Avainsana-arkisto: siivous

Rojua roskiin

Olen monet kerrat kirjoittanut varastojen ja kodin raivaamisesta – urakasta, jota vain riittää ja riittää. Myös mies tekee samaa ja nuoriso osallistuu omalta osaltaan. Kirpputoripaikka on taas varattu ja myös nuoriso laputtaa sinne lajittelemiaan tavaroita myyntiin. Mies puolestaan käy läpi käsityöläisaikojensa materiaalivarastoa kovalla kädellä.

Kirjoitan lähinnä sen helpotuksen tunteen vuoksi, joka taas hyökyi ylitse, kun mies äsken starttasi peräkärryn kanssa pihasta. Tätä tunnetta kannattaa jakaa.

Peräkärryyn oli lastattu ikivanha arkkupakastin, joka sai energiasyöppönä väistyä hiukan uudemman tieltä. Uusimme keittiön kylmäkalusteet viime kesänä. Jääkaappi oli jo alkanut kiukutella eikä ovikaan mennyt tiiviisti kiinni. Se lähti käyttökelvottomana eteenpäin jo tuolloin. Pakastimen jätimme odottamaan kaluston vaihtoa, joka tapahtui vasta nyt. Miten sitä ei saanut aikaan aiemmin. Kyse oli nimittäin vain tunnin hommasta – pakasteiden läpikäymisestä ja sijoittamisesta toiseen pakastimeen hyvään järjestykseen. Eilen sain sen tehtyä ja vanha palvelija jouti Ekotorille kiertoon. Toimiva se on, mutta sähkökulutus on kyllä varmasti aikamoinen.

Samaan kärryyn lastattiin oikeastaan silkkaa roskikseen menevää rojua: ikivanha joustinpatja ja kaksi huteraa kaappia alakerrasta.  Kun olemme raivanneet hyllyjä, säilytyskalusteiden tarve on vähentynyt. Nyt hyllyissä on jopa tilaa. Auton takakonttiin nostimme laatikollisen ja kaksi kassillista kierrätykseen menevää tavaraa sekä yhden jätesäkin roskia. Kaksi vein jo eilen henkilöautolla jätepisteeseen.

Taidankin käydä ihastelemassa syntynyttä tyhjää tilaa tuolla alhaalla. Taas on mielessä hitusen avarammat maisemat. Vaan ei tämä homma ole vielä valmiiksi tullut…

 

 

 

Mainokset
Avainsanat: , , ,

Kaksi jätesäkillistä jätettä kahdessa tunnissa

Olen blogannut huushollin raivaamisesta. Se jatkuu – hamaan tulevaisuuteen.

Illan saldo oli hyvä. Hengasimme miehen ja tyttären kanssa alakerran varastossa ja raivasimme urakalla. Varasto on ISO. Säälimätön peli on paikallaan, koska muutot eivät ole harventaneet tavaroitamme. Olemme asuneet samoilla kulmilla jo kohta viisitoista vuotta.  Jätesäkkiin joutavaa on, sillä varastohyllyissä on kohtia, joihin ei ole kajottu ikuisuuksiin.

Urakan aikana kertyi kaksi jätesäkillistä roskiin joutavaaa rojua ja kolme laatikollista lehtikeräykseen meneviä aikakauslehtiä. Kaikkea sitä tulee säilytettyä. Jätteiden lisäksi lajittelin erikseen yhden matkalaukullisen lahjoitustavaraa, kassillisen hyväntekeväisyyteen meneviä vaatteita ja kaksi isoa pahvilaatikollista kirpputoripöydälle vietäviä tavaroita. Aikaa tähän kului kaksi tuntia. Lohdutonta on se, että saimme raivattua vain pienen osan varastosta eli homma jatkuu ja sitä muuten riittää. Lohdullista taas se, että tässä totisesti näkee työnsä tuloksen.

Hauska juttu on se, että vaikka ammattiraivaaja, Ordinaren Maria Laitinen, ei ole käynyt täällä päinkään, hän toimii tsemppaajana.  Olen tavannut hänet vain kerran ja ihan muissa kuin raivausmerkeissä. Pelkästään Ordinaren Facebook-sivun ja blogin seuraaminen usuttaa komeron kimppuun. Taas on pieni lohko kodista paremmassa järjestyksessä ja iso kasa turhaa tavaraa kierrossa / roskissa. Kiitokseksi levitän sanaa Marian mainioista palveluista.

Avainsanat: , , , , , , ,

Selkeyttä kotiin ja mieleen

Olen edelleen kyllästynyt täysiin kaappeihin ja  pullisteleviin varastoihin. Ne rasittavat mieltä ja ahdistavat oloa.  Keittiön kulmakaapin avaaminen ärsyttää ja ärtymys syö mielenrauhaa. Onhan tälle tehtävä jotakin.

Joskus kevättalvella bloggasin siitä, että aion joka ikinen kerta pihasta lähtiessä viedä jotakin mennessäni, pois kotoa, roskiin, kierrätykseen, kirpputorille. Ihan niin johdonmukaisesti en ole toiminut, mutta läheltä viistää. Koko kesän mittainen kirppispaikka tarkoitti isoa kasaa poistuvaa tavaraa – tänä kesänä en hinannut vastaavaa määrää ihania, uusia löytöjä takaisin kotiin.

Tuon bloggauksen yhteydessä päälle kytkeytyi myös raivaamisen perusasenne, jota edesauttoi Ordinaren ammattiraivaaja Maria Laitisen etäkonsultointi. Alakerrassa odottaa nytkin Ekotorille menevä kuorma ja siivotessa tavaroita tulee katsottua jatkuvasti säilytänkö – poistanko -asenteella. Oppimista kumminkin riittää ja ne isoimmat projektit (erityisesti alakerran varastotilan massiivinen raivausoperaatio) ovat vielä edessä.

Sunnuntaina järjestin kodinhoitohuoneen ison komeron ja sain aikaan ison rovion kirppistavaraa. Maanantaina varasin kirpputoripaikan kolmeksi viikoksi. Siivosin myös sen mainitun keittiön kulmakaapin. Kaikkea sitä tuleekin säilöttyä. Osa kamoista jouti kokonaan poistoon, osa päätyi harvoin käytettävinä varastoon ja loput sain kunnolla järjestykseen. Vauhtia antoivat päähäni pesiytyneet Maria Laitisen omista asiakaskohteistaan ottamat ennen ja jälkeen kuvat. Ilokseni totesin, lopputuloksen olevan juuri  sellaisen wow- huokaisun arvoinen kuin mitä Marian kohteiden kohdalla itse päästelen. Ihana tila, ihana väljyys ja ihana avaruus myös aivoissa.  Kyseessä on vain yksi iso alakaappi, mutta se yksikin muistuttaa väkevästi siitä, miten paljon ulkoinen todellisuus on yhteydessä mielen selkeyteen.

Siis siivotaan! Raivataan! Tehdään tilaa kotiin ja mieleen.

Avainsanat: , , , , ,

Energiasyöppö työhuoneessa

Saattaa olla, että tunnette tämän ilmiön. Sohvapöydälle tai työhuoneen tuolille jää epämääräinen paperikasa, jota siirrellään paikasta toiseen. Joka kerta sitä siirtäessä ärsyttää. Tuokin tuossa selvittämättä. Pitäisi, mutta ei just nyt. Saattaa kulua viikkoja, ennenkuin kasa tulee selvitettyä. Siinä sivussa valuu aika lailla energiaa hukkaan. Epämääräinen kasa on oikea energiasyöppö.

Sen lisäksi, että paperikasoja riittää, meillä on havaintoja myös muista syöpöistä. Pääsiäiskoristeet tuli kyllä kerättyä laatikkoon suht ajallaan, mutta se laatikko. Se jäi kieppumaan kylpyhuoneen käytävään lähes kahdeksi viikoksi. Täytyy tunnustaa, että myös neljä joulukoristelaatikosta eksynyttä kangassydäntä kökötti kirjapinon päällä näihin päiviin saakka. Sitten se kirkasvalolamppu. Sen käyttökausi loppui jo ajat sitten. Käärin johdon jalan ympäri ja varustin lampun työtilan ovenpieleen tuolille ajatuksella, että vien sen varastoon seuraavan kerran sinne mennessäni. Pakkasin lampun laatikkoonsa torstai-iltana. Ehtihän tuo odottaa vientiä aika monta viikkoa.

Eilen siivosin keittiön kaappia ja kokosin pöydälle tavaroita, jotka haluan säilyttää, mutta jotka joutavat toistaiseksi laatikkoon. Ne aion pakata talteen seuraavan viidentoista minuutin sisällä. En aio huokailla niitä ensi viikolla tai sitä seuraavalla. Roikkumaan jääneet hommat ja keskeneräiset kasat vievät nimittäin uskomattoman paljon voimia, joilla on parempaakin käyttöä.

Vai miten teillä?

Avainsanat: , , , , , ,

Tavarapaljouden inventaario

Päätin eilen, että joka kerta kun starttaan tuosta meidän pihastamme, vien jotakin mennessäni roskiin / kirpparille / lehtikeräykseen / divariin / Ekotorille. PoisPoisPois. Päätös on voimassa toistaiseksi.

Kyse ei ole siitä, että aikoisin tehdä huushollistamme kliinisen ja pelkistetyn.  En pyri pitämään tasoja tyhjinä tai muuttamaan tyyliä minimalistiseksi.  Sen sijaan haluan juurruttaa tavan tarkistaa, onko pöydän kulmalla odottamassa pino lehtikeräykseen meneviä aviiseja tai keittiön kaapissa yli pursuileva metalliroskis.  Niillä on ollut paha taipumus ajelehtia päiväkausia häiritsemässä, kun mukaan nappaaminen jotenkin vain aina unohtuu.  Haluan ankkuroida tavaroiden ja niiden säilyttämisen tarpeellisuutta koskevan, arvioivan ajattelutavan. Toivon sen juurtuvan yhä vahvemmin jo hankintavaiheeseen, ei vain poistotilanteeseen ja hetkiin, joissa jo kompastelen ylimääräisiin kamoihin. Minä haluan elää ja hengittää. Tahdon tilaa ajatella ja olla. Tarpeettoman tavaran paljous kutistaa sitä ja siksi asialle on tehtävä jotain.

Aion tehdä tehoinventaariota laatikoihin, kaappeihin ja varastoihin pitkin kevättä. Ne ovat täyttyneet selittämättömällä tavalla. Mitään tunnu mahtuvan mihinkään. Heinäkuisen pihakirppiksen yhteydessä raivasin raivolla varastoja, mutta mihin se johti. Vaikka tavara teki hyvin kauppansa ja osan vein samassa yhteydessä roskiin ja kirpparille, ei prosessin tulos näy puolen vuoden jälkeen missään. Tarvitaan lisää tehotoimia.

Niinpä lajittelen tavaroita roskiin, kierrätykseen, lahjoitukseen, kirpputoripöydälle, säilytykseen ja käyttöön. Samalla käyn läpi muistoja ja punnitsen,  mitkä esineet ovat arvokkaita muistojen vahvistajia. Esikoisen söpöin potkupuku on kiva säilyttää. Samoin kuopuksen lempilelu, jonka hän itsekin tahtoo pitää tallessa.

Eilen lajittelin kirjoja. Löysin opuksia, joita en muistanut itsellä olevankaan. Kirjoja, joita olen saanut lahjaksi. Kirjoja, jotka hankkinut ymmärtääkseni paremmin jotain elämän ilmiöitä. Laitoin kirjat uuteen, virkistävään järjestykseen ja jo se teki hyvää ajattelulle ja ololle. Samalla kertyi kauppakassillinen poistokirjoja, joiden merkitys on vuosien varrella muuttunut. Haluaisiko joku ehkä hakea pinon reissupokkareita?

Nyt odottamassa on muun muassa työhuone kaikkine paperipinoineen. Veikkaan, että sieltäkin lähtee säkillinen tavaraa palamaan alakerran keskuslämmitysuuniin.  Ihmeellisen vapauttavaa puuhaa tämä on. Olen vakuuttunut siitä, että lähikuukausina pulpahtelee uusia ja  raikkaita työtä ja elämää koskevia uusia ajatuksia sitä mukaa, kun huusholli selkiintyy. Ulkoinen ja sisäinen todellisuus ovat vahvassa yhteydessä toisiinsa.

Avainsanat: , , , , , ,
Mainokset