imelää. Ahern oli sitä juuri ja paljon enemmänkin. Hyvän tarinan lisäksi se sanoitti tunteeni tästä kirjoittajan hommasta. Vaikka iso virta tehtailee halpoja otsikoita ja asialehdetkin sortuvat välillä alhaisiin sisältöihin, minä pidän kiinni todellisista tarinoista oli haastateltava kuka tahansa – tuttu tai suurelle yleisölle tuntemattomampi. Vaikka kuulostaisin naivilta, luotan siihen, että tällaiselle tekemiselle on minun mittakaavani mukainen ja kokoinen paikka.

Itse kirjan tarinakin piti lempeän hymyilyttävästi otteessaan. Hyvän mielen kirja. Kiitos tästä. Bookyssa SADAN NIMEN MITTAINEN MATKA-kirja maksaa nyt maaliskuun 2014 puolivälissä 26,20 euroa. (affiliate-linkki)

kulunut

Avainsanat: , ,

Punainen ja lämmin!

Punainen ja lämmin!

Nyt tulee lisää vähän vaille viisikymppisen pukeutumispohdintaa! Tämä taannoisen sunnuntaipäivän asukokonaisuus lähti liikkeelle punaisesta villapaidasta. Ostin kuvan kaltaisen ison, väljän, tontunpunaisen villapaidan vuosia sitten kirpparilta muutamalla eurolla. Se on palvellut paitsi lämpimänä neuleena minulla, myös tyttären tonttuasuna. Nyt se on seissyt pari vuotta kaapissa liki käyttämättä ja olinkin jo laittamassa sitä kirppikselle kiertoon. Kiitos Polyvoren innostuin miettimään uutta käyttöä!Mustat housut hommasin pari vuotta sitten  työmatkalla pienestä vaatekaupasta nimeltä Tango Fashion. Putiikki löytyy Vuohkallion alueelta vastapäätä Heilan maalaistoria ja ravintolaa. Kapeat, joustavat, suorat pöksyt ovat suomalaisen Promise Oy:n Amis-mallistoa. Villapaidan alle puin siniturkoosin, Lindexistä ostamani trikoopaidan.

Laukun pitää olla reilu

Settiin yhdistämäni laukku on turkoosimpi kuin kuvan kassi. Saman mallinen kumminkin ja ennen kaikkea tarpeeksi iso: sinne pitää mahtua kalenteria, muistikirjaa, meikkipussia ja kulloinkin tarpeellista tavaraa. Laukun ostin HenkkaMaukan alennusmyynnistä aikoinaan. Tummat hanskat piti hommata vuosi sitten Helsingistä, kun junamatkalla huomasin unohtaneeni käsineet kotiin. Kävelin johonkin Makkaratalon kauppaan hankkimaan alennusmyyntikorista kädenlämmikkeet. Muuhun ei ollut aikaa. Kaupan nimeäkään en enää muista

Ja sitten tuo lompakko

Joskus viisi – kuusi vuotta sitten kävin miehen kanssa Amsterdamissa. Poikkesimme pieneen kauppaan, joka möi ties mitä sekalaista tavaraa. Kun katseeni osui MyWalitin värikkäisiin lompakoihin, hurmaannuin. Mallisto on valloittava ja minulle värifiirikille aivan vastustamaton. Koska olen tiukan budjetin nainen, pitäydyin valitsemaan vain yhden. Vaikeaa oli, mutta onnistuin. Päädyin juuri tuohon punainen – oranssi – lime-yhdistelmään. Lompakko palvelee minua edelleenkin. Hiukan se on patinoitunut ja saanut kyylkeensä yhden mustekynäviirun, mutta yhtä rakas se on edelleen. Monesti kaupan kassalla myyjä huudahtaa silmät loistaen ”Oi kuinka ihana kukkaro!” Täysin samaa mieltä.  Vuoden takaisella Italian reissulla hypistelin myös sellaista turkoosi-sininen -yhdistelmää, mutten raaskinut investoida 70:ää euroa lompakkoon sillä kertaa. Nyt kun liitin MyWalitin nimeen linkin valmistajan sivuille, huomasin, että verkkokaupassa on värikäs ale. Kieltäydyn tutustumasta tarkemmin. Ennakkoverot kun odottavat maksua tuossa viereisessä pöytälaatikossa.

PS. Koska kyseessä on Polyvoren ideakooste, ykisttäisistä vaatteista linkit johtavat alkuperäisten valmistajien sivuille. Olen etsinyt Polyvoren tuotekirjastosta lähimmät, oman vaatekaappini sisältöä vastaavat vaatekappaleet merkkejä miettimättä.

Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , ,

Huomenta valoisa maailma

Havahduin aamuseiskalta. Karistin juuri ennen heräämistä vainonneet painajaiset mielen tunkiolle, pois päivää pilaamasta. Aikoihin en ole öisiä kauhufilmejä katsellut eikä toivottavasti ihan heti tarvitsekaan. Mies oli töihin lähtiessään jättänyt minulle kahvin pulloon. KiitosKiitosKiitos. Söin aamiaisen. Siemaisin mukillisen maitokahvia.

Avasin Rhonda Byrnen Salaisuus -kirjan ajatuksiin perustuvan voimatekstin.  Byrnen teokset ovat opettaneet minulle eniten kiitollisuudesta: suosittelen lämpimästi Salaisuutta, The Secret – Voima -teosta ja Taikavoimaa. Ostin aikoinaan myös Byrnen 365 elämänohjetta: sellaisen kirjan tapaisen, josta voin repäistä ohjeen kalenterin väliin tai jääkaapin oveen. Yhtään en ole raaskinut irrottaa. Kirjanen on nykyään ruokapöydällä ja silmäilen sitä summamutikka -periaatteella. Avaan sen kohdan, joka sattuu kulloinkin aukeamaan.

JOS vai KUN?

”Vaihda epävarmuutta huokuva jos-sana KUN-sanaan ja autat vetovoiman lakia toimimaan.”

Tätä epävarmuuden selättämistä treenaan edelleen näin liki viisikymppisenä. Tulokset palkitsevat, vaikka ovatkin joskus hitaita. Se johtuu alitajunnan esteistä. Raivaan pois tieltä vuosikymmenten aikana kertyneitä rajoittavia uskomuksia. Siinä auttaa kiitollisuuden vahvistaminen. Ajattelen ja kirjoitan asioita, joista olen onnellinen ja kiitän. Vahvistuva kiitollisuus syrjäyttää epäuskoa ja epävarmuutta.

Hurahdin aikoinaan myös Byrnen nimellä myytävään kauniiseen Kiitollisuus-muistikirjaan, jota näköjään myydään edelleen Bookyn kirjakaupassa. Kiitoksia voi toki kynäillä talteen mihin tahansa muistikirjaan tai vihkoon – tai vähintäänkin ajatella. Tärkeintä on ajattelun muuttaminen, asenteen treenaaminen näkemään sitä, mikä on hyvin ja mistä on aihetta kiittää. Se negatiivinen huolehtii kyllä ihan itse itsestään.

Joka-aamuinen kynttilänvalo

Sitten vielä toisenlainen kaunis hetki uuden Avotakan sisustusideoiden kanssa. Viipale vähähiilarista porkkanakakkua toisen kahvimukillisen kaverina. Hyvää huomenta valoisa maailma!

Linkit sisältävät kumppanuusmarkkinointia Bookyn kanssa.

aamu 001

aamu 010

aamu 004 aamu 011 aamu 007

 

 

Avainsanat: , , , , , , , , ,

Fuchsia day ja muuta mukavaa!

Fuchsia day

Blogissa on ollut hiljaista. Sitä on täällä ja sitä on Karppisiskojen puolella. Olen antanut olla ja olen antanut ajatusten tekeytyä. Nyt sitten putkahtelee uusia mietteitä tiuhaan tahtiin. Mistä tykkäisin kirjoittaa, millaisia aiheita, mitä kuvia, kuinka usein. Juuri nyt on energiabuusti niin toimittamani henkilöstölehden kuin muutamien muidenkin työasioiden suhteen. Uusia juttuideoita ja palstamietteitä. Ajatuksia haastateltavista ja mietteitä aiheista.

Täällä aion kirjoittaa sellaisesta, mikä saa minut innostumaan, säkenöimään, uteliaaksi, hymyilemään, liikuttumaan. Ihmisyyttä, sisustusta, muotia, matkoja, kirjoja, oivalluksia. Elämää!

Tyyli ja löydöt

Syksyllä chattailin muutaman suunnilleen ikäiseni naisihmisen kanssa tällaisille liki viisikymppisille suunnatusta tyyliblogista. Onko niitä ja millaisia? Kaipasimme sellaista. Mietimme yhteistäkin ja tapasimme asian ympärillä. Blogi ei lähtenyt liikkeelle, mutta ajatusta jäi eloon.

Tyttäreni lukee muoti- ja lifestyle-blogeja ahkerasti ja avaa silmiäni siihen maailmaan. Minua kiinnostaa pukeutuminen – olenhan sen alan ihminen ihan alunperin. Vaikka muotibisnes ei minua työnä kiinnostakaan, pukeutuminen kiinnostaa. Mikä sopii yhteen? Mitä värejä ja minkä kanssa? Rakastan värejä ja käytän paljon oranssia, fuksiaa, turkoosia, vihreää. Ne antavat virtaa ja voimaa.

Entä millaisia kenkiä? Oli vuosia, jolloin jokaiselta ulkomaan matkalta piti ostaa ainakin kolmet kengät. Nykyään koluan myös kirppareita, Huuto.net:iä, Tori.fi:tä ja Facebookin kirppisryhmiä mahtilöytöjen perässä. Teen retkiä Helsinkiin kirppispäivinä – se on minun ja tyttäreni yhteinen harrastus ja olemme aina ihan palavissamme ostoksistamme (hyvä on, siellä se shoppailija rellestää). Kierrän toki vaate- ja kenkäkaupoissakin, mutta parhaat kiksit saan löytäessäni second hand -aarteen.

Keski-ikäisen lifestyle

Kuukausi sitten tutustuin monen muotibloggaajan suosimaan Polyvoreen, jossa voin  koostaa asukokonaisuuksia muotilehtien tyyliin. Ihastuin silmittömästi kuvien kanssa pelaamiseen ja tein yötä myöten kokeiluja. Niistä yksi on tässä postauksessa ideakuvana. Se on itse asiassa tämän päivän asuni. En voi oikein uskoa, että olen postaam,assa päivän asusta…

Vaikka päälläni oleva värikäs Vero Modan tunika on hiukan toisenlainen, värit ovat samat. Paita, fuksiat sukkahousut ja mustat HenkkaMaukan lyhyet shortsit täsmäävät, vaikka ovatkin eri merkkisiä kuin Polyvoresta setissä. Jos nyt lähtisin tästä liikkeelle, ottaisin olalle samanlaisen laukun ja pukeutuisin harmaaseen villakangastakkiini, jonka löysin syyskuussa kirppispöydältä erään eteläranskalaisesta kylästä. Mustat nilkkurit odottavat askeleita oven vieressä. Tuo Ajaton-kello minulta muuten löytyy myös. Se on kellon näköinen koru ilman viisareita.  Niiden tilalla on ikuisuuden symboli. Kellon hommasin Erätulen Jukan yrityksen Olevaisen Ihmeputiikista.

Polyvoren kanssa muuten upposin sellaiseen riemukkaan flown virtaan, etten ollut uskoa todeksi. Rakastuin leikittelyyn, ihastuin vaatekokonaisuuksien rakenteluun. Aloin katsoa vaatekaappiani ihan uusin silmin. Vinhaa – tätä tunnetta lisää. Voikin olla, että postailen tällaisia yhä enemmän. On se niin hauskaa ja hauskaa pitää elämässä olla.

Ehkä tästä tulee yhä enemmän keski-ikäisen, elämäänsä rakastavan naisen life style-blogi.

Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,

Vadelmaveneellä mielen matkalle

IMG_3658Toiviaisen Kari kirjoitti Mikkelin teatterin Facebook-sivulle:

”Mikkelin teatteri tekee pienellä tekijäjoukolla isoa jälkeä. Sen koki ja näki Vadelmavenepakolaisen ensi-illassa lauantaina. Kiitokset kaikille tekijöille ja erityisesti Jimmy Asikaisen loistavasta roolityöstä. Kannattaa katsoa ja tulla kauempaakin nauttimaan suomalaisruotsalaisen kansankodin tunnelmasta!”

No niin hitto vie tekee. Kävimme pari viikkoa sitten katsomassa Miika Nousiaisen kirjoittaman ja Petteri Summasen ohjaaman Vadelmaveneen. Edelleen välähdykset singahtelevat mielen pinnalla, kytkeytyvät arjesta nouseviin asioihin ja keskusteluihin. Kyse on myös muusta kuin ruotsalaisuudesta. Kyse on identiteetistä ja sen oivaltamisesta. Elänkö omana itsensäni vai olenko omaksunut  identiteettiini aineksia jostain itseni ulkopuolelta. Syystä taikka toisesta.  Joskus ne ainekset ovat niin tiukassa ja syvällä, että asianomainen uskoo niiden olevan aidosti oman minän osana – jopa niin tiukasti, että on valmis tekemään vaikka rikoksia. Tämä on myös näytelmän yksi ulottuvuus, syvälle sieluun ankkuroitunut ruotsalaisuus.

Tai sitten naurun kannalta

Toisaalta Vadelmaveneen voi katsoa vaikka vain illan hauskana, hyvin rullaavana iltaohjelmana. Se pelittää ilman psykologista ulottuvuuttakin erinomaisesti. Nauroimme vedet silmissä niin kaikille Tarja Pyhähuhdan monista letkeistä ja luontevista hahmoista kuin koko näytelmän käänteillekin.

Herkullinen veto! Kiitos Jimmy Asikainen, Tarja Pyhähuhta, Ismo Sievinen, Tuomas Turkka, Vintte Viitanen ja Tuuli Anikari sekä koko teatterin tiimi! Valaisette arkea arvaamattomalla tavalla.

VINK VINK

Vadelmavenepakolainen on loistokoukku teatterin karsomoon myös sellaisille, jotka eivät teatteria juuri harrasta. Esitykset pyörivät 11.1.2014 saakka. Näytelmän esittely löytyy teatterin nettisivuilta.

Avainsanat: , , , , , , , , ,

Unelmien vauhdittaja Andy Hopi

andyNiinkuin tiedätte, minulla on vankka usko unelmiin ja niiden toteuttamiseen. Olen kertonut tyttäreni unelmasta ja alleviivannut omia kokemuksiani. Me muun muassa asumme nyt talossa, joka oli 90-luvun alussa minun ensimmäisessä aarrekartassani. Unelmat kertovat jotain meidän todellisesta itsestämme eikä niitä kannata jättää pelkiksi uinuviksi kuviksi mieleen. Yksi unelmien toteuttamiseen uskova tyyppi on tamperelainen Andy Hopi, jota jututan tässä. Postauksen lopussa on Andyn myöntämä etu Tekijäakatemian verkkokurssille.

Valmennat ihmisiä tekemään unelmistaan totta. Mikä unelma imaisi sinut tekemään tätä?

Itselleni on luontevaa tehdä paljon asioita ja koska haluan saada paljon aikaan, olen kehittynyt tekemisen tuottavuudessa suunnattomasti. Sitten aloin pohtimaan, miten oppimistani asioista voisi olla hyötyä muille. Pohdin, mitä hyötyä ihmisille olisi, jos he pystyisivät tekemään asioita tuottavammin.

Yleensä ihmiset eivät halua tehdä enempää, vaan he haluavat saman tuloksen pienemmällä panoksella, jotta heille jää enemmän vapaa-aikaa. Sillä ei kuitenkaan ole merkitystä, onko tekeminen itseisarvoista vai tavoitteeseen tähtäävää, kummassakin tapauksessa henkilö hyötyy tuotteliaammasta tavasta tehdä hänelle tärkeitä asioita.

En halunnut rajata kurssin tuottamaa arvoa pelkästään joko työelämään tai vapaa-aikaan. Kun puhutaan unelmista, voivat ne sijoittua uraan, parisuhteeseen, harrastukseen, omaan yritykseen, urheiluun tai oikeastaan mille elämän osa-alueelle tahansa. Minun ei tarvitse edes tietää ihmisen unelmaa, riittää kun hän tietää sen itse. Sitten voin tarjota erilaisia työkaluja hänen käyttöönsä, joista hän voi valita, mitkä toimivat parhaiten juuri hänellä.

Mitä omat saavutetut unelmat merkitsevät sinulle?

Ne ovat merkinneet ennen kaikkea henkistä kasvua ja auenneita mahdollisuuksia. Useinkaan unelmia ei olisi ollut mahdollista saavuttaa lähtötilanteen resursseilla. Onnistuminen vaatii kasvua ja/tai uusien resurssien löytämistä. Kun on uskaltaa sanoa unelmansa ääneen, niin usein alkaa törmäämään yllättävissäkin tilanteissa ihmisiin, jotka voivat ja haluavat auttaa. Tästä linkistä voit katsoa puheen liittyen hauskoihin yhteensattumiin! 😉

Kannattaa siis kertoa unelmistaan mahdollisimman avoimesti päivittäisissä keskusteluissa, mikäli aihe nousee luontevasti esille. Monet epäröivät puhua unelmistaan ääneen, mutta mitä useampi ihminen unelmastasi tietää, sitä todennäköisemmin pystyvät he sinua auttamaan!

Mitä unelmia sinä olet saavuttanut ja miten ne ovat sinua muuttaneet?

Vuosia sitten minulla oli silloisesta elämäntilanteestani tarkasteltuna todella suuri unelma. Oman urheiluseuran perustaminen. Ja kun siinä onnistuin, olen tarkastellut asioita täysin uudesta perspektiivistä. Monet asiat ovat tunteneet paljon pienemmiltä ja helpommin tavoitettavilta.

Olen myös uskaltanut unelmoida isommista asioista. Muita unelmiani vuosien varrella ovat olleet mm. Täysii -seminaarin järjestäminen, valmennustila Centren avaaminen, valmentajayhteisön perustaminen ja Tekijäakatemia -verkkokurssin julkaiseminen.

Nyt unelmoin elämästä, jossa voin tuottaa mahdollisimman paljon arvoa ajasta ja paikasta riippumatta. Unelmoin myös Täysii -seminaarin järjestämisestä vuosi vuoden perään yhä isommin ja paremmin!

Toki minulla on myös muutamia henkilökohtaisia unelmia 😉

Miksi unelmat ovat dynamiittia?

Jo pelkästä toteutuneen unelman visualisoimisesta saa energiaa. Usein vaikeinta ei olekaan tekeminen, vaan toteutuneen unelman näkeminen ennalta, siihen aidosti uskoen. Kun unelman toteutumiseen uskoo varauksetta, eivät vastoinkäymiset paljon hetkauta. Kun kulkusuunta on koko ajan selkeänä mielessä, voi matkastakin nauttia enemmän! Hyvää matkaa myös sinulle kohti omia unelmiasi!

Andy lupasi, että blogini lukijana sinä saat 50 euron alennuksen osallistuessasi Tekijäakatemia -verkkokurssille. Etu on voimassa 20.10.2013 klo 24:00 asti ja saat edun käyttämällä koodia MIELENRAUHA. Jos siis haluat laittaa unelmiisi vauhtia, niin vilkaise löytyisikö sitä Tekijäakatemia -sivustolta! Huomaa myös, että Tekijäakatemia -verkkokurssille ilmoittautuvat pääsevät veloituksetta mukaan Täysii -seminaariin sekä Tekijäakatemia -seminaariin.

Andy Hopi on Life & Business Coach sekä Täysii -seminaarin ja Tekijäakatemian perustaja.

Avainsanat: , , ,

Sisustaminen on helppoa!

KANGASTUSEilen ohjelmassani oli päiväseltään Tampere ja Kangasala. Ajoin aamulla sinne ja illaksi takaisin. Rankka vesisade mennen tullen huuhtoi koko ympärillä olevan maailman värit pois. Kotimatkalla pyörähdinkin hetken mielijohteesta lahden Eurokankaaseen värikylpyyn. Mitään en varsinaiseasti aikonut ostaa, mutta tapani mukaan kävelin Kangastuksen mallistoon kuuluva kangaspala kainalossa ulos. Jospa sitten kumminkin ompelisin tyynyt!

Koristetyynyn päällisten ompelu on ehkä niitä helpoimpia tapoja piristää kotia. Isoin työ oli minulla ompelukoneen esille ottaminen  ja virittäminen valmiiksi. Itse ompelu vei tällä kertaa vain hetken, sillä turvauduin siihen yksinkertaisimpaan päällismalliin, jonka tiedän.

Tein sisustyynylle pujotusaukon taittelemalla reunat reilusti päällekkäin. Kun taitellut reunat menevät semmoisen 25 senttiä limittäin ja päällinen on tarpeeksi naftisti sisustyynyn kokoinen, ei kiinnitysvetoketjuja, nappeja taikka napinläpiä tarvita. Tyyny pysyy siististi päällisen sisällä. Sisustus ja sepustus-blogissa on samantapaisen tyynyn teko-ohjeet. Minä en edes ommellut päärmettä päällimmäiseenreunaan: taitoin vain napakan kankaan hulpion reilusti sisäpuolelle. Se kestää pienessä tyynyssä siistinä niinkin, koska se on sivusaumoissa kiinni.

Tämä sohvannurkan väriläiskä edelleen armottoman harmaaseen elokuuhun syntyi nopeasti.
Minä ihmettelen jälleen sitä, miksen ompele enemmän.
Helppoa, yksinkertaista ja kivaa!

KANGASTUS2
KANGASTUS3

Avainsanat: ,
Mainokset