Aihearkisto: mielenhallinta

Tunnevirrat, suurta sisäpesua

Kun olen ajatusteni ja sisäisen maailmani kanssa jumissa, käytän toisinaan yllättävän tekstin menetelmää. Poimin hyllystä tai työpöydältä sen kirjan, joka ensimmäisenä kiinnittää huomioni. Avaan kirjan summamutikassa kohdasta, joka tuntuu tänään erityisesti olevan aukeamassa. Hyvin usein tuolta aukeamalta avautuva teksti vie ajatuksiani johonkin uuteen suuntaan ja auttaa hölläämään ajatussolmua. Joskus teksti avaa uusia kysymyksiä sisäiseen dialogiin, toisinaan lohduttaa, joskus taas haastaa. Ei aina, mutta hyvin usein.

Viimeisimmän sisäisen vyyhden pohtimiseen sain lisäeväitä juuri näin. Istuin olohuoneen sohvalla jotenkin tyhjässä tilassa, vailla ajatuksia. Kissa livisti käteni alta, kun silittelin sitä hajamielisesti. Katseeni vaelsi takaseinän kirjahyllylle ja juuttui Martti Lindqvistin pokkariin Surun tie. Mietin, että mitä, äh… suru, eihän tämä nyt ole se ajankohtainen juttu. Suuret tunneliikkeet kumminkin. Poimin kirjan ja avasin sen.

”Tunteiden tehtävä on ylläpitää surun sisäistä työstämistä. Usein puhutaan tunnepuhdistautumisesta, katarsiksesta. Surun aikana sinussa virtaavat tunteet suorittavat suurta sisäpesua, Ne avaavat tukkoja, poistavat jähmeyttä, saavat muistoja liikkeelle ja puhdistavat mieltä monenlaisesta kuonasta ja kaunasta.”

Tunnepuhdistautuminen ja sisäpesun ajatus kolahtivat vaikka kyse ei ollutkaan suoranaisesti surusta.

” On tärkeää, että pystyt hyväksymään omat tunteesi, olivatpa ne mitä tahansa. On aika iloita ja aika surra. On aika vihata ja aika rakastaa. Ne eivät ole toistensa vastakohtia, vaan saman asian kääntöpuolia. Elämykset eivät ole koskaan kiellettyjä tai vääriä kuten aikomukset tai teot voivat olla. ”

Palasin vuosien takaisen aviopariviikonlopun sanomaan tunteista, siihen että niillä ei ole etumerkkiä. Vaikka ajatus on ollut matkassani vuosikausia, se jotenkin tuppaa hämärtymään välillä. Syyllistyn ja ahdistun toisinaan tunteista, jotka tuntuvat jollain lailla vääriltä tai kohtuuttomilta tilanteeseen nähden. Se lisää tunnekuormaa.

Kun otin kirjan käteeni, olin juuttumassa tunnevellontaan, joka on loputonta, aikaa vievää ja voimia syövää vatulointia. Lukeminen tarjosi tauon siihen, uuden ikkunan maisemaan, jota oli aihettakin katsoa. Sinänsä ei mitään säkenöivän uutta, vaan ennemminkin syvä muistutus oleellisesta. Minua puhuttelevalla tavalla sanoitettu ajatus. Hukkaan oman syvyyteni herkästi arjen tohinassa – sen löytämiseen kaipaan peilejä. Keskusteluja, kirjoja, runoja, musiikkia, valokuvia, maalauksia. Ne auttavat suorittamaan tunteiden sisäpesun sillä kertaa päätökseen ja ottamaan uuden askeleen. Sen jossa hymy jo viriää.

Mainokset
Avainsanat: , , , , , , , , ,

Kohtuullisen elämän puolesta!

SainPientä elämää etsimässä-kirjan jo kuukausia sitten. Luin sen silloin ja olen palannut pätkään siellä ja toiseen täällä moneen otteeseen matkan varrella. Kirja on kulkenut välillä mukana hehtaarikassissani ja tämä teksti antanut odottaa itseään ohi työprojektien, yli kesäloman, läpi elokuun tunnelmien.

Marikka Bergman on pohtinut muoti-ilmiöksikin leimattua downshiftaamista  julkista keskustelua moniulotteisemmin ja syvemmin. Hänen tekstinsä vie sen juurille, missä kohtuullistamisessa ja hiljentämisessä todella on kyse. Ei vapaa-ajan ja laiskottelun lisäämisestä, vaan elämän tavoitteiden ja suoritushulluuden syiden pohtimisessa. Hän on niiden olemassaolon perusasioiden äärellä, joihin joidenkin elämä nyrjähtää ja joiden vuoksi mielenterveyskin saattaa heittää.

Sen sijaan, että Bergman viisastelisi jostain ylhäältä käsin, korokkeelta, hän pistää kaunistelematta peliin itsensä ja oman elämänsä.  Kirjaan kootun tiedon etsimisen syynä ovat omat kokemukset ja kivut. Ehkä juuri siksi teksti on täysipainoista luettavaa. Koska aiheet on arjessa punnittu, tekstiin on helppo samaistua.

Suorituskoukkuja ja -loukkuja

Marikka Bergman nostaa päivänvaloon ne naisen suorituskoukut ja –loukut, jotka ovat minullekin niin tuttuja. Myös minä olen verrannut itseäni muihin kaikilla naisen elämän sektoreilla ja tuntenut viiltävää huonommuutta niin äitinä, puolisona, ystävänä, ammatti-ihmisenä kuin monessa muussakin roolissa. Mittani on ollut vääränlainen, liian suuri ja liian vaativa ja sitä olen yrittänyt epätoivon vimmalla täyttää. Eipä ole onnistunut. Sen takia olen ollut sairaslomallakin.

Syvä elämänilo ja ihastuttava työnilo on alkanut löytyä mitan kohtuullistamisen myötä. Kaikessa kun ei voi vaatia itseltään täydellisyyttä. Elämä on tehnyt parhaansa palauttaakseen minut oleellisen äärelle ja heittänyt matkalle vaiheita, joissa on ollut mahdotonta vaatia itseltään yhtään mitään – tästä esimerkkinä Selviämistarina-kirjamme kuvaamat kokemukset.

Ai snobbailua vai?

Slow-elämäntyyli on paljon muuta kuin varakkaiden snobbailua, jollaiseksi sitä on koitettu leimata. Suorittaminen on sairautta ja saa usein aikaan aikaan pinnallisia ja merkityksettömiä tuloksia – jos sitä suorittamisesta syntyvää puuhastelua ja hätäilyä voi edes tuloksiksi nimittää. Meidän ei tarvitsisi näyttää, päteä ja olla olevinaan. Me voisimme olla, kohdata ja tehdä syvemmin ja perusteellisemmin ja saada samalla aikaan jotain kestävämpää ja vaikuttavampaa. Puhumattakaan siitä, että tekisimme silloin vähemmän virheitä ja saisimme aikaan todellisia tuloksia pienemmässä ajassa, kun osaisimme keskittyä oleelliseen. Sairaslomakulutkin vähenisivät.

Elämän todellinen sisältö ei ole kuluttamista ja kiihkeää elämässä kiitämistä. Se on kohtaamista toisten ihmisten kanssa. Aitoon kohtaamiseen puolestaan perustuu aika moni työkin: myynti ja markkinointi, kasvattaminen, kouluttaminen ja opettaminen, sairaan- ja terveydenhuolto, sosiaalityö jne.

Kaiken tämän ja paljon muunkin puolesta Marikka Bergman puhuu kirjassaan. Ekstrana tulee vielä muiden ajattelijoiden syviä, hyviä oivalluksia.

Kiitos kirjasta Marikka. Palaan tähän monta kertaa.

Avainsanat: , ,

Hollantilainen ideahautomo

Kuva: Wikipedia, S.Möller

Olen miehen kanssa Pohjois-Hollannissa, Bergenissä. Viikon reissu on puolessa välissä. Takana on leppoisia, lataavia lomapäiviä. Mikä tässä nyt sitten on niin lataavaa? Emme nimittäin ole tehneet mitään erityistä.

Asumme entisen työkaverini ja hänen miehensä viihtyisässä kodissa. Hoidamme heidän kahta veikeäää mäyräkoiraansa. Roope on se rouhean jääräpäinen jätkä ja Taimi lystikäs karkeakarvainen narttu. Niiden kanssa piipahdamme ulkona heti aamusta. Päivällä teemme pitkän lenkin pitkin naapuriston katuja ja muutaman korttelin päässä aukeavan rehevän metsän polkuja ja ruokimme veijarit sen jälkeen. Illalla ohjelmassa on vielä pari lyhyempää piipahdusta pihalla.

Mitä muuta? Tarpeeksi pitkiä yöunia ja välillä lyhyitä päiväuniakin. Pitkiä pyörälenkkejä lähimaastoissa. Ensimmäisenä päivänä ajelimme dyyneille meren rantaan ja kilometrejä kertyi huomaamatta viitisentoista. Rauhallista ruoanlaittoa. Käsin tiskaamista. Päiväkahveja takaterassilla. Pitkiä keskusteluja ja rauhallista hiljaisuutta. Ruoka-ostoksia marketissa ja markkinoilla. Huomenna ehkä visiitti naapurikylän kirpputoritapahtumaan. Vähän kirjoittamista.

Ei siis mitään aikataulutettua. Ei vesipuistoja, huvipuistoja tai hilavitkuttimia. Ei yhtään merkintää kalenterissa, paitsi paluulennon aikataulu. Yht´äkkiä aikaa on valtavasti ja siinä pystyy suorastaan kellumaan. Elämä jollain lailla huokoistuu ja niiden huokosten läpi puskee idea toisensa perään. Kirjoitusideoita. Työideoita. Hyvän elämän ideoita. Yhtään ei tarvitse ponnistella, vaan ideat valuvat, lennähtelevät, ponnahtelevat. Nyt on kaikkein fiksuinta ryhtyä kirjoittamaan niitä ylös, etteivät ne matkalla kotiin karkaa niihin pieniin ja ahtaisiin ahtaisiin mielen koloihin, joista ne ovat tulleet.

Avainsanat: , ,

Aikakupla

Olen koko alkuvuoden ollut aloittelemassa uusia kirjoistusprojekteja. Se on vain jäänyt enemmän aikomiseksi kuin varsinaiseksi kirjoittamiseksi. Työläännyin siihen viime viikolla ja päätin ottaa käyttöön vanhan konstin, sen jolla myös Selviämistarina -kirja alkoi aikanaan syntyä.

Koska minulla on kotitoimisto, ovat kodin viettelykset ja vaatimukset koko ajan hollilla. Itsekurini on aika hyvä, mutta ei tarpeeksi, eritoten kun on kyse uusista asioista ja tässä kohtaa uusista kirjoittamisen tyylilajeista ja aihealueista. Saatan harhautua myös sosiaalisen median houkutuksiin, kun ajatus välillä tahmaantuu. Toisaalta ripustamista odottavat pyykit vaivaavat ja kompostisanko huutaa keittiössä tyhjentämistä. Siinä saattaa päivä kulua suit sait sukkelaan ja sitten tuleekin tytär kotiin. Rupattelemme niitä näitä, mukavia juttuja. Siinä sivussa voin toki tehdä rutiinihommia, mutta en saa aikaiseksi liuskoja näihin uusiin projekteihini.

Maanantaiaamuna otin läppärin kainaloon ja muistitikun taskuun ja läksi kaupunkiin kirjoittamaan. Kaupunkikoti Koto oli juuri sopivasti vapaana. Sinne siis. Koska olin levännyt, huoneisto oli siisti eikä siellä mikään kotihomma painanut päälle, olen saanut kolmessa päivässä paljon aikaan. Facebook- tai Twitter -kahvihuoneissa minua ei ole päiväsaikaan näkynyt, koska minulla ei ole ollut nettiyhteyttä käytössä. Päätin etten puhelimella noita sovelluksia näinä kirjoituspäivinä käytä.

Olen onnistunut luomaan kolmeksi päiväksi koko päivän mittaisen aikakuplan, pitkän keskeytymättömän jakson yhdelle asialle pyhitettyä aikaa. Tuloksena on lähes 60 liuskaa valmista tekstiä kahteen eri tekstiprojektiin. tekstiä, joka on tuntunut vain odottavan päässäni tulostushetkeä. Sen lisäksi olen kirjoittanut vähän niinkuin jälkiruoaksi tämän ja kaksi muuta blogitekstiä. Olo on jotenkin tekemisestä hyvällä tavalla kylläinen – ei väsynyt vaan nautiskeleva!

Avainsanat: , ,

Inventaario viime vuodesta

http://keltainenkameli.blogspot.comInnostuin ja inspiroiduin Keltaisen pikkukamelin blogipostauksesta. Kaisa inventoi viime vuoden kuvilla ja lyhyillä tarinanpätkillä. Tuo vieressä oleva kuva on lainaa Kaisan blogista, joka kannattaa käydä katsomassa. Koska kuvat ovat minullekin puhutteleva tapa tulkita tapahtunutta, olevaa ja tulevaakin, innostuin miettimään sitä, millä kuvilla minä kertoisin oman viime vuoteni.

Sen inventaarion toteuttamiseen on niin monta tapaa. Perinteinen valokuvakansio. PowerPoint – esitys. Kuvien kokoaminen filmiksi. Kollaasi seinälle. Näytönsäästäjä tietokoneelle. Kuvahaitari kalenterin väliin.

Voimauttavan valokuvauksen vuoden mittainen koulutus on alleviivannut minulle sen, miten elämäänsä voi käsitellä ja tutkia kuvien kautta. Kuinka niistä löytyy merkityksiä, jotka saattavat muuttaa näkökulman jo elettyyn. Nyt taidan haluta tehdä voimauttavan katsauksen omasta menneestä vuodesta 2010. Minun mielelläni on taipumusta jäädä kiinni siihen, mikä ei mennyt suunnitelmien mukaan, missä jäin alle tavoitteitteni tai missä elämä kolhi. Siksi tuo voimauttava näkökulma on paikallaan.Se on ajattelutapa, jota pitää omassa mielessä voimistaa ja vahvistaa.

Juuri tuolla voimauttavalla kuvatyöskentelyllä olen puolentoista vuoden ajan tutkaillut niitä vuosia, joina puoliso joi ja jotka tuntuivat jossain vaiheessa vain synkältä ja mustalta tunnelilta. Kuvien kautta olenkin löytänyt paljon ilon hetkiä ja valonsäteitä, jotka olivat peittyneet sen ikävämmän alle. Kuvapuuhat olivat sen tumman kuonan raivaamista ja hyvän vahvistamista. Sitä on ollut paljon – myös puolison kanssa.

Avainsanat: , , , , ,

Paikalla on väliä

Paikalla on väliä. Työnohjaan ja koulutan yleensä asiakkaan järjestämissä tiloissa. On usein yllätys, mihin menen. Toki teen pitkäkestoiset työnohjaukset vakiotiloissa, mutta muuten paikka saattaa vaihdella hotellin ikkunattoman kellarikerroksen kokoustilasta vanhaan, tunnelmalliseen kartanoon tai musiikkitalon suureen auditorioon.

Yksi viime vuosien ilonaihe on tuo kuvassa näkyvä ja sen viereinen kokoustila kaupungin kattojen yllä. Kuva ei tee tilalle oikeutta. Ikkunoista avautuva näköala ja avaruus nimittäin pyyhkii ajatuksia raikkaan tuulen lailla. Kaukana siintää vesi tai talvella valkoisena hohtava jää. Näkyy kaupunkia ja muurahaisen kokoisia ihmisiä. Puita ja luontoa. Kun silmillä näkee kauas, myös sisäinen katse alkaa tähytä pitkälle. Arkisten asioiden mittakaava oikenee isommaksi näköalaksi. Jos jokin tila on voimauttava, niin tämä on!

Ajatusten avaruus on olotila, jota tavoittelen ja jonka tavoittelussa ympäristö voi auttaa. Luulenkin, että tämä työnohjaustila jää minulle yhdeksi mielen työhuoneeksi, jonne mielikuvissa palaan ratkomaan askarruttavia asioita tai mietiskelemään ja rauhoittumaan. Mielen työhuone? Siitä kerron jossain toisessa postauksessa myöhemmin.

Avainsanat: , ,

Kaksi jätesäkillistä jätettä kahdessa tunnissa

Olen blogannut huushollin raivaamisesta. Se jatkuu – hamaan tulevaisuuteen.

Illan saldo oli hyvä. Hengasimme miehen ja tyttären kanssa alakerran varastossa ja raivasimme urakalla. Varasto on ISO. Säälimätön peli on paikallaan, koska muutot eivät ole harventaneet tavaroitamme. Olemme asuneet samoilla kulmilla jo kohta viisitoista vuotta.  Jätesäkkiin joutavaa on, sillä varastohyllyissä on kohtia, joihin ei ole kajottu ikuisuuksiin.

Urakan aikana kertyi kaksi jätesäkillistä roskiin joutavaaa rojua ja kolme laatikollista lehtikeräykseen meneviä aikakauslehtiä. Kaikkea sitä tulee säilytettyä. Jätteiden lisäksi lajittelin erikseen yhden matkalaukullisen lahjoitustavaraa, kassillisen hyväntekeväisyyteen meneviä vaatteita ja kaksi isoa pahvilaatikollista kirpputoripöydälle vietäviä tavaroita. Aikaa tähän kului kaksi tuntia. Lohdutonta on se, että saimme raivattua vain pienen osan varastosta eli homma jatkuu ja sitä muuten riittää. Lohdullista taas se, että tässä totisesti näkee työnsä tuloksen.

Hauska juttu on se, että vaikka ammattiraivaaja, Ordinaren Maria Laitinen, ei ole käynyt täällä päinkään, hän toimii tsemppaajana.  Olen tavannut hänet vain kerran ja ihan muissa kuin raivausmerkeissä. Pelkästään Ordinaren Facebook-sivun ja blogin seuraaminen usuttaa komeron kimppuun. Taas on pieni lohko kodista paremmassa järjestyksessä ja iso kasa turhaa tavaraa kierrossa / roskissa. Kiitokseksi levitän sanaa Marian mainioista palveluista.

Avainsanat: , , , , , , ,

Uusi Musta opastaa ähkyttömään jouluun!

Uusi Musta kirjoitti hienosti ähkyttömästä joulusta. Mene ihmeessä ajatusmatkailemaan sivuilla – minulla ainakaan ei ole tuohon mitään lisättävää! Hyvää ei tarvitse parantaa. Uhraa siis hetki aikaa lukemiseen ja säilytä mielenrauhasi myös jouluvalmisteluissa. Kaoottinen olo ei ole joulun tarkoitus.

Tekstin teemoina ovat

  1. tarpeelliset lahjat
  2. rauhalliset jouluostokset
  3. roskaton paketointi
  4. stressittömät jouluvalmistelut
  5. järjellä ja tyylillä tehty jouluruoka

Levollista joulunalusaikaa ja ähkytöntä jouluvalmistelua siis sinullekin!

UUSI MUSTA & ÄHKYTÖN JOULU!

Avainsanat: , ,

Selkeyttä kotiin ja mieleen

Olen edelleen kyllästynyt täysiin kaappeihin ja  pullisteleviin varastoihin. Ne rasittavat mieltä ja ahdistavat oloa.  Keittiön kulmakaapin avaaminen ärsyttää ja ärtymys syö mielenrauhaa. Onhan tälle tehtävä jotakin.

Joskus kevättalvella bloggasin siitä, että aion joka ikinen kerta pihasta lähtiessä viedä jotakin mennessäni, pois kotoa, roskiin, kierrätykseen, kirpputorille. Ihan niin johdonmukaisesti en ole toiminut, mutta läheltä viistää. Koko kesän mittainen kirppispaikka tarkoitti isoa kasaa poistuvaa tavaraa – tänä kesänä en hinannut vastaavaa määrää ihania, uusia löytöjä takaisin kotiin.

Tuon bloggauksen yhteydessä päälle kytkeytyi myös raivaamisen perusasenne, jota edesauttoi Ordinaren ammattiraivaaja Maria Laitisen etäkonsultointi. Alakerrassa odottaa nytkin Ekotorille menevä kuorma ja siivotessa tavaroita tulee katsottua jatkuvasti säilytänkö – poistanko -asenteella. Oppimista kumminkin riittää ja ne isoimmat projektit (erityisesti alakerran varastotilan massiivinen raivausoperaatio) ovat vielä edessä.

Sunnuntaina järjestin kodinhoitohuoneen ison komeron ja sain aikaan ison rovion kirppistavaraa. Maanantaina varasin kirpputoripaikan kolmeksi viikoksi. Siivosin myös sen mainitun keittiön kulmakaapin. Kaikkea sitä tuleekin säilöttyä. Osa kamoista jouti kokonaan poistoon, osa päätyi harvoin käytettävinä varastoon ja loput sain kunnolla järjestykseen. Vauhtia antoivat päähäni pesiytyneet Maria Laitisen omista asiakaskohteistaan ottamat ennen ja jälkeen kuvat. Ilokseni totesin, lopputuloksen olevan juuri  sellaisen wow- huokaisun arvoinen kuin mitä Marian kohteiden kohdalla itse päästelen. Ihana tila, ihana väljyys ja ihana avaruus myös aivoissa.  Kyseessä on vain yksi iso alakaappi, mutta se yksikin muistuttaa väkevästi siitä, miten paljon ulkoinen todellisuus on yhteydessä mielen selkeyteen.

Siis siivotaan! Raivataan! Tehdään tilaa kotiin ja mieleen.

Avainsanat: , , , , ,

Allakointia eri vuodenaikoina

Ulkona tuulee lujaa. Keltaiset lehdet lentävät ja välillä sataa vettä vaakasuoraan. Säätiedotuksessa meteorologi lupailee koleampaa keliä ja pohjoiseen lunta. Aamut ovat pimeitä ja nyt saattaa jo liukkauskin yllättää. Minulla on ollut ja on edelleen varhain alkavia aamutöitä toisella paikkakunnalla. On aika allakoida lähdöt vuodenajan mukaan, siis toisin kuin valoisalla kesäkelillä.

Kun olen pikkuhiljaa onnistunut luikertelemaan ulos täpötäyteen ahdetun allakan kurimuksesta, olen oppinut varautumaan samalla myös muuttuviin olosuhteisiin. Syys- ja talvipimeiden tullen varaan majoituksen sinne 150 kilometrin päähän. Ajan mieluummin kiireettömästi illansuussa kuin anivarhain, silmät sikkarallaan aamulla, jolloin perille pääsemisen aikataulu painaa päälle ja yöpakkasen jälkeen tienpinnassa saattaa olla jäinen kalvo. On ihan toinen olo aloittaa valmennus tai työnohjaus aamukahdeksalta rauhallisen aamun jälkeen. Tunnen jo itseäni sen verran, että tiedän, miten puoli kuudelta alkanut ajomatka minuun vaikuttaa – kiristää ja väsyttää.  Sekä minulle että asiakkaille on parempiakin vaihtoehtoja. Se taas edellyttää edellisen päivän suunnittelua niin, että illansuun ajomatkaan on aikavaraa allakassa. Itsestään se ei sinne järjesty, vaan se pitää varata.

 

Avainsanat: , , ,
Mainokset