Avainsana-arkisto: arjen ilot

Ne pienet kauniit!

Viikonlopun Helsingin matka oli täynnä pieniä, kauniita asioita. Himoshoppailuun en venynyt enkä edes halunnut. Oli mukava olla vaan. Norkoilla yhdessä ja toisessa Ravintolapäivän ruokapaikassa perheen kanssa. Piipahtaa elokuvissa. Vaeltaa Fredalla, Aleksilla ja Espalla päämäärättömästi. Ihastua sisustuskaupan enkelinkeveään valaisimeen ja viehkoon maalaukseen. Ottaa päiväunet ja jatkaa taas vaeltamista näyteikkunoiden äärellä. Ihmetellä Stokkan ulkopuolelle pystytettyjä, valaistuja joulukuusia ja kävelykadun päälle ripustettuja värikkäitä valosauvoja.

Mitään suunnitelmia ja tavoitteita ei ollut. Ei aikataulua, jota täyttää ja johon pyrkiä. Ei suoritusten listaa, johon yltää, kun kerran Helsingissä ollaan. Ennakkoon mielessä kävi pari asiaa. Ateneumissa olisi mukava käydä. Eikä se Kansallinenkaan hullumpi olisi. Aijaa, nuorisoa ei tällä kertaa kiinnosta teatteri. Eikä minullakaan ole mitään pakkomielteitä. Lauantaina mietimme, että mentäiskö elokuviin.  Oisko kiva. Jooooooo. Ja oli kivaa!

Sunnuntaina mies mieli kokeilemaan pikkutakkia. Kävimme yhdessä ja toisessa paikassa, mutta emme löytäneet sopivaa. No ei löydy. Eipä stressiä. Matkalla piipahdimme myös Kämp-gallerian HenkkaMaukassa, jonka rekkien äärellä vaeltaessani löysin ison kasan nahkakantisia muistikirjoja. Sellaisia kauniin ruskeita, joiden nahkanauhan voi pyöräyttää ympärille. Ja hei. Näähän on kannet, joiden sisälle voi pujottaa uuden muistikirjan, kun tuo ensimmäinen täyttyy. Tässä nyt jo kansien sisällä olevassa on valkoiset lehdet. Ei ruutuja, ei viivooja, vaan kauniit valkoiset lehdet täynnä tilaa. Uusille ajatuksille, kuville ja piirroksille.

Arvaahan sen, että muistikirja on nyt minulla odottamassa edellisen kirjan täyttymistä. Käsilaukussani kun kulkee aina kaunis, viivaton kirja ajatuksiani ja havaintojani varten. Tuo ihana uutuus kulkee jo nyt vaikka edellinenkin on kesken.

On se kaunis. Arjen pieni kaunis asia, joka tuottaa iloa kymmeniä, ellei satoja kertoja tästä tulevaisuuteen.

Mainokset
Avainsanat: ,

Aamu

Minulla on kotitoimisto.

Maanantaina oli taas kotitoimistopäivä.

Ja aurinkoinen päivä.

Oli niin rauhallista ja halusin nauttia rauhasta. En laittanut edes radiota päälle. Useimmiten täällä metsän keskellä on aivan hiljaista ja annan hiljaisuuden elää omaa elämäänsä. Ulkoa kuuluu näin keväällä linnunlaulu jopa suljettujen ikkunoiden läpi. Koira haukahtelee pihalla. Aurinko läikittää pöytäliinaan lisäkuvioita, paistaa pihan puolelta kirkkaasti. Pysähdyn katsomaan värejä ja kuvioita ennen kuin jatkan muita puuhiani.

Avainsanat: , ,

Arjen iloja

Tämä on tätä tulppaanien aikaa. Kukkakaupoissa ja marketeissa on sankokaupalla punaisia, oransseja, keltaisia, violetteja, valkoisia tulppaaneja. Niitä narahtelevia, kauniita kevätkukkia. Vaikka on  aika kliseistä kirjoittaa tulppaanien tuottamasta ilosta , teen sen silti.

Tuo illalla kuvaamani kimppu ilahduttaa juuri nyt ruokapöydällämme. Elävien kukkien energia ja lumo voimauttaa. Se oikein hoitaa mieltä. Olenkin ostanut tulppaaneja viikottain, joka kerralla eri väriä.  Tällä kertaa olen ymmärtänyt noudattaa myös kukkakauppiaan tulppaanien hoito-ohjeita. Kukat ovat kestäneet pitempään kuin mitä ne minulla yleensä kestävät. Taitaisivat kestää vieläkin pitempään, jos veisin ne yöksi viileään – se on jäänyt tekemättä.

HELLI TULPPAANEJASI

”Anna kukkapaketin lämmetä hetki sisätiloissa ennen kuin avaat sen. Leikkaa kukkien varsiin uudet imupinnat terävällä veitsellä ennen maljakkoon asettamista. Laita maljakkoon mahdollisimman kylmää vettä noin 5-10 cm. Voit jäähdyttää veden laittamalla siihen vaikka lunta. Aseta sen jälkeen tulppaanikääre muoveineen maljakkoon noin tunniksi. Näin kukat säilyttävät muotonsa.  Poista kääre ja asettele tulppaanit kauniisti. Pidä tulppaanien vedenpinta matalana, sillä liiassa vedessä tulppaanit kasvavat suotta pituutta. Vaihda kukkiin kylmä vesi päivittäin ja pese samalla maljakko. Jos siirrät maljakon   yöksi viileään, tulppaanit säilyvät pidempään.”

Kiitokset ohjeista kukkakauppa KukkaRoosalle Mikkeliin!

Avainsanat: , , ,

Pitkä ilo

Mies ja tytär ostivat kauneimman löytämänsä joulukuusen. Se ilahdutti meitä koko joulun ajan ja vähän aikaa sen jälkeenkin. Kuusi vietiin ulos loppiaisena, jolloin se vähän karisi. Kuitenkin vain vähän. Mies tökkäsi puun pystyyn talon takanurkalle hankeen. Siinä se on ollut. Oksille on satanut lunta. Kuusi on kaunis kuin karamelli, vaikka varsinainen koristeena olon aika oli ohi jo kuukausi sitten.

 

Kun teen kotona töitä, käyn aina välillä kurkistamassa kaunokaista. Täydellisen muotoinen, symmetrinen ja sokerihuurrutettu söpölini. Että minä jaksan siitä ilahtua joka kerta uudelleen. Tuolla se vieläkin minua ilahduttaa vastoin kaikkea todennäköisyyttä.

Kuusesta tuli pitkä ja yllättävä ilo!

Avainsanat: ,
Mainokset