Avainsana-arkisto: rauhoittuminen

Silitysmeditaatiota

silitys4

silitys2

silitys1

Silitin tänään. Silitin varmaan kolme tuntia. Silitin ison pinon keittiöpyyhkeitä. Kaikki puhtaana olevat kangaspaitani. Muutamat puuvillahousut ja pari hametta. Silitin muutakin. Silitin hitaasti ja huolella. Ei ollut kiirettä mihinkään. En päästänyt keskeneräisiä asioita vaivaamaan mieltä ja kiirehtimään tekemistä. Päinvastoin silitin pois mielipahaa ja alakuloa.

Ennen olen ollut laiska silittäjä. Olen jopa inhonnut sitä jonnin joutavana hitaana puuhana ja ostanut sen takia rypistymättömiä trikoopaitoja neuleiden ja jakkujen alle. Siitä olen tinkinyt, kun on ollut kiire – kiire – kiire. Olen silittänyt vain sen, mikä on ollut pakko silittää. Useimmiten ne keittiöpyyhkeet ovat sellaisia semiryppyisiä puhtaanakin. Narulle oiottuja ja siihen kuivuneita. Vaan mikä nautinto on hypistellä silitettyä, taiteltua ja vielä lempeän lämmintä pyyhkeen pintaa. Tuoksuvaa.

Tuoksu tuli Durancen silitysvedestä, jonka ostin kesällä Kanavan Kunkusta, Vääksystä. Tähän saakka tuo kympin verran maksanut litran pullo on odottanut pyykkikaapissani. Mutta voi, nyt kun otin sen käyttöön olen aivan hullaantunut. Tuoksuva aistinautinto, lempeä sellainen yhdessä pyykin lämmön kanssa vei melkein nirvanaan. Käden hidas liike silitysraudan kahvassa tuuditti levolliseen oloon. Se silitysvesi jätti myös ihastuttavan tuoksun leijumaan ilmaan. Mies tuli kotiin ja kulki kodinhoitohuoneen läpi. Kysyi
”Mikä hyvä täällä tuoksuu?”

Tänään olin toiminnallisen meditaation tarpeessa.
Siinä palveli silittäminen.
Sillä, kuten millään muullakaan asialla ei ole yhtä ja ainoaa merkitystä.
Hyvää tai huonoa. Myönteistä tai vastenmielistä.
Tilanne ja asiayhteys ratkaisee.

PS. Tätä ihanaa Durancea saa myös täältä omasta kotipitäjästä, Ristiinan Wanhan Martan kaupasta. Nettikauppakin on!

Mainokset
Avainsanat: , , ,

Sohvaannun ja rakastan sitä

Löhöän mukavassa asennossa sohvalla. Valtasin koko punaisen olokalusteen ja nostin jalat ylös. Jalkojen päällä on viltti. Varpaita peittävät villasukat. Sohvan takana, omalla tyynyllään, makoilee rento koira. Se lötköttää tyynyllä. Pää roikkuu reunalta alaspäin, lattialle. Viereisellä sohvalla on kerällä kissa.  

On hiljaista. Kuuluu vain jääkaapin käyntiääni ja kellon raksutus. Perhe on kaupungissa. Tytär ostoksilla ja mies näyttämässä asuntoa mahdolliselle asiakkaalle. Hän siis välittää asuntoja työkseen.

Minä en kaipaa mihinkään. Tänään rakastan tätä sohvailua, sitä että tälle päivälle ei ole yhden yhtä kalenterimerkintää. En ole luvannut kenellekään mitään enkä sopinut kenenkään kanssa mitään. Voin ottaa päikkärit, jos haluan tai olla ottamatta, jos ei nappaa. Pitäisiköhän keittää kohta kahvit. Jos vaikka vaahdottaisi kuuman maidon sen sekaan.

Parasta on valinnanvapaus!

Olen kokenut muutakin

En ehkä tietäisi ja tajuaisi, millaista luksusta tämä on, jos en olisi kokenut muuta. Jos en olisi elänyt läpi kiihkeitä ruuhkavuosia, jolloin piti näyttää duunissa ja tasapainoilla lapsiperheen arkea. Siinä sivussa meni muutama luottamustehtävä ja järjestötoimi. Oli hallituksen kokousta Helsingissä ja toimikunnan palaveria Mikkelissä. Myöhään meni, mutta mitäs sitä ei hyvän asian puolesta tekisi. Harrastaakin halusin, mutta ei se oikein meinannut onnistua. Kalenterista loppuivat tunnit kesken. Ja liikunta, siitä tai lähinnä sen puutteesta oli alituinen huono omatunto. Lopulta lemmikkikin tuntui valtaisalta vaatimukselta ja arki pelkältä pakonomaiselta suorittamiselta.

Nyt sohvaannun ja rakastan sitä. Rakastan tietoisuutta siitä, että voin olla tässä pyrkimättä mihinkään. Vai onko tämä kirjoittaminen pyrkimistä? Juuri tällä hetkellä mikään ei paina päälle, ei ahdista eikä rasita. Oma elämänhistoria luo sen vahvan tietoisuuden, jota vasten peilata tätä hetkeä. Tämä olemisen tila ei ole itsestäänselvyys. Se on suuri etuoikeus. Se on luksusta, sillä luksustahan on se, mistä on tai on ollut niukkuutta.

PS. Tämä blogi

Blogi on  uinunut pitkän, monen kuukauden mittaisen sairauslomani ajan. Olisin voinut toki kirjoitella silloin, kun en oikein päässyt liikkeelle. Sohvalla oli aikaa. Silloin ei vaan yhtään kirjoituttanut. Annoin tämän tekeytyä. Jatkossa kirjoittelen enemmän arkisista sattumisista ja oivalluksista ja vähemmän isoista filososfisista pohdinnoista. Ehkä. Annan tämän ja oman itseni elää omaa elämäänsä  kasvaa ja katson mitä syntyy. Yhtenä päivänä on kissan hännän mittainen meininki ja toisena saattaa Platon virittää mielen.

Avainsanat: , , , ,

Mielen levähdyspaikkoja

Missä sinun mielesi lepää, jos elo ympärillä on kaaosta? Kiire painaa tai ajatukset vaivaavat? Tunnistatko oman mielesi levähdyspaikat?

Minulla ne ovat usein paikkoja tai tuokioita luonnossa. Kynttilän liekki rauhoittaa aina. Pöytäkynttilänä, tienposken tuikuttavassa metallilyhdyssä tai ovenpielen valkoisessa puulyhdyssä. Jo kuva kauniista tuokiosta tuo levon tunnetta mieleen – vaikka tuon kuvan jäälyhdyn sisällä pilkottavan liekin katsominen. Se on hetkimediataatiota.

Kun lähden kotoa ajamaan milloin mihinkin päin työmaille, saatan pysähtyä matkalla ihailemaan jotain kaunista ja mieltä ilahduttavaa – edellyttäen että siihen on aikaa. Sellaiseen pitäisi varata aikaa.

Tai se mielen levähdyshetki voi olla se kaivattu kahvikupillinen. Puhelin kiinni tai äänettömällä. Työpaperit koneella tai laukussa. Vaivaavat ajatukset vaikka mielikuvien keinoin hetkeksi jonnekin mielen kassakaappiin työnnettyinä. Hankalien asioiden käsittely on eri asia kuin niiden tauoton vatulointi. On aika ajattelun. On myös aika levon.

Avainsanat: , ,

Sadepäivän olo

Tänään on satanut aamusta saakka. Välillä ohuen ohutta sumusadetta, tihkuverhoa. Sen kanssa sateenvarjo tuntuu liioittelulta, mutta ilmankin kastuu. Olisipa käytössä utuinen sadesuojakupla, sellainen melkein läpinäkyvä ja kumminkin suojaava. Välillä vettä on tullut tiuhaan tahtiin, isoina, märkinä pisaroina. Välillä tasaisen harmaana ja ohuena sadeseinänä.

Juuri nyt on sadepäivän olo. Purin kotiin tultuani ruokaostokset jääkaappiin ja selasin postin. Miten niin väsyttääkään. Mieli kaipaa pehmeitä, mukavia ja lämpöisiä vaatteita. Villasukat, ne haluan jalkaan. Jotain voisi syödä, mutta sen syötävän valmistamisen on nyt oltava helppoa. Laiskottaa ja vähän väsyttää. Mieli käy verkkaisella vaihteella ja keho kutsuu lepäämään. Näin huolimatta viime yön pitkistä yöunista. Huvittaa sytyttää kynttilöitä. Viltin ja sohvan syli kutsuu.

Annan periksi sisältä nousevalle ololle ja vetäydyn rauhaisaan sadepäivän maailmaan. Ehkä leffa illalla. Tai sitten hyvä kirja ja illansuutorkkuja.  Muu maailma saa odottaa.

Avainsanat: , , , , ,

Pyhitän aikaa

Ylihuomenna on jouluaatto.  Minä käännän nyt valokeilan lepoon, rauhaan, hitaaseen saunomiseeen, perheeseen, yhdessäoloon, pitkiin yöuniin, rauhallisiin elokuvatuokioihin ja nautinnolliseen istuskeluun ruokapöydässä.  Jotta saisin oikein kunnolla tilaa sille kaikelle suloiselle, raivaan jotain pois. Laitan tietokoneen telakalle, pakkaan työkansiot näkymättömiin ja siirrän keskeneräiset hommat jonnekin ensi vuoden puolelle. Kaikki tämä mukavalla mielellä nähty vaiva, hyvä ruoka ja siisti koti sekä joulun aika itsessään saakoon sille kuuluvan huomion. Joulu tulkoon elämään, jossa on sille oikeasti tilaa.

Pyhitän ajatuksia, pyhitän aikaa ja pyhitän olemista. On ilon ja olemassaolon juhla, on lämpimän mielen juhla. Hyvää ja levollista joulua ja raikkaiden ajatusten uutta vuotta sinulle!

Avainsanat: , , , ,

Oma tila ajassa

vedenpintaEilen menin poikkeuksellisesti yksin saunaan. Yleensä saunon miehen kanssa kaksin tai kiipeän lauteille tyttären seurassa. Saunassa puhutaan mielessä olevia mietteitä, parannetaan maailmaa, pohditaan tulevaa tai ratkotaan ilmassa olevia pulmia. Näin usein.

Mutta eilen vaelsin rantapolkua pitkin yksin, kirja ja kylpytakki kainalossa. Ennen kuin pääsin edes löylyjen äärelle, jumituin pukuhuoneeseen lukemaan kesken jäänyttä tarinaa. Ahmin kuin joskus ennenvanhaan, teininä. Koko maailma ympäriltä katosi ja romaanihenkilöt ympäröivät minut. Ahh. Sitten lauteille. Kiuas vain sihahteli, muuten oli hiljaista.  Kiskottelin itseäni ja valloitin surutta koko ylälauteen. Mukavaa! Pesun jälkeen järveen. Viileässä ja virkistävässä vedessä, tumman tähtien puhkoman taivaan alla ymmärrys syöksyi jostain sisältä. Tässä ilman puhetta, yksin ja kaikessa rauhassa, on minun tilani. Oma tila ajassa. Tila levittäytyi ympärilleni kuin voimaannuttava kupla. Minun aikani, minun ajatukseni, minun rytmini, minun hiljaisuuteni. Jotta voin toimia yhdessä muiden kanssa, minä tarvitsen yhteyttä syvään itseeni ja tilaa sen toteutumiselle.  Tätä minä kaipaan ja tämä minua hoitaa.  Joskus täällä saunarannassa, joskus kahvilassa keskellä hälyä, joskus kasvimaan kehäkukkien äärellä kykkiessä. Oma tila ajassa, sisäinen tila.

Avainsanat: , , , ,

Olemisen voimaa

uimakoppiPiipahdin tyttäreni kanssa lomasella Hangossa. Suomen etelässä, kuten matkailuväki siellä mainostaa. Merkillisen hieno lomanpätkä. Toki säätkin suosivat, aurinko paistoi ja kesä helli, mutta ei se hienous siitä yksinomaan tullut.  Se tuli pysähtymisestä ja itsessä olemisesta.  Se on tunne, jota on monasti niin vaikea tavoittaa, mutta nyt se onnistui. Osasin olla siinä hetkessä, joka ympärilläni oli, en kiirehtinyt pois, jonnekin. En suunnitellut seuraavaa pysähdystä tai ajoreittiä.  Kun istuin iltalämpimällä kalliolla, istuin siinä ja aistin auringonsäteiden voiman kiven pinnassa. Kun seisoin rantahiekassa paljain jaloin, meinasin pakahtua onnesta. Mikä lahja oli se säkenöivä valo, mitä luksusta vain katsella merelle aamuhiljaisella uimarannalla. Meren tyyneys ulottui mieleen, sieluun ja sydämeen saakka.

Nyt aloitan työt, mutta jo Hangossa otettujen kuvien katselu kietaisee minut läsnäolemisen taikaan. Yksi onkin tietokoneen taustakuvana, jotta pääsen pujahtamaan tunteeseen.  Edelleenkään minulla ei ole valmista strategiaa, jolla löytää tuo olotila, mutta jotenkin taas osaan sen hieman paremmin. Ainakin uskon niin. Osaan unohtaa huolet ja kiireet ja asettua siihen, mikä ruokkii ja ravitsee sielua.  Sen ajatteleminen täyttää minut hiljaisella ilolla.

Avainsanat: , , ,
Mainokset