Avainsana-arkisto: asenne

Ole oma ittes työnhaussa!

Parhaat jutut bongaan kotijoukoilta. Tuorein  on aviomiehen somerekry-kampanja, jota seuraan riemuissani. Mieheltä meni duuni, kun työnantaja sulki koko toimipisteen Mikkelissä. Nyt on haussa uusi. Kuinka erottua numeroiden joukosta ja hakemusdokumenttien kasasta. Vaikka näin!

Vajaa viikko sitten julkaistun videon on uutisoinut Mikkelin Kaupunkilehti, Iltalehti ja Ilta-Sanomat ja se on levinnyt Facebookissa. Duunihenkisiä yhteydenottojakin on jo ropsahtanut muutama. Minä palastelin projektia osiin – mieti mitä siulla tarkoittaisivat nuo alla olevat otsikot käytännössä.

1. INNOSTU

Innostu, niin onnistut. Opettele kuuntelemaan itteäsi ja anna innostuksen ohjata. Joskus se tuntuu vievän hulluun suuntaan, mutta sieltäpä sattaa aueta uutta. Mies innostui siistimään isänsä tekemiä ojia kotiseudulla käydessään. Hän muisteli poikavuosien purontekoreissuja ja ojankaivuusessioita. Lapio olalle ja mettään. Se oli uusien urien aukomista ja riemua siitä, kun vesi virtaa. Mikä metafora!
Kaivaessa pulpahti idea ja kumppaniksi siihen tietysti piti kysyä kuvaajatytärtä.

2. KERÄÄ RESURSSIT

Josta tullaankin resursseihin. Meillä niitä ovat asioita nurinpäin kääntelevä, kekseliäs ja kyseenalaistava miehen mieli sekä mainostoimistossa työskentelevä valokuvaajatytär. Lasken itseni näihin resursseihin mukaan some- ja viestintätaustani vuoksi.
”Juuli, tehtäiskö?”
”No tehtäis!”
”Miten ja koska…?”

3. USKALLA

Uskallusta Henrikillä on riittänyt aina. Hän on toteuttanut värikkäitä ideoita: vienyt kiinteistövälityskonttorin torikahvilaan, yhdistänyt kuvataidetta myyntityöhön, järjestänyt asuntokuvista näyttelyn. Turha pelätä, että joku arvostelee. Koska kaikille ei voi olla mieliksi, kannattaa vaan ottaa omat erityisyydet käyttöön. Nyrjäyttää aivot ja uskaltaa.

4. OLE OMA ITTES

Jos sinä pelkäät, niin opettele ryhtymään toimeen, vaikka vähän pelottaisikin. Ole oma ittesi ja ammenna siitä.  Henrikistä löytyy se ojia kaivava tyyppi – se, joka on ollut pikkuskidistä saakka kekseliäs ja uusia uria aukova. Samaa asenne löytyy edelleen. Se asenne on videolla, CV-speksit LinkedIn:stä ja lisää mies kertoo itse. Osaaminen taipuu vaikka innovatiivisuutta ja toisin ajattelua vaativiin asiantuntija- ja valmennushommiin. Jokaisella on resursseja. Ensimmäinen niistä on asenne. Aivot menevät lukkoon, kun ajatus päätyy eitätävoi-tehdä umpikujaan. Vaihda sisäisen kysymyksen muoto. Kysy itseltäsi, mitä ja miten voit tehdä toisin.

6806_10152625627418607_1088273320998698490_n

Henrik Aschan, LinkedIn

UUTISET TYÖNHAKUKAMPANJASTA

Mikkelin Kaupunkilehti
Ilta-Sanomat

Iltalehti

Mainokset
Avainsanat: , , , , , , , , , ,

Jos vai kun?

Viime perjantaina, päivällä, mietimme miehen kanssa, jotta mitä ohjelmaksi illalla. Loputonta varaston siivousta ja aina kesken olevia kotihommia ei vaan kerta kaikkiaan huvittanut ryhtyä puuhaamaan. Kotisohvakaan, se monesti maailman paras paikka, ei tuntunut tällä kertaa kutsuvalta. Eikä saunassa lököily ja telkkarin leffat tai kotivideot. Jotain muuta kiitos. Jotain, missä olisi nostetta ja hyvää meininkiä. Energiaa, jota tankata. Mitä siis ohjelmaan?

Keveyttä ja iloa olimme vailla

Mitä leffoja menee? Joo, se tarjonta ei tähän hätään auta. Johnny Englishkin alkaa pyöriä vasta viikon päästä. Mutta entäs teatteri. Eteen osuneen maakuntalehden mukaan Vaimoni on toista maata -näytelmän ennakkoesitys näytti olevan ohjelmassa. Sinne siis meikäläisten mieli. Oli iltapäivä ja mies marssi teatterin lippukassalle. Hänelle kerrottiin esityksen olevan loppuunmyyty.

No mitäs nyt? Vuokrataanko leffa?

Siinä kohtaa mies tokaisi, että mitäs muuten menit kirjoittamaan Facebookissa, että mennään teatteriin, jos saadaan liput. Eikös sen pitäisi olla muodossa kun saadaan liput. Täsmälleen. Oleellinen muistutus toiveiden ja tavoitteiden merkityksestä. Ajattelutapa pätee niin pienissä kuin suurissakin unelmissa ja alkaa helposti ohjata toimintaa. Meillä oli perjantain arkiunelmana teatteri-ilta. Sitä kohti siis myös oma mieli. Tein ajatuksissani korjausliikkeen ja kuvittelin meidät teatterin katsomoon hyville paikoille NAURAMAAN hereästi.

Käytännössä me tartuimme lipunmyyjän kommenttiin siitä, että voihan käydä niin ettei kaikkia varattuja lippuja  lunasteta. Marssimme lippukassalle kärkkymään varttia vaille seitsemän. Vielä oli kuulemma muutama lunastamaton lippuvaraus.  Odotimme. Kymmentä vaille. Odotimme. Viittä vaille. Lipunmyyjä vinkkasi meille.

Saimme paikat riviltä 11

Hyvät paikat. Esitys oli mainio ja nauru pulppusi. Hauska, spontaani ilta, jonka jälkeen poistuimme täydestä teatterikatsomosta hymy silmäkulmissa ja sisäisesti hyvällä tavalla hölkänneinä.

Nyt mietin sitä, miten omaa ajatteluaan voi ja pitää suunnata. Minä valitsen, jäänkö ”Ei se kuitenkaan” / ”Pitihän se arvata” / ”Tuskin onnistuu” – ajattelun vangiksi ja kasvatan surkeuden pääomaa päässäni. Vai keskitynkö luottamaan mahdollisuuksiin ja siihen että asiat menevät parhain päin ja moni etukäteen epätodennäköiseltä tuntuva asia toteutuu. Jos olisimme perjantain jääneet kiinni ”Ei se kuitenkaan” -ajatuksiin, ilon ja luottamuksen pääoma olisi jäänyt karttumatta sillä huikealla tavalla kuin miten se nyt teki.

Uskon, että maailmankaikkeus on ennenkaikkea hyväntahtoinen. Elämässä tulee aina myös pettymyksiä – isompia ja pienempiä – mutta myönteisesti suuntautunut mieli poimii valoisat puolet. Hyvän pääoma kasvaa ja auttaa katsomaan seuraavallakin kerralla niitä mahdollisuuksia!

PS. Suosittelemme lämpimästi Mikkelin teatterin versiota Vaimoni on toista maata -näytelmästä!

Avainsanat: , , , , , ,

Eläkkeelle 70-vuotiaana

Vuonna 1992 istuin silloisen työpaikkani kahvihuoneessa ja vitsailin työkaverini kanssa siitä, että me pääsemme eläkkeelle varmaan vasta 70-vuotiaina. Vanha vitsi aktivoitui muistin lokeroista, kun päättäjämme ryhtyivät puuhamaan eläkeiän nostoa. Jaa-a, mitähän ehtii tapahtua jäljellä olevien työelämävuosieni aikana. Olen nyt 43-vuotias ja ennen eläkeikä koittaa, ehtii tulla vielä monta päätöstä, ennätetään kellua useissa  eläkekeskusteluissa ja taloudellinen tilannekin muuttuu lukuisia kertoja.

Tässähän sitä olisi yksi murehtimisen aihe lisää. Jos nimittäin lähtisi murehtimaan. Olen kuitenkin ajatellut murehtimisen sijaan keskittyä siihen, minkälaisena toivoisin näkeväni itseni 70- tai jopa 80-vuotiaana. Koska olen aika pitkäikäistä sukua, elinvuosia saattaa hyvinkin riittää. Ja jos ei ole minkäänlaista suuntaa, mitä kohti haluaa mennä, saattaa joutua minne vaan. Minun ikääntymisen idolini on Aira Samulin, sähäkkä ja energinen ja komiasti yli kahdeksankymppinen. Toivon itsekin pystyväni vetämään korkokengät jalkaan samassa iässä!Ja pilkettä, sitä pitää olla silmäkulmassa. Ei se mitä meille tapahtuu, vaan asenne siihen – siitähän on kysymys elämänilossa!

En toki voi tilata tulevaisuutta pakettina elämän postimyynnistä, mutta voin tehdä sen verran, että suuntaan mieleni tietoisesti johonkin päin. Pää täyttyy asioista joka tapauksessa ja minä voin jonkin verran vaikuttaa siihen, millä se täyttyy. Energia virtaa huomion suuntaan. Kun suunta on valittu, alitajuinen mieli poimii matkan varrelta mahdollisuuksia, jotka vievät kyseiseen suuntaan.

Jos siis pääsen eläkkeelle vasta 70-vuotiaana, niin pyrin tekemään sen airasamulin-energialla. Jos jo aikaisemmin, niin nautin elämästä vapaaherrattarena punatukkameiningillä.

Avainsanat: , , , , ,
Mainokset