Aihearkisto: unelmat

KUKONLAULU KUTSUU

Scroll down to find this entry in English.

Malediivit on Intian valtamerelle siroteltu saarivaltio. Sen 1190 saarta muodostaa halkaisijaltaan jopa satojen kilometrien suuruisia atolleja, joita on kaikkiaan 26. Niistä auki matkailijoille on kymmenkunta. Ensimmäinen valintamme eli Thoddoon saari on osa Alif Alif Atollia. Sitä kutsutaan myös nimillä Pohjoinen Ari Atolli tai Ari Atholhu Uthuruburi Atolli. Thoddoolta me jatkamme pääkaupungin kautta toiselle saarelle. Dhigurah kuuluu Alifu Dhaalu atolliin, joka tunnetaan myös eteläisenä Ari Atollina tai Ari Atholhu Dhekunuburi Atollina.
Dhigurah5

Nyt siis tarinoita toiselta saarelta. Dhigurah.

Tittelintii, kello soi 5.30. Lomalla kynnys herätyskellon käyttöön on korkea. Sovittiinkin, että noustaan, jos jaksetaan. Jaksettiin. Eväspussiin kaksi pulloa vettä, muutama banaani ja tölkki ice coffeeta kummallekin. Valkoisten pyörien satulat herra housekeeper nosti edellisiltana niin, ettei tarvinnut polkea polvet ohjaustangon korkeudella. Just just riitti meille pitkäkoipisille ja isoille suomalaisille satulan korkeus. Ensimmäisenä päivänähän me poljimme polvet pystyssä ja selkä kenossa.
Dhigurah4Kelloa katsomatta fillaroimme saaren siihen päähän, jossa jätimme edellispäivän helteisen reissun kesken. Ei pysty, ei kykene. Hiki hillittömästi valuen, naama punaisena (ei yhtään kelvollista valokuvaa) käännyimme ensimmäisen aamun yrityksellä takaisin ennen kuin saavutimme saaren valkohiekkaisen kärkisarven. Hinkuun ja haluun nähdä se kuvauksellisin paikka Dhigurahilla yhdistyi surkea hellekunto ja auringonpistoksen pelko. Toiseen aamuun varauduimme paremmin ja aikaisemmin. Tarvitseeko sanoa noiden kuvien jälkeen jotain siitä, että kannattiko?

Dhigurah3

AT COCK’S CROW

The Maldives is a state of islands scattered in the Indian Ocean. There are 26 atolls altogether, some of them hundreds of kilometres in diameter, forming 1190 islands, about ten of which are open to tourists. Our first choice was the island of Thoddoo, a part of Alif Alif Atoll, also known as North Ari Atoll or Ari Atholhu Uthuruburi Atoll. From Thoddoo, we continue to the capital and on to another island. Dhigurah belongs to Alifu Dhaalu Atoll, or South Ari Atoll or Ari Atholhu Dhekunuburi Atoll.
DhgurahSo now, stories from the other island. Dhigurah.

Beepity beep, the clock goes off at 5.30. On holiday, there is a high threshold for setting the alarm. So we agreed to only get up if feeling up to it. We were. Two bottles of water went in our lunch sack, along with some bananas and a can of ice coffee each. Last night, Mr. Housekeeper had lifted up the seats of our white bikes, so that we needed not pedal with our knees on the level of the handlebar. The height was barely enough now for us tall and long-legged Finns. On the first day, we had pedalled with our knees up and our backs askew.
Dhigurah2
Without checking the time, we now rode to the point of the island where we had aborted our day trip mission yesterday, discouraged by the heat. No can do. Sweat pouring, red-faced (not one decent photo), we turned back on our first morning’s attempt, before reaching the utmost end of the island with its white sands. The itch and urge to see the most photogenic spot on the island was accompanied by our lousy heat tolerance and a fear of sunstroke. Next morning, we were better equipped and set out earlier. Was it worth it? Need I answer, looking at those pictures?Dhigurah6

Mainokset
Avainsanat: , , , , , , , , , , , ,

KORALLIRETKI KAATOSATEESSA

sadesää

Takaisin Thoddoolle.

Maanantaina Thoddoolla sataa. Lokakuun loppupuoli. Se on se joka toinen päivä sadetta – matalasesonki ja sadekausi. Ei haittaa. Meillä Suomessa ei ole sateella oikeastaan koskaan niin lämmintä, että märissä vaatteissa tarkenisi jatkaa fillarointia ja pysyä pihalla.

Me pakkaamme mukaan snorklausvarusteet. Tummansiniset 44-kokoiseen ja vaaleansiniset 41-kokoiseen jalkaan sopivat uimaräpylät, uimalasit ja hengitysputken. Poljemme turistien uimarannalle, riisumme trooppisessa sateessa läpimäriksi kastuneet vaatteet uikkareiden päältä ja varustauduimme riuttareissulle. Tottumattomalle snorklaajalle jää hienoa hiekkaa räpylöiden kantaosaan. Taiteilen vähän syvemmässä vedessä, riisun kumiset, tiukasti jalassa istuvat räpylät yksi kerrallaan. Karistan hiekat ja kiskon nitisevät ja vedessä vastentahtoisesti kurahtelevat räpylät uudestaan jalkaan.

Suuret, elohopeahelmiä muistuttavat pisarat hakkaavat turkoosin merenpinnan loputtomiksi kraatereiksi. Potkaisemme itsemme liikkeelle. Lämmin vesi rummuttaa selkää. Pinnan alla riutan reuna lähenee. Keltasiniset littanat, vaalearaidalliset pitkulaiset ja mustavalkoiset lättykalat uivat korallien välissä meistä piittaamatta. Läpikuultavat kalat kiiruhtavat karkuun. Tähyilen satamalaiturilla näkemääni miekan muotoista barracudaa ja litteäää, säännönmukisesti lepattavaa mureenaa. Täällä niitä ei näy. Mies bongaa kilpikonnan heti ensisnorklauksella. Mikä mäihä.

IMG_2359.jpgCORALS AND POURING RAIN

Back to Thoddoo.

Monday, it is raining in Thoddoo. It is end of October. This is the every-other-day rain, low season, rain season. Never mind. When it rains in Finland, it is hardly ever warm enough to keep on cycling and stay outdoors with your wet clothes on.

We pack along our snorkeling gear. Dark blue flippers for a 44 sized foot, light blue ones for a 41 sized one, goggles and snorkels. We pedal to the tourist beach. The tropical rain soaked our clothes, and we have taken them off and are now wearing our swimming gear. We are ready for a day trip to the reef. An unaccustomed snorkeler, I find some fine sand in the heel parts of my flippers. I balance in the slightly deeper water, take off the rubber flippers sitting tightly on my feet, one at a time. I shed the sand away and tug the squeaking flippers, gurgling reluctantly in the water, back on.

Large water drops, resembling pearls of mercury, beat the turquoise sea surface into endless craters. We kick ourselves in motion. The warm water drums my back. Under the surface, the rim of the reef is nearing. Fish, flat yellow-blue ones, oblong ones with light stripes, black and white ones shaped like pancakes, swim in the midst of corals, ignoring us. Translucent fish hurry away. I try to see the barracuda and the flat, regularly flapping moray I spotted from the quay. Here, they are not to be seen. My husband spots a turtle on his first snorkeling. What a fluke.

img_2371

Avainsanat: , , , , , , , , , , , ,

TUOKSUJEN THODDOO

Tässä elämässä jo toisen kerran ihana Thoddoo ja Veli Thoddoo Inn. Majatalo, johon palaaminen on kuin kotiintulo. Kuljetan aviomiestä vuosi sitten tutuiksi tulleilla kujilla. Näytän pinkin muurin ja vien hedelmäpuutarhojen laidoille. Talutan lännenpuoleiselle rannalle. Kävelemään paljain jaloin puuterirantaan, sinne missä valkoinen hiekka on aivan erityisen lempeän pehmeää. Pehmeämpää kuin missään.

Versio 2

Teiden varsilla tuoksuu. Lähikadulla, jonkun talon pihamuurin yli leijuu pyykinpesuaineen tuoksu. Vaaleanpunaisen muurin takaa kohoaa makean mausteinen parfyymi. Joku suihkautti juuri. Mustalla skootterillaan vastaan ajava nuori nainen tuoksuu tutun tuntuiselle hajuvedelle. Sille, jota en ehdi tunnistaa. Käännyn silti katsomaan perään ja huomaan mustan tunikan taidokkaasti eri väreillä kirjaillut kalvosimet. Joulukuusenvihreän päähuivin, joka on aseteltu paikoilleen kullanvärisin neuloin.

papaijapuutarha

Kun poljemme turistirannalle, tuoksut vaihtelevat. Hedelmätarhan kulmalla lehahtaa käyneen makea haju. Huonosti toimivan kompostin lämpimän tukahduttava imelä tuoksu. Viljelijä on koonnut huonoksi menneet papaijat kasaan. Kärrää varmaan illalla pois. Viivymme rannassa auringonlaskun viime hetkiin saakka. Pimeä valahtaa puoli seitsemän aikaan. Olemme päiväntasaajalla. Poljemme kohti majataloa hedelmätarhojen ja viljelyksien välistä pimeää tietä pitkin. Juuri ja juuri näen eteeni. Ensin tulee savun tuoksu. Sitten mutkan takaa aukeavat maisemaa maalaavat liekit.  Miehet polttavat puutarhajätettä: oksia, hedelmäpuiden kuivia lehtiä. Tuoksu palaa mieleen illalla, kun haistan Azmyn sytyttämän hyttyskierukan hajun.

Niin ja se tärkein, meren ja hiekkarannan tuoksu. Sille en löydä selitystä enkä mielikuvaa. Mille lämmin, turkoosi meri tuoksuu? Miltä tuoksu tuntuu? Suolaisen kirpeä kevyt puraisu, tuoksuvan lempeä silitys. Lämmin hymy ja silmäkulmien naurunrypyt.

rannassa

Tien varrella ja rannalla siellä täällä jokin kukka. Lempeä, keveän makea tuoksu. Vähän vaniljaa, jotain kevyesti samaa kuin jasmikkeessa. Hiukan hedelmää. Pysähdyn melkein aina jonkin kukan huomatessani nuuhkimaan. Tuo valkoinen pikkukukkainenko se on. Vai tuo toinen valkoinen kellokukkainen, jonka lehdet ja kukat muistuttavat elämänlankaa, mutta kymmenen kertaa isompina. Ehkä nuo keltaiset, ryppäinä kasvavat pienet kukkaset. Koko reissun aikana en onnistu jäljittämään tuoksuvaa kasvia.

Myös jokin Azmyn puutarhan kukista tuoksuu, mutten tiedä mikä. En vaivaudu nousemaan jäljittääkseni tuoksua – kasvia tuskin tunnistaisin kuitenkaan. Nuuhkin vain. Silmät kiinni.

vaaleanpunainenseinä_.jpg

THODDOO, THE FRAGRANT

For the second time in this life, the lovely Thoddoo and Veli Thoddoo Inn. It feels like coming home. I lead my husband through the alleys, so familiar from a year ago. I show him the pink wall and take him to the edges of the orchards. I walk him to the western beach, pacing barefoot where the white powdery sand is extraordinarily soft and mellow. Softer than anywhere else.

nimetocc88n1.jpg

The roadsides are fragrant. In a nearby street, the smell of washing powder is wafting over a garden wall. Behind the pink wall, a sweet and spicy perfume ascends. Someone has just done a little splash. A young woman on a black scooter smells of a perfume that feels familiar. One I fail to recognize this quickly.  I still turn to see her go and notice the intricately decorated cuffs on her black tunic. The christmas-tree green headscarf secured in place with gold-coloured pins.

Pedalling towards the tourist beach, there are various fragrances. There is a sweet, fermented smell at the corner of an orchard. The suffocating, warm and cloying smell of a malfunctioning compost. The farmer has gathered spoiled papayas in a pile. To be wheeled away in the evening, I suppose. We linger on the beach until the last moments of sunset. Darkness falls at half past six. We are on the equator. We pedal towards the inn, along a dark road, between orchards and farmlands. I can barely see ahead of me. First, there is the smell of smoke. Then, behind a bend, flames paint the scenery. Men burning garden waste: branches, dry leaves from fruit trees. The moment comes back to me in the evening as I smell the mosquito coil Azmy has lighted.

Versio 3

And most importantly, the smell of the sea and the sandy beach. I cannot explain it, visualize it. What does the warm turquoise ocean smell like? How does the smell feel like? A salty, crisp, gentle bite, a fragrant, ethereal stroke. A warm smile and crow’s-feet around your eyes.

By the road and on the beach, a flower here and there. A mellow, ethereal, sweet fragrance. A bit like vanilla, a tiny bit like mock orange. A bit of fruityness. I stop and smell almost every flower I spot. Is it that white one with little flowers. Or is it that one with enormous, bell-like flowers, like a tenfold morning-glory. Perhaps those small yellow flowers growing in clusters. I fail to identify a single flowering plant during my journey.

One of the flowers in Azmy’s garden smells too, but I do not know which one. I do not bother to rise and track it down – I would not recognize the plant anyway. So I just whiff the fragrance. Eyes closed.

puutarha.jpg

Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , ,

MAHDOTONTA MATKASUUNNITTELUA?

meriMuistelen puolentoista vuoden takaista ensimmäisen Malediivien matkan suunnittelua.  Sähköpostissani köllöttää minulle ja tyttärelle Turkish Airlinesin lentovaraus välille Helsinki – Istanbul –Male ja takaisin. Entä majoitus? Mikä atolli, mikä saari, mitkä yhteydet, paljonko maksaa? Selaamme Bookingin ja Airbnb:n tarjontaa. Airbnb-kohteissa ei juuri palautteita ole. Onko näitä edes olemassa? Perillä selviää, että Airbnb-ilmoittamisen historia on niin lyhyt, ettei palautteita ole vielä kertynyt. Hintoja on aluksi vaikea hahmottaa. Yöhinnan päälle pätkähtää valtion määräämä palvelumaksu 10 % ja vero 12 %. Ympäristömaksu on vähän vajaa kolme euroa yöltä nuppia kohti. Ynnäämme prosentteja ja öiden määriä. Nykyään Booking erittelee automaattisesti nämä kulut huonehinnan päälle, niitä ei tarvitse enää laskea itse.

matka

Malediiveilla edulliset paikallislautat tai kalliimmat pikaveneet korvaavat kotoiset bussilinjat. You reach islands by a public ferry or speedboat.

Minkä majatalon valitsemme? Kauanko kestää matka lentokentältä? Mistä kuljetus? Pääseekö pikaveneellä?  Vesitasomatkat maksavat satasia eli ihan liikaa. Jostain blogista luen juttua paikallislautoista. Matkat maksavat muutaman dollarin per nenä. Säästäväisenä innostun, mutta en meinaa löytää aikatauluja. Tutkimme karttaa ja pallottelemme päätöksiä tuntikausia. Minkään matkan suunnittelu ei ole tuntunut näin työläältä. Huomaammekohan kaiken tarpeellisen?

Marraskuun yhdeksäs päivä nostamme rinkat selkään ja suuntaamme Helsingin aseman kautta kentälle. Vasta vähän ennen matkaa selkiytyneet majoitusvaraukset olemme printanneet, ne kun piti varautua näyttämään perillä lentokenttävirkailijalle. Ilman majoitusvarausta maahan ei kuulemma pääse. Perillä Velanan kentällä vakava, huivipäinen virkailija tutkii meidän lankettimme ennen maahan pääsemistä. Iskee nykyään niin harvinaisen leiman passiin. Tällä toisella, syksyn 2018 matkalla varauspaperit piti kaivaa näytille jo Helsingin päässä.

Ukulhas

Tästä alkaa Ukulhaksen, sen suunnilleen koripallokentän kokoisen saaren, päätie. On siellä talojakin. Walking on the main road of Ukulhas island.

Syksyllä 2017 valintamme osuvat kahteen, suhteellisen lähellä toisiaan olevaan saareen: Ukulhas ja Thoddoo. Ensimmäiseksi yöksi varaamme hotellin Hulhumaleen, lähelle kenttää. Ennakkoon arvailemme olevamme väsyneitä neljäntoista tunnin lentojen jälkeen. Turha pysähdys, matkaa olisi voinut jatkaa saman tien perille saakka.  Kahdeksi viimeiseksi yöksi buukkaamme kaksi yötä pieneen budget-tason resorttiin nimeltä Malahini Kuda Bandos.

Nyt 2018 matkalle valitsemme toistamiseen Malediivien hedelmäkorin, rakkaaksi tulleen suosikkisaareni Thoddoon. Sen haluan esittellä tällä toisella reissulla miehelleni – ja siellä on iki-ihana Veli Thoddoo Inn-majatalo. Toiseksi saareksi valikoituu Dhigurah. Sekä viime että tämän vuoden saarikohteemme ovat kohtuullisella pikavene-etäisyydellä toisistaan.

Niin ne saarisiirtymät. Ensin konsultoimme Googlea ja tuskailimme kovapäisesti minä ite-periaatteella. Saamme kuitenkin siirtymien suunnitteluun ja venematkojen varaamiseen lopulta parhaan avun majapaikoista. Majoittajat tietävät aikataulut ja käytännöt. He osaavat opastaa. Matkat voi myös maksaa majataloihin. Tällä toisella reissulla suunnittelu sujuikin sutjakasti, vanhalla kokemuksella.

velithoddooinn

Veli Thoddoo Inn, takaisin sinne. Majatalon takana on pieni puutarha. Garden of our favourite guesthouse Veli Thoddoo Inn in Thoddoo island.

IMPOSSIBLE TRAVEL PLANS?

I am thinking back to a year and a half ago when we were planning our first trip to the Maldives. In my inbox, there resides a Turkish Airlines flight reservation for me and my daughter: Helsinki – Istanbul – Male and back. And the accommodation? Which atoll, which connections, which price? We are browsing Booking and Airbnb for options. There are very few reviews for Airbnb properties. Do they even exist? Having gotten there, we learn that the history of Airbnb is too short for reviews to have piled up yet. At first, prices are difficult to get to grips with. On top of the fee per night, there is a 10% government service charge and a 12% tax, as well as an environmental charge, just under 3 euros per person. Today, Booking does itemize these costs on top of the room price; you do not need to calculate them anymore.

Which guesthouse should we pick? How long is the trip from the airport? What about transport? Will we get there by speedboat? Trips by seaplane are definitely too expensive, hundreds of dollars. On a blog, I read about local ferries. These trips are just a few dollars. Ever frugal, I am excited about this, but timetables are hard to find. Exploring the map, we juggle decisions for hours. No trip ever has been this arduous to plan. Have we considered all the essentials? On the ninth of November 2017, we put on our backpacks, then head to Helsinki station and proceed to the airport. Just before the journey, we have sorted out and printed our reservations, since they are to be shown to airport officials in the destination. Apparently, you cannot enter the country
without these documents. At Velana airport, a straight-faced official with a headscarf examines them before letting us through, stamping our passports, something that rarely occurs these days. On our later trip, in the autumn of 2018, we had to present the reservations before even leaving Helsinki.

velithoddooinn1

In the autumn of 2017, we choose two islands relatively close to each other: Ukulhas and Thoddoo. Assuming we will be tired after the fourteen-hour flights, we book a hotel in Hulhumale,  near the airport, for our first night. We might as well have travelled all the way to our destination. For the last two nights, we book a budget resort called Malahini Kuda Bandos. On our 2018 trip, we return to Thoddoo, the fruit basket of the Maldives, my favourite island. I want to introduce the island to my husband – and on Thoddoo, there is the ever so lovely Veli Thoddoo Inn. Dhigurah is selected to our second island destination. Both last year and now, our destinations are within a reasonable speedboat distance to one another.

Speaking of island transfers, we began by obstinately consulting Google, after the ”I wanna do it myself” principle. The staff at our lodgings, however, turn out to be the best source of advice and guidance when planning our transfers and booking boat trips. They are familiar with timetables and practices. Transfer fees can also be paid in the inns. On our second trip, planning went smoothly, with experience.

thoddoo

 

Avainsanat: , , , , , , , , , , , , ,

PALUU MIELENRAUHAAN

1.11.2018
Päivää – niin monen vuoden jälkeen. Juuri nyt istun Malediivien pääkaupungin Malen kupeesssa olevan Velanan lentokentän aulassa, penkkirivin keskellä, melkein suoraan ilmastointilaitteen edessä. Vaihdoin äsken paikkaa, sillä kovalle säädetty puhallus tempaisi ajatukset aulan peräseinää kohti, päin kenttä-span ja turistisuihkun lasiseinää.

Tulimme varhain aamulla Thoddoolta ja odotamme neljältä lähtevää pikavenettä Dhigurahiin. Kurkistan kelloa. Kaksi tuntia vielä. Macin akussa puhtia on jäljellä 18%. Olen kirjoittanut kuusi liuskaa havaintoja Malediiveilta. Havaintoja sekä viimeksi kuluneelta kuudelta reissupäivältä aviomiehen kanssa että vuoden takaiselta äiti – tytär -matkalta. Thoddoolla kävin myös tyttären kanssa. Sille on syynsä, että palasin samalle saarelle kaikista noin kahdestasadasta asutusta saaresta. Se syy on neljän huoneen majatalo Veli Thoddoo Inn, yksi maan 396:sta majatalosta. Siitä lisää tulevissa postauksissa.

Tällaisten tarinoiden kanssa palaan Mielenrauha-blogiin. Tarinoin kohtaamisia, värejä, tuoksuja, tunnelmia. Maailmalta, Suomesta, kotoa. Suomeksi ja englanniksi. Olen kyllä kirjoittanut blogitauolla, mutta muuta. Henkilöstövalmentamiseen ja työyhteisöjen kehittämiseen liittyviä blogitekstejä, hankkeiden raportteja, lehtiartikkeleita, juttuja päätoimittamani bussiyhtiön henkilöstölehteen. Matkajuttuja ja henkilöhaastattelujakin olen kynäillyt. Kuukausi sitten treenasin luovaa kirjoittamista Otavan opistossa kirjailija Petri Tammisen johdolla. Menkää muuten ihmeessä, jos pääsette Petrin kurssille tai muuhun luovan kirjoittamisen opastukseen. Koska Petri opettaa harvoin, minä tunnen saalistaneeni helmiä tuon viikonlopun aikana.

BACK TO PEACE OF MIND

1st Nov 2018

Greetings after so many years. Right now, I find myself in the lobby at Velana airport, next to Male, capital of Maldives; I am sitting in the middle of a row of seats, nearly directly in front of the AC. I have just switched seat, since the high intensity blast swept my thoughts towards the further end of the lobby, to the glass wall of the airport spa and showers.

First thing in the morning, we arrived from Thoddoo, and are now waiting for the speed boat to Dhigurah, due at four. I have a glimpse at my watch. Two hours to go. My Mac has 18% battery life left. I have written six sheets of observations on Maldives. Observations from these six travel days with my husband and from the mother-daughter trip a year ago. We went to Thoddoo then, too. There is a reason why I wanted to go back to that specific island among the two hundred habitated ones. The reason is the four-room Veli Thoddoo Inn, one of the 396 ones in Maldives. More about the inn in future posts.

With stories like this, I will be back on my Peace of Mind blog. I will write about encounters, colours, smells, impressions. Around the world, in Finland, at home. During the breather with my blog, I did write, only it was different stuff. Posts about personnel coaching and working communities, reports on projects, articles in magazines, stories in a bus company personnel magazine I am an editor in. I have penned travel stories and personal interviews, too. A month ago, I had a chance to train my creative writing, led by the writer Petri Tamminen. Do go if there is a chance to attend one of Petri’s classes or participate in other such training. Since Petri seldom teaches, I feel like having hunted pearls during the weekend.

Avainsanat: , , , , , , , , , ,

Unelmien vauhdittaja Andy Hopi

andyNiinkuin tiedätte, minulla on vankka usko unelmiin ja niiden toteuttamiseen. Olen kertonut tyttäreni unelmasta ja alleviivannut omia kokemuksiani. Me muun muassa asumme nyt talossa, joka oli 90-luvun alussa minun ensimmäisessä aarrekartassani. Unelmat kertovat jotain meidän todellisesta itsestämme eikä niitä kannata jättää pelkiksi uinuviksi kuviksi mieleen. Yksi unelmien toteuttamiseen uskova tyyppi on tamperelainen Andy Hopi, jota jututan tässä. Postauksen lopussa on Andyn myöntämä etu Tekijäakatemian verkkokurssille.

Valmennat ihmisiä tekemään unelmistaan totta. Mikä unelma imaisi sinut tekemään tätä?

Itselleni on luontevaa tehdä paljon asioita ja koska haluan saada paljon aikaan, olen kehittynyt tekemisen tuottavuudessa suunnattomasti. Sitten aloin pohtimaan, miten oppimistani asioista voisi olla hyötyä muille. Pohdin, mitä hyötyä ihmisille olisi, jos he pystyisivät tekemään asioita tuottavammin.

Yleensä ihmiset eivät halua tehdä enempää, vaan he haluavat saman tuloksen pienemmällä panoksella, jotta heille jää enemmän vapaa-aikaa. Sillä ei kuitenkaan ole merkitystä, onko tekeminen itseisarvoista vai tavoitteeseen tähtäävää, kummassakin tapauksessa henkilö hyötyy tuotteliaammasta tavasta tehdä hänelle tärkeitä asioita.

En halunnut rajata kurssin tuottamaa arvoa pelkästään joko työelämään tai vapaa-aikaan. Kun puhutaan unelmista, voivat ne sijoittua uraan, parisuhteeseen, harrastukseen, omaan yritykseen, urheiluun tai oikeastaan mille elämän osa-alueelle tahansa. Minun ei tarvitse edes tietää ihmisen unelmaa, riittää kun hän tietää sen itse. Sitten voin tarjota erilaisia työkaluja hänen käyttöönsä, joista hän voi valita, mitkä toimivat parhaiten juuri hänellä.

Mitä omat saavutetut unelmat merkitsevät sinulle?

Ne ovat merkinneet ennen kaikkea henkistä kasvua ja auenneita mahdollisuuksia. Useinkaan unelmia ei olisi ollut mahdollista saavuttaa lähtötilanteen resursseilla. Onnistuminen vaatii kasvua ja/tai uusien resurssien löytämistä. Kun on uskaltaa sanoa unelmansa ääneen, niin usein alkaa törmäämään yllättävissäkin tilanteissa ihmisiin, jotka voivat ja haluavat auttaa. Tästä linkistä voit katsoa puheen liittyen hauskoihin yhteensattumiin! 😉

Kannattaa siis kertoa unelmistaan mahdollisimman avoimesti päivittäisissä keskusteluissa, mikäli aihe nousee luontevasti esille. Monet epäröivät puhua unelmistaan ääneen, mutta mitä useampi ihminen unelmastasi tietää, sitä todennäköisemmin pystyvät he sinua auttamaan!

Mitä unelmia sinä olet saavuttanut ja miten ne ovat sinua muuttaneet?

Vuosia sitten minulla oli silloisesta elämäntilanteestani tarkasteltuna todella suuri unelma. Oman urheiluseuran perustaminen. Ja kun siinä onnistuin, olen tarkastellut asioita täysin uudesta perspektiivistä. Monet asiat ovat tunteneet paljon pienemmiltä ja helpommin tavoitettavilta.

Olen myös uskaltanut unelmoida isommista asioista. Muita unelmiani vuosien varrella ovat olleet mm. Täysii -seminaarin järjestäminen, valmennustila Centren avaaminen, valmentajayhteisön perustaminen ja Tekijäakatemia -verkkokurssin julkaiseminen.

Nyt unelmoin elämästä, jossa voin tuottaa mahdollisimman paljon arvoa ajasta ja paikasta riippumatta. Unelmoin myös Täysii -seminaarin järjestämisestä vuosi vuoden perään yhä isommin ja paremmin!

Toki minulla on myös muutamia henkilökohtaisia unelmia 😉

Miksi unelmat ovat dynamiittia?

Jo pelkästä toteutuneen unelman visualisoimisesta saa energiaa. Usein vaikeinta ei olekaan tekeminen, vaan toteutuneen unelman näkeminen ennalta, siihen aidosti uskoen. Kun unelman toteutumiseen uskoo varauksetta, eivät vastoinkäymiset paljon hetkauta. Kun kulkusuunta on koko ajan selkeänä mielessä, voi matkastakin nauttia enemmän! Hyvää matkaa myös sinulle kohti omia unelmiasi!

Andy lupasi, että blogini lukijana sinä saat 50 euron alennuksen osallistuessasi Tekijäakatemia -verkkokurssille. Etu on voimassa 20.10.2013 klo 24:00 asti ja saat edun käyttämällä koodia MIELENRAUHA. Jos siis haluat laittaa unelmiisi vauhtia, niin vilkaise löytyisikö sitä Tekijäakatemia -sivustolta! Huomaa myös, että Tekijäakatemia -verkkokurssille ilmoittautuvat pääsevät veloituksetta mukaan Täysii -seminaariin sekä Tekijäakatemia -seminaariin.

Andy Hopi on Life & Business Coach sekä Täysii -seminaarin ja Tekijäakatemian perustaja.

Avainsanat: , , ,

Cogito, ergo sum!


Miten asiat voivatkaan sujua, kun emme itse virtauksen esteeksi.
Kun olemme omalla polullamme tavoitteita ja unelmia määritellessä, maailmankaikkeus auttaa kaikin keinoin.
Viikonloppuna tyttärelle kävi juuri niin.

Hän järjesti ensimmäiset kuvauksensa Helsingissä. Suunnitelma oli selvä: keijumaisia, keveitä kuvia. Ennakkoon järjestettäviä  yksityiskohtia oli paljon: majapaikka, mallit, monipuolinen ja moninainen kuvausrekvisiitta, aikataulut, maskeeraaja-kampaaja, mentoroiva valokuvaaja ja sadunomainen luontoympäristö. Jossain piti myös päästä laittamaan mallit kuvauskuntoon. Kaiken piti toimia talkooperiaatteella, sillä mentiin nollabudjetilla. Mielikuva lopputuloksesta oli kumminkin vahva.

Minä lähdin kuskiksi. Olin reissua varten laittanut sohvasurffauspyynnön muutamalle ihmiselle. Kahdelle ei aikataulu sopinut. Kolmas meilasi alkuviikosta olevansa paikalla ja toivotti tervetulleeksi! Kuinka ollakaan, hän sattui asumaan Jollaksen kartanon lähellä. Muistin heti miljöön, sillä olen ollut kartanossa kouluttamassa. Ympärillä on niittyjä, merenrantaa ja vanhoja puita.

Naps. Siinä oli sopiva kuvauspaikka ihan ilman etsintöjä. Juuri oikea Tilaus toimi täydellisesti. Samalla järjestyi paikka mallien meikkaukseen ja kampaukseen. Mentoroiva valokuvaaja oli jo aikaisemmin lupautunut mukaan. Hänet tytär oli bongannut opinahjonsa kautta, kun kaverin kuvia oli esitelty hänen ryhmälleen.

Maskeeraaja – kampaaja oivalsi oitis, mitä haettiin. Viehättävä nuori nainen, kuten kaksi keijukaismaista malliakin.

Päivään säänhaltija toimitti sopivasti läikikkään valon ja heleän auringonpaisteen sekä kuultavia kankaita liehutelleen kesätuulen.

Ja niin – tuo otsikko.
Minä olin kuljettaja ja koiranvahti.
Mutta enimmäkseen olin vain ihanasti olemassa.
Ajattelin.
Cogito, ergo sum!

Avainsanat: , , , ,

Se on tähtiin kirjoitettu

haaja

Tyttäremme täytti jouluna 17. Hän aloitti säntillisesti lukion heti peruskoulun jälkeen. Meni uuteen luokkaan, löysi ystäviä ja taapersi ykkösvuoden topakalla lukujärjestyksellä. Mukavia numeroita ja ok vuosi – väsytti kuitenkin, kun opinnoilta tuntui puuttuvan tarkoitus. Mitä varten minä teen näin paljon töitä? Mihin käytän lukiossa opittuja taitoja ja tietoja? Hän tarvitsi opiskelulle pitkän tähtäimen merkityksen.

Siinä rinnalla valokuvausharrastus voimistui. Talven aikana hän alkoi kuvata kiinteistönvälittäjänä työskentelevälle isälleen asuntoja. Kuvia kertyi. Asuntojen rinnalla ihmisiä, esineitä, lemmikkejä. Tyhjästä tämä ei ole kumminkaan ilmoille putkahtanut. Tyttö on ikänsä hahmottanut asioita visuaalisesti ja kommentoinut kuvia ja kuvallista ilmaisua ja sen laatua. Kuvatessa taito on kasvanut ja halu oppia lisää siinä samalla. Sitten oli vuorossa avoimen ammattikorkeakoulun digikuvauskoulutus Lahden muotoiluinstituutissa. Kesän aikana se selkeni.

Valokuvauksesta tulee mun ammatti!

Siinä se oli. Kuvallinen ala ja valokuvaus oli se juttu, johon tytär halusi satsata. Selvitimme vaihtoehtoja ja koulutuspolkuja. Mitä kautta edetä ja millä aikataululla. Kun liekki syttyi, sitä ei auttanut tukahduttaa. Polku lukion kautta jatko-opintoihin tuntui toivottoman pitkältä. Entä oppisopimus? ”Jos tyttö saa oppisopimuspaikan, niin homma on kyllä tähtiin kirjoitettu”, sanoi työelämävalmentajana työskentelevä sisareni, joka tuntee kuviot ja tietää miten takkuista oppisopimuspaikan hankkiminen näillä leveysasteila on.

Se on tähtiin kirjoitettu

Noista keskusteluista on nyt vähän reilu viisi kuukautta. Tytär teki portfolion ja sai ensin harjoittelupaikan siitä kaikkein mieleisimmästä mainostoimistosta Mikkelistä. Minä vähän nielaisin, kun hän marssi eroamaan lukiosta.
”Mitäs jos se oppisopimus ei onnistukaan?”
”No sit mä keksin jotain muuta. Lukiota en kumminkaan jatka.”
Ja niinhän se on, että jos toteutuvasta unelmasta pääsee maistamaan, ei vanhaan ole paluuta. Muotoiluinsituutin koulutus ja kokopäivähommat kuvien kanssa olivat juuri tuo makupala. Syyskuusta joulukuuhun tytär teki kuvaduuneja ysieuroisella eli olemattomalla yhdeksän euron ylläpitokorvauksella per päivä. Tsekkasi valintansa ja näytti samalla toimistossa, mitä osasi jo ja millä asenteella. Otti tuntumaa ja kuvasi niin kentällä kuin studiossakin.

Asiat paperilla

Moninaisten käänteiden ja melkein toivottomien näkymien jälkeen oppisopimus solmittiin viikko sitten maanantaina. Työnantajan eli Haaja & Arwo Designin päätöstä helpottava ja riskiä pienentävä palkkatukipäätös tuli perjantaina koko oppisopimusajalle. Työsopimus tehtiin tänään. Ja se ihan paras teoriakoulutuspaikka Tampereella Visuaaliviestinnän instituutissa on nyt selvä, vaikka onkin muita koulutuspaikkoja kalliimpi. Hinta uhkasi heittää hiekkaa rattaisiin matkalla, koska tyttö ei muualle halunnutkaan.

Tämä unelma kirkastui kesällä. Syksy oli vääntöä ja kääntöä, mutta unelmasta ei luopunut tyttö emmekä myöskään me tukijoukot. Nyt se toteutuu käytännössä. Toteutuvan unelman rinnalla eläminen on aivan uskomattoman hieno kokemus. Se on sitä elämän kuohuvaa iloa, joka täyttää mielen ja sielun.

Uskokaa siis unelmiinne hyvät ihmiset!

PS. Siitä Nuorisotakuusta ei sitten ollut apua, vaikka kyseessä on nuori nainen vailla tutkintoa. Korotettu oppisopimuskorvaus koskee vain ensi keväänä peruskoulun päättäviä, vaikka kuvittelimme sen koskevan kaikkia Nuorisotakuun piirissä olevia. Tähän unelmaan oli kuitenkin monta tietä ja yksikin aukeava polku riittää! Kun sinulla on unelma ja esteitä tulee, älä heti luovuta. Tutki vaihtoehtoiset reitit ja pidä uskoa yllä. Oma mieli – usko ja luottamus ovat äärimmäisen tärkeitä unelmatyömaan rakennusaineita!

 

Avainsanat: , , , , , ,
Mainokset