Avainsana-arkisto: aika

Oma tila ajassa

vedenpintaEilen menin poikkeuksellisesti yksin saunaan. Yleensä saunon miehen kanssa kaksin tai kiipeän lauteille tyttären seurassa. Saunassa puhutaan mielessä olevia mietteitä, parannetaan maailmaa, pohditaan tulevaa tai ratkotaan ilmassa olevia pulmia. Näin usein.

Mutta eilen vaelsin rantapolkua pitkin yksin, kirja ja kylpytakki kainalossa. Ennen kuin pääsin edes löylyjen äärelle, jumituin pukuhuoneeseen lukemaan kesken jäänyttä tarinaa. Ahmin kuin joskus ennenvanhaan, teininä. Koko maailma ympäriltä katosi ja romaanihenkilöt ympäröivät minut. Ahh. Sitten lauteille. Kiuas vain sihahteli, muuten oli hiljaista.  Kiskottelin itseäni ja valloitin surutta koko ylälauteen. Mukavaa! Pesun jälkeen järveen. Viileässä ja virkistävässä vedessä, tumman tähtien puhkoman taivaan alla ymmärrys syöksyi jostain sisältä. Tässä ilman puhetta, yksin ja kaikessa rauhassa, on minun tilani. Oma tila ajassa. Tila levittäytyi ympärilleni kuin voimaannuttava kupla. Minun aikani, minun ajatukseni, minun rytmini, minun hiljaisuuteni. Jotta voin toimia yhdessä muiden kanssa, minä tarvitsen yhteyttä syvään itseeni ja tilaa sen toteutumiselle.  Tätä minä kaipaan ja tämä minua hoitaa.  Joskus täällä saunarannassa, joskus kahvilassa keskellä hälyä, joskus kasvimaan kehäkukkien äärellä kykkiessä. Oma tila ajassa, sisäinen tila.

Mainokset
Avainsanat: , , , ,

Pilkkomatonta aikaa!

kukatVälissä humahti kuukausi kaikissa muissa merkeissä kuin blogin äärellä. Neljä viikkoa. Rauhallisia hetkiä työn ääressä. Kirjoittamista ja lukemista. Kasvimaan laittamista ja kitkemistä. Jokailtaista sanomista ja rantauintia virkistävän viileässä vedessä. Utuisen järvenpinnan ihmettelyä saunan jälkeen. Pikainen pyörähdys pohjoisessa. Monta levollista päivää Keski-Suomessa. savusaunanautintoja. Perhejuhlintaa. Sopivan mittaisia yöunia. Kuistikahveja kotosalla. Kesäruokaa grillissä. Juhannustelua kotikulmilla.

Ulkoisesti tavanomaisen elämän asioita. Sisäisesti suuria juttuja.  Aikaa pysähtyä ja olla. Ihmetellä ja elää. Kohtuullisesti pilkottua ja pikkuisen myös pilkkomatonta aikaa. Suosikkini Bodil Jönsson kirjoitti kirjassaan ”10 ajatusta ajasta”  pilkkomattoman ajan käsitteestä.  Elämään on hyvä saada mahtumaan pilkkomattoman ajan jaksoja. Sellaisia, joita ei ole naulattu määräaikoihin, kalenterimerkintöihin tai pakollisiin tekemisiin. Lapsuuden kesissä viipyili ikuisuus juuri sen takia, ettei ohjattua ohjelmaa ja kalenteria ollut kahlitsemassa, pilkkomassa elämää. Jos siis lomakin on allakoitu kesätapahtumiin sinne ja tänne, vierailuihin ja tekemisiin, ei ihme jos alkaa ahdistaa. Vaan miten onnistuu pilkkomattoman ajan järjestäminen – osaatko olla pilkkomatta lomaa? Osaanko minä?

Avainsanat: , , ,

Raivotekniikkaa!

nappis1Juuri ennen lomaa tietokoneeni usb-liitännät lakkasivat toimimasta. Sen seurauksena ei onnistu tulostus, ei kuvien siirto, ei varmuuskopiointi  eikä koulutusaineiston tallennus muistitikulle työkeikkaa varten.

Phärckele!

Kaiken tuon edellisen vaivan lisäksi realisoitui lopulta projekti, joka olisi pitänyt hoitaa jo aikaa sitten. Uuden tietokoneen valinta aikansa eläneen tilalle, tilaus ja kaikki sen vaatimat asennukset. Sähköpostiasetuksien värkkäily kohdilleen. Vanhan värkin kuljetus liikkeeseen tiedostojen siirtoa varten, koska en saa niitä itse siirrettyä tuon usb-ongelman takia. Olin siirtänyt hankintaa  kuukausikaupalla. Nyt on pakko toimia.

Ongelma taitaa olla siinä, että en edelleenkään ole raivannut ajatuksiini aikaa tietotekniikan ylläpitoa varten. Ajattelen edelleen jotenkin niin, että se on asia, joka vain jotenkin toimii. Tosiasia on se, että nämä värkit vaativat säännöllisen oman siivunsa aikapiirakastani. Aina on probleemia, selvitettäviä asioita, hankintojen vaatimaa ajankäyttöä, uusien ohjelmien asennusta, lisälaitteiden käyttöönottoa.

Koska päässäni ei tuota aikasiivua ole, raivostun jokaisesta, pienestäkin tietotekniikkaan liittyvästä ajanmenosta. Niille ei kertakaikkiaan tunu olevan elämässäni paikkaa. Joudun investoimaan jotain, jota minulla ei ole.  Tietotekniikkaan korvamerkittyä aikaa. Ihmeellistä nimittäin on, että minua ärsyttää enemmän asian vaatima ajankäyttö ja vaiva kuin rahanmeno, jota toki sitäkin kuluu ihan kiitettävä summa.

Tämä kaikki on saanut minut antamaan tietotekniikalle uusionimen raivotekniikka. Se taas saa ajattelemaan, kannattaako tämmöinen määrä energiaa käyttää mokomaan asiaan. Se syö mielenrauhaa ja pilaa päivän. Asennemuutoksen aika. Koska joudun joka tapauksessa käyttämään aikaani näiden värkkien kanssa muutenkin kuin varsinaisten ohjelmien käytössä  – vaikka ostaisin mahdollisimman paljon asennus- ym. palvelua – on vain parasta piirtää mielikuvissa siihenkorvien välissä olevaan aikapiirakkaan uusi siivu.

Nyt sitten vain irrottelemaan piuhoja koneen kupeesta ja kohti Ristiinaa ja Mikrohaita!

Avainsanat: ,

Oletko puuhakas vai tehokas?

Tällä kertaa lainaan innolla ja antaumuksella Timothy Ferrisiä, digitaaliajan Indiana Jonesiksi tituleerattua hemmoa. Olen nimittäin viime päivinä lukenut hänen kirjaansa 4 tunnin työviikko, kirjaa jossa pohditaan miten raataa vähemmän ja elää enemmän. Vaikka pidän työnteosta ja osaltaan juuri työn kautta elämään tulee syvyyttä,  makua, väriä ja sisältöä, en pidä raatamisella itsensä uuvuttamista elämän itsetarkoituksena.  Kun kirjan amerikkalainen höttö, noin neljännes, kuoritaan pois, jäljelle jää paljon ajattelemisen aihetta ja iso nippu käyttökelpoisia ideoita. Siitä kaikesta minun päässäni käynnistyi suorastaan tähtitaivaallinen ilotulitussäkenöinti.

– Olet puuhakas tehdessäsi asioita, jotka vievät sinua lähemmäs päämäärää. Tehokkuus on (tärkeiden tai mitättömien) tehtävien suorittamista mahdollisimman taloudellisella tavalla. Puuhakkuus välittämättä tehokkuudesta on maailmankaikkeuden oletustila, tuumii Ferriss. Hän kuvaa puuhakkaaksi muun muassa ihmistä, joka tarkistaa meilinsä 30  kertaa päivässä ja laatii yksityiskohtaisen kansiojärjestelmän ja hienot systeemit varmistaaksen, että 30-kertainen ajanhukka sujuu mahdollisimman nopeasti. Kuten Ferriss, myös minä olen ollut oikein asiantuntija tässä puuhailussa. Ferriss lataa kaksi teesiä, jota minä alleviivasin pääni sisään siltä istumalta.

  1. Hyödyttömän puuhan tekeminen hyvin ei muuta sitä hyödylliseksi.
  2. Tehtävä ei muutu tärkeäksi, vaikka siihen kuluisi paljon aikaa.

On siis paljon tärkeämpää se, mitä teet, kuin se miten teet. Tehokkuus on merkityksellistä silloin, kun sen käyttää oikeisiin asioihin. On osattava keskittyä oleellisen. Mutta minkä ja kenen kannalta oleelliseen. Entä jos varmuuden vuoksi tilaisin vielä nuo muutamat uutiskirjeet , että varmasti pysyisin ajana tasalla.

Kokonaan toisen ja paljon pitemmän jutun aihe onkin se, miten tunnistaa ne oikeat asiat ja keskityn siihen oleelliseen.

Kirjasuositus 4 tunnin työviikko, Timothy Ferriss. Basam Books.

Kurkista myös verkostahttp://www.fourhourworkweek.com/

4 tunnin työviikko

Avainsanat: , , , , ,
Mainokset