Avainsana-arkisto: voimautuminen

Muisto laiskasta lauantaista Hangossa

Olen kirjoitellut viime kuukausina paljon, mutta kaikkialle muualle kuin tähän blogiin. Arkistoja selatessa löysin elokuisen, julkaisematta jääneen tekstin, joka oli alunperin tänne tarkoitettu. Lennähdin sitä lukiessani Hangon lämpöön, raukeuteen ja rentouteen. Sanat virittivät Hangossa kokemani voimauttavat tunnelmat ja tunteet. Onhan niin, että mielemme ei erota, tapahtuuko meille jokin asia todella vai kuvittelemmeko sen voimallisesti todeksi. Minä käynnistin tämän päivän piipahtamalla voimapaikassani Suomen etelässä. Entäs sinä?

Meri kimmeltää niin, että silmissä säkenöi. Kävelen kuumaa, pehmeää hiekkaa pitkin Bellevuen kulmauksesta kohti Pientä Mäntysaarta. Tytär juoksee edellä koiran kanssa hiukset tuulessa liehuen. Mies kävelee vieressä kengät kädessä.

Marsalkan maisema

Mannerheimin perustama kahvila oli nimeltään Cafe Africa. Marsalkka itse asui viereisellä saarella. Nyt paikka tunnetaan Neljän tuulen tupana. Olemme täällä toista kertaa aviomiehen kanssa. Emnsimmäinen kerta oli vuonna 1989, ensimmäisebnä hääpäivänämme. Kaksikymmentäkaksi vuotta sitten. Tytären kanssa olen käynyt monena kesänä, nyt olemme porukalla. Vanhat vieraskirjat ovat jossain kaupungin kokoelmissa. Yhdestä niistä löysin toissakesänä meidän, nuoren avioparin signeerauksen. Otin siitä valokuvan.

Lounaan jälkeen piiloudumme Tupaa ympäroivien kallioiden kainaloon ja kuuntelemme lämmintä kesätuulta kaikilla aisteillamme. Kaukana merellä pörräävät vesiskootterit. Niiden ääni kuuluu vain vaimeana.  Koira nostaa kuonon tuulta vasten ja nauttii tuulen puhalluksesta sekin.

Villa Tellina

Kävelemme takaisin Villa Tellinaan, jonka kallioilla loikoilemme sinivalkoisen picnic-vilttimme päälllä vielä hetken. Bigi-emäntä käy ystävällisesrti häätämässä äänekkäät kaljakaverukset Tellinan kalliolta ja muistuttaa yksityisalueesta. Olemme ensimmäistä kertaa Villa Tellinassa, sillä vakiopaikkamme Villa Solgård on täynnä.  Hiukan ikävöimme Tähtikujan rauhaisaa tunnelmaa ja isännän leppoisaa olemusta. Silti nautimme Tellinan parvekkeiden merinäkymistä ja vaatimattomien, mutta viehkeiden huoneiden viipyilevästä tunnelmasta. Me viis veisaamme siitä, että suihkut ja vessat ovat yhteiset ja käytävässä, tapetit vaikuttavat vanhahtavilta ja päiväpeitot ovat peräisin 1970-luvulta. Mikään ei voita sitä tunnelmaa, joka syntyy kun aurinko paistaa piparkakkureunaisen verhon läpi huoneeseen. Tuuli leyhyttää verhoa laiskasti. Minä kävelen valoisaa käytävää ja kuvittelen vuosikymmenien aikana täällä käyneitä vieraita, joista monet ovat palanneet yhä uudelleen.

Alakerran respassa Isäntä Antti Haahti kertoo Tellinan vuosikymmenistä. Hänen vanhempansa aloittivat täysihoitolatoiminnan. Kuvittelen aikoja, jolloin täysihoitovieraat tulivat aamiaisen lisäksi lounaalle, päiväkahville, päivälliselle ja iltateelle. Silloin talossa oli vielä monta kokkia.

Ne muut villat

Näiden päivien aikana kävelemme Appelgrenintietä edestakaisin ja kylpyläpuiston katuja ja kujia sikin sokin. Arvailemme keskenämme viehkojen villojen tarinoita ja haaveilemme kesästä Hangosta. Koko kesästä, ihan niinkuin ennen vanhaan, kun tänne tultiin jo varhain keväällä ja täältä lähdettiin vasta kesän kallistuessa loppuun.  Jostain luin, että D`Angleterre olisi ollut joskus pensionaatti. En sitten tiedä onko se totta. Tuo Bellevuekin on niin kaunis. Miltähän siellä näyttää nykyään sisältää. Tekisi niin mieli päästä kurkistamaan sisään villaan jos toiseenkin. Kuka tahtoisi meidät vaalimaan villaansa yhden kesän ajaksi – tai vaikka kuukaudeksi? Tai edes viikoksi? Leikittelemme ajatuksella, että entäpä jos joku vain tahtoisi lahjoittaa hetken verran villatunnelmaa tai tarjoaisi sitä syystä taikka toisesta erityisen edullisesti. Tytär haaveilee salaisesta Hangon tädistä, joka äkkiä testamenttaa huvilansa hänelle – tiedättehän nuo tarinat Amerikan tätien yllätysperinnöistä. Kyllähän sitä maailmassa kaikenlaista tapahtuu.

Nyt olen taas tankannut sieluani ja mieltäni Hangon auringolla, sen kallioiden lämmöllä, meren kimmellyksellä, sirkkojen sirityksellä, ruusujen tuoksulla ja villojen viehkeydellä.  Aistin sen kaiken vielä moneen kertaan kymmenistä valokuvista, joihin palaan talven aikana. Kun suljen silmäni, voin kuvitella lämmön kiipeävän jalkapohjista koko kehoon. Voimaudun ja voin hyvin, vaikka ulkona sataisi räntää vaakasuoraan. Ihana, rakas Hanko!

Mainokset
Avainsanat: , , , , , , , , ,

Arjen iloja

Tämä on tätä tulppaanien aikaa. Kukkakaupoissa ja marketeissa on sankokaupalla punaisia, oransseja, keltaisia, violetteja, valkoisia tulppaaneja. Niitä narahtelevia, kauniita kevätkukkia. Vaikka on  aika kliseistä kirjoittaa tulppaanien tuottamasta ilosta , teen sen silti.

Tuo illalla kuvaamani kimppu ilahduttaa juuri nyt ruokapöydällämme. Elävien kukkien energia ja lumo voimauttaa. Se oikein hoitaa mieltä. Olenkin ostanut tulppaaneja viikottain, joka kerralla eri väriä.  Tällä kertaa olen ymmärtänyt noudattaa myös kukkakauppiaan tulppaanien hoito-ohjeita. Kukat ovat kestäneet pitempään kuin mitä ne minulla yleensä kestävät. Taitaisivat kestää vieläkin pitempään, jos veisin ne yöksi viileään – se on jäänyt tekemättä.

HELLI TULPPAANEJASI

”Anna kukkapaketin lämmetä hetki sisätiloissa ennen kuin avaat sen. Leikkaa kukkien varsiin uudet imupinnat terävällä veitsellä ennen maljakkoon asettamista. Laita maljakkoon mahdollisimman kylmää vettä noin 5-10 cm. Voit jäähdyttää veden laittamalla siihen vaikka lunta. Aseta sen jälkeen tulppaanikääre muoveineen maljakkoon noin tunniksi. Näin kukat säilyttävät muotonsa.  Poista kääre ja asettele tulppaanit kauniisti. Pidä tulppaanien vedenpinta matalana, sillä liiassa vedessä tulppaanit kasvavat suotta pituutta. Vaihda kukkiin kylmä vesi päivittäin ja pese samalla maljakko. Jos siirrät maljakon   yöksi viileään, tulppaanit säilyvät pidempään.”

Kiitokset ohjeista kukkakauppa KukkaRoosalle Mikkeliin!

Avainsanat: , , ,

Inventaario viime vuodesta

http://keltainenkameli.blogspot.comInnostuin ja inspiroiduin Keltaisen pikkukamelin blogipostauksesta. Kaisa inventoi viime vuoden kuvilla ja lyhyillä tarinanpätkillä. Tuo vieressä oleva kuva on lainaa Kaisan blogista, joka kannattaa käydä katsomassa. Koska kuvat ovat minullekin puhutteleva tapa tulkita tapahtunutta, olevaa ja tulevaakin, innostuin miettimään sitä, millä kuvilla minä kertoisin oman viime vuoteni.

Sen inventaarion toteuttamiseen on niin monta tapaa. Perinteinen valokuvakansio. PowerPoint – esitys. Kuvien kokoaminen filmiksi. Kollaasi seinälle. Näytönsäästäjä tietokoneelle. Kuvahaitari kalenterin väliin.

Voimauttavan valokuvauksen vuoden mittainen koulutus on alleviivannut minulle sen, miten elämäänsä voi käsitellä ja tutkia kuvien kautta. Kuinka niistä löytyy merkityksiä, jotka saattavat muuttaa näkökulman jo elettyyn. Nyt taidan haluta tehdä voimauttavan katsauksen omasta menneestä vuodesta 2010. Minun mielelläni on taipumusta jäädä kiinni siihen, mikä ei mennyt suunnitelmien mukaan, missä jäin alle tavoitteitteni tai missä elämä kolhi. Siksi tuo voimauttava näkökulma on paikallaan.Se on ajattelutapa, jota pitää omassa mielessä voimistaa ja vahvistaa.

Juuri tuolla voimauttavalla kuvatyöskentelyllä olen puolentoista vuoden ajan tutkaillut niitä vuosia, joina puoliso joi ja jotka tuntuivat jossain vaiheessa vain synkältä ja mustalta tunnelilta. Kuvien kautta olenkin löytänyt paljon ilon hetkiä ja valonsäteitä, jotka olivat peittyneet sen ikävämmän alle. Kuvapuuhat olivat sen tumman kuonan raivaamista ja hyvän vahvistamista. Sitä on ollut paljon – myös puolison kanssa.

Avainsanat: , , , , ,
Mainokset