Tänään on hyvä ja levollinen mieli. Olen saanut aikatauluni toimimaan suunnilleen niin, että elämäni valokeila on siirtynyt pois viime tipan ryntäilystä. Sen sijaan, että keskittyisin koko ajan kiihkeään viime hetken asioiden hoitamiseen, minulle jää nyt suht´mukavasti aikaa katsoa asioita pitemmällä perspektiivillä.
Mitä se tarkoittaa käytännössä? Esimerkiksi tämän aamun talvirenkaiden vaihtoa. Vielä muutama vuosi sitten huhkin renkaiden kimpussa aamuisessa räntäsateessa hiki päässä. Edessä oli kilometrejä, tie lumesta liukas ja minulla kesärenkaat alla. Koska moni muukin kesätassuinen autoilija oli herännyt aamulla samaan lumihavaintoon, ei renkaanvaihtoaikaa saanut yhdestäkään huoltoliikkeestä. Oli pakko hoitaa homma itse. Koska reagoin asiaan viime hetkellä, vasta kun oli pakko, ei sille ollut aikataulussani tilaa. Minä stressasin, hikoilin ja myöhästyin sieltä, minne piti olla menossa.Sydän hakkasi, hikoilutti ja otti päähän olla myöhässä. Seuraavatkin hommat luistivat eteenpäin ja ruuhkautuivat, kun jouduin ahtamaan renkaanvaihtosession rakoon, johon se ei olisi oikeasti mahtunut.
Nyt kun olen vuosien harjoittelun tuloksena saanut aikatauluni kohtuullisiksi, ennätin ajatella tätäkin jokasyksyistä tarvetta ajoissa. Ajan varaaminen renkaanvaihtoon onnistui vaivattomasti. Tälle päivälle oli vaihtoehtoja niin aamulla, päivällä kuin ilallakin. Mieli on rauhallinen, vaikka lähiaikoina on edessä monta aikaista aamulähtöä. En myöhästy työnohjausistunnoista ja koulutuspäivistä ainakaan kesärenkailla liukastelun vuoksi.
Renkaanvaihdon jälkeen olo oli energinen ja mieli rauhallinen. Vaikka saankin välillä aikaan huikeita asioita viime hetken hektisessä energiassa ja keskittyneessä mielentilassa, en voi majailla viime tipan vintillä koko aikaa. Mieleni ja kehoni eivät kestä jatkuvaa stressitilaa. Se syö energiani tehokkaasti, uuvuttaa ja kuluttaa. Piritysruiskeeksi viimetippafiilistely sopii, mutta aika harvoin siihenkin!
MITEN KIIRE KESYYNTYY?
Mielenrauha 