Avainsana-arkisto: veli thoddoo inn

Veli Thoddoo Inn on koko perheen yritys

Scroll down to find this entry in English.
tervetuloa
Lisää Thoddoon muistoja.

Veli Thoddoo Inn on perheen yhteinen yritys. Azmy johtaa ja hoitaa arkea, valmistelee ja siivoaa huoneet, tarjoilee aamiaiset, lounaat ja päivälliset, hoitaa puutarhan aloe verat ja kastelee hibiscukset. Hän opastaa vieraat rannoille, neuvoo reitit kauppoihin ja parhaille valokuvauspaikoille.

Isä on nikkaroinut huonekalut. Maalannut sisälle sijoitetut ja lakannut ulos asetellut. Yhdessä miehet huoltomaalaavat puutarhaa ympäröivän muurin, kunnostavat ovet, remontoivat sen, mitä kulloinkin tarvitsee.

puutarha1

Äiti ja yksi sisko laittavat ruokaa. Jos majatalo on täynnä, he kokkaavat ateriat majatalon omassa keittiössä. Azmy paistaa aamiaisen kananmunat. Niitä syömme puutarhan varjoisassa katoksessa, jonka suojissa istumme paljain jaloin, varpaat valkoiseen hiekkaan työnnettynä. Kun vieraita on vähemmän, äiti laittaa ruoan kotona ja tuo sen valmiina tullessaan tai laittaa isän kyytiin skootterilla kuljetettavaksi. Rakkaudella toimiva ruokalähetti.

Veljien kanssa hoidetaan yhteydet varausjärjestelmiin: Bookingiin, Expediaan ja mitä niitä nyt on. Pikkuveli kirjoittaa laskut. Yhdessä viestitellään asiakkaiden kanssa. Sisko auttaa Instagramissa.

Koko perhe pitää meistä huolta.
Se tuntuu niin hyvältä ja siihen huolenpitoon tahtoisin taas palata.

jalat.jpg

VELI THODDOO INN IS A FAMILY ENTERPRISE

More memories from Thoddoo.

Veli Thoddoo Inn is a family enterprise. Azmy is in charge, taking care of everyday business, preparing and cleaning rooms, serving breakfasts, lunches and dinners, minding the aloe veras and hibiscuses in the garden. He guides his guests to beaches, to shops, to the best photographing spots.

Dad has tinkered all the furniture. Painted the ones indoors and varnished the ones outside. Together, the two men repaint the wall surrounding the garden, mend doors, repair all the things that need fixing.

ihanuus

Mum and one of the sisters cook. The inn being full, they cook the meals in the inn kitchen. Azmy fries eggs for the breakfast. We enjoy them under the shady garden pentice, barefoot, our toes tucked in white sand. When there are less guests, Mum cooks at home and either brings the food down herself or packs it to be transported by Dad’s scooter. Food courier service run by love.

Brothers communicate with booking systems: Booking, Expedia and whatnot. Little brother writes the bills. Together they keep in touch with clients. Sister helps with Instagram.

We are cared for by the whole family.

It feels so good and I long to indulge in that care again.

vti.jpg

 

 

Avainsanat: , , , , , , , ,

Lammikoissa leikkivät lapset

Scroll down to find this entry in English.autoTakaisin Thoddoolle jälleen.

Istumme Veli Thoddoo Inn –majatalon puutarhan iltahämärässä ja puhumme sateesta. Suomalaista?

Ainakaan lämpötilasta puhuminen ei ole Thoddoolla tyypillistä. Kun vuosi sitten kysyin Azmylta lämpötilan vaihteluista sekä siitä, paljonko juuri kyseisenä päivänä oli lämmintä, hänen kasvoilleen levisi hämmästynyt ilme.
”En tiedä. Mihin sitä tietoa tarvitsee?”

Niin mihin. Lämpötila on suunnilleen sama aina, siellä 25-30 Celsius-asteen välillä. Yöllä vähän päälle 20. Säästä tai varsinkaan lämpötilasta ei puhuta. Siinä ei ole mitään puhumista.

Jatkamme juttua sateesta.
”Kun olin lapsi, me leikimme aina sateessa. Uimme katujen lammikoissa.”
Silloin kadut olivat vielä pehmeää hiekkaa ja sadevesi muodosti puhtaita lätäköitä. Silloin tarkoittaa aikaa joskus 90-luvun puolivälissä. Kertoessaan Azmy hymyilee.

Nyt saaren kaduilla kuljetetaan turistit ja turistien matkalaukut majataloihin ja takaisin satamaan kolmen penkin golf-autolla tai valkoisella pikkupakulla. Lavalla varustetun mopoauton tai pienen kuorma-auton kyytiin lastataan hedelmätarhojen reunoilta keltaiset ja vihreät papaijalaatikot. Skoottereilla suhaavat kaikki. Äidit huivi ja mustat helmat hulmuten, pienempi lapsi edessä seisten ja isompi takana äidin selkään nojaten, pienet kädet äidistä kiinni pidellen. Joskus ajaa isä ja äiti istuu kyydissä lapsen takana kädet rennosti polvilla. Pari henkilöautoakin bongaamme katoksien alla auringolta suojassa. Ajoneuvot ovat tiivistäneet kadut ja tiet koviksi, vettä läpäisemättömiksi. Lammikoiksi kerääntyvä sadevesi muuttuu ruskeaksi. Lammikkoleikeille ei heltiä enää lupaa vanhemmilta.

Kun aurinko taas seuraavana päivänä paistaa, lammikot katoavat.
Jään miettimään sitä, miten lasten leikit ovat muuttuneet.

katu

CHILDREN PLAYING IN PUDDLES

Back to Thoddoo again.

We are sitting in the garden of Veli Thoddoo Inn, in the twilight, talking about rain. Like Finns?

Temperature is, after all, an uncharacteristic topic in Thoddoo. Last year, as I asked Azmy about temperature fluctuations and about the temperature in that particular day, an astonished expression spread across his face.
”I’ve no idea. Why do you want to know that?”
Yes, why. The temperature is always roughly the same, between 25 and 30 degrees Celsius. In the night, a little over 20. Weather, notably temperature, is not discussed. There is nothing to discuss.

We go on about rain.
”When I was a child, we always played in the rain. We swam in the puddles on the street.
Streets were of soft sand back then, rain water making clean puddles. Back then means in the mid-90s.”
Azmy smiles, telling us about it.

Now tourists and their luggage are transported to the inns and back to the harbour with a three-seat golf cart or a white minivan. On orchard edges, yellow and green boxes of papayas are loaded on moped trucks or small lorries. Scooters are ridden by all. Mothers with their scarves and black hems fluttering, a smaller child standing in front of mum and a bigger one behind, leaning on her back, little hands holding on to her. Sometimes it is the dad who does the driving, mum sitting behind the child, her hands relaxed on her knees. We even spot a couple of cars, under pentices, sheltered from the sun. Vehicles have packed the roads hard, battened them down. Rain water in the puddles turns brown. Parents no more let their kids play in the puddles.

Next day, the sun is shining and the puddles disappear.
I am left wondering about how children’s games have changed.

ajelu

Avainsanat: , , , , , , , , , ,

KORALLIRETKI KAATOSATEESSA

sadesää

Takaisin Thoddoolle.

Maanantaina Thoddoolla sataa. Lokakuun loppupuoli. Se on se joka toinen päivä sadetta – matalasesonki ja sadekausi. Ei haittaa. Meillä Suomessa ei ole sateella oikeastaan koskaan niin lämmintä, että märissä vaatteissa tarkenisi jatkaa fillarointia ja pysyä pihalla.

Me pakkaamme mukaan snorklausvarusteet. Tummansiniset 44-kokoiseen ja vaaleansiniset 41-kokoiseen jalkaan sopivat uimaräpylät, uimalasit ja hengitysputken. Poljemme turistien uimarannalle, riisumme trooppisessa sateessa läpimäriksi kastuneet vaatteet uikkareiden päältä ja varustauduimme riuttareissulle. Tottumattomalle snorklaajalle jää hienoa hiekkaa räpylöiden kantaosaan. Taiteilen vähän syvemmässä vedessä, riisun kumiset, tiukasti jalassa istuvat räpylät yksi kerrallaan. Karistan hiekat ja kiskon nitisevät ja vedessä vastentahtoisesti kurahtelevat räpylät uudestaan jalkaan.

Suuret, elohopeahelmiä muistuttavat pisarat hakkaavat turkoosin merenpinnan loputtomiksi kraatereiksi. Potkaisemme itsemme liikkeelle. Lämmin vesi rummuttaa selkää. Pinnan alla riutan reuna lähenee. Keltasiniset littanat, vaalearaidalliset pitkulaiset ja mustavalkoiset lättykalat uivat korallien välissä meistä piittaamatta. Läpikuultavat kalat kiiruhtavat karkuun. Tähyilen satamalaiturilla näkemääni miekan muotoista barracudaa ja litteäää, säännönmukisesti lepattavaa mureenaa. Täällä niitä ei näy. Mies bongaa kilpikonnan heti ensisnorklauksella. Mikä mäihä.

IMG_2359.jpgCORALS AND POURING RAIN

Back to Thoddoo.

Monday, it is raining in Thoddoo. It is end of October. This is the every-other-day rain, low season, rain season. Never mind. When it rains in Finland, it is hardly ever warm enough to keep on cycling and stay outdoors with your wet clothes on.

We pack along our snorkeling gear. Dark blue flippers for a 44 sized foot, light blue ones for a 41 sized one, goggles and snorkels. We pedal to the tourist beach. The tropical rain soaked our clothes, and we have taken them off and are now wearing our swimming gear. We are ready for a day trip to the reef. An unaccustomed snorkeler, I find some fine sand in the heel parts of my flippers. I balance in the slightly deeper water, take off the rubber flippers sitting tightly on my feet, one at a time. I shed the sand away and tug the squeaking flippers, gurgling reluctantly in the water, back on.

Large water drops, resembling pearls of mercury, beat the turquoise sea surface into endless craters. We kick ourselves in motion. The warm water drums my back. Under the surface, the rim of the reef is nearing. Fish, flat yellow-blue ones, oblong ones with light stripes, black and white ones shaped like pancakes, swim in the midst of corals, ignoring us. Translucent fish hurry away. I try to see the barracuda and the flat, regularly flapping moray I spotted from the quay. Here, they are not to be seen. My husband spots a turtle on his first snorkeling. What a fluke.

img_2371

Avainsanat: , , , , , , , , , , , ,

LOKAKUUN SADE

lammikko.jpgThoddoolla lämpötila on 29 astetta. Sataa. Veli Thoddoo Innin nuori isäntä Azmy hymyilee ja sanoo, ettei täällä koskaan kahta päivää peräkkäin tule vettä. Eilen paistoi aurinko ja teiden laidasta laitaan ulottuvat sadelammikot kutistuivat puoleen. Totta se on, peräkkäisiä sadepäiviä ei ole. Täällä sade hidastaa elämää. Sateella väki tekee vain välttämättömät asiat. Siirtää muun poutasäälle.

Puutarhakatoksen alla sade kuulostaa samalta kuin aitassa, jonne lapsena piilouduin lukemaan tunnista toiseen. Ensin Viisikot, Neiti Etsivät ja Tiinat. Sitten Catherine Cooksonit ja muut aikuisten kirjoiksi laskettavat opukset. Puolisalaa – siis sekä lukemisen että että nuo aikuisten kirjat esiteininä.

Nyt olen ahminut Satu Vasantolan esikoiskirjan jo pitkälle. Azmy tiskaa keittiössä, jonka ovi on auki takapihan puutarhaan. Tuo kilahdus kuulostaa valkoiselta vesipannulta. Tämä heleämpi ehkä ruokailuvälineiltä.

Meille matkalaisille sade tarkoittaa myös ipanahauskuutta. Poljemme pinkillä ja vaaleanvihreällä minikokoisella polkupyörällä kaatosateessa pitkin kylän katuja ja teitä. Läpi lammikoiden niin, että vesi roiskuu. Arvioimme, mistä reunasta lammikkoa kannattaa ajaa. Onkohan tuo vasen puoli liian syvä. Pääsenkö läpi vai loppuuko vauhti. Entä jos lammikon pohja onkin epätasainen. Viikon aikana kumpikaan ei jää jumiin, vaan polkee vauhdilla yli jokaisen vesiesteen. Minulla on ikivanhat kirpputorilta hommatut luonnonvalkoiset shortsit. Saa räiskyä ja roiskua. Yhtään tahraa ei silti tule. Muoviset varvassandaalit ovat parhaat jalkineet matkatekoon. Ei haittaa, vaikka joutuisi polkaisemaan vedessä. Kengät kestävät.

Sateenvarjo.jpg

OCTOBER RAIN

The temperature in Thoddoo is 29 degrees. It is raining. Azmy, the young manager at Veli Thoddoo Inn, smiles and tells us that it never rains two days in a row here. Yesterday, the sun was shining and the puddles across the road shrank into half. It is true there are no consecutive rainy days. Rain slows life down. People do nothing but the most essential things. They postpone everything else for nicer weather.

Under the pergola, the rain sounds just the same as in the shed where I used to hide as a child, reading, hour after hour. First The Famous Five, Girl Detective and Tiina books. Then Catherine Cookson and other books intended for grown-ups. Half secretly – both the reading and the books for adults as a preteen.

Now, I have already binged a big chunk of the first book by Satu Vasantola. Azmy is doing the dishes in the kitchen, with the door open to the back garden. That clink sounds like the white water pot. This, a more ringing one, might be cutlery.

The rain also brings some brat fun for us travellers. We pedal our pink and green mini bikes in the pouring rain, along the village roads. We ponder which side of the puddle might be better. Is the left side too deep. Will I get through or will I run out of speed. What if the bottom of the puddle is uneven. During our week, neither of us gets stuck, we pedal swiftly through every water hazard. I am wearing my ancient off-white shorts, bought from a flea market. I would not mind splashes and splatters. Still I manage to avoid one single stain. Plastic flip-flops are the best footwear on the road. No bother if you pedal in a puddle. These shoes are waterproof.

pyörät

Avainsanat: , , , , , , , , ,