Avainsana-arkisto: valokuvaus

Cogito, ergo sum!


Miten asiat voivatkaan sujua, kun emme itse virtauksen esteeksi.
Kun olemme omalla polullamme tavoitteita ja unelmia määritellessä, maailmankaikkeus auttaa kaikin keinoin.
Viikonloppuna tyttärelle kävi juuri niin.

Hän järjesti ensimmäiset kuvauksensa Helsingissä. Suunnitelma oli selvä: keijumaisia, keveitä kuvia. Ennakkoon järjestettäviä  yksityiskohtia oli paljon: majapaikka, mallit, monipuolinen ja moninainen kuvausrekvisiitta, aikataulut, maskeeraaja-kampaaja, mentoroiva valokuvaaja ja sadunomainen luontoympäristö. Jossain piti myös päästä laittamaan mallit kuvauskuntoon. Kaiken piti toimia talkooperiaatteella, sillä mentiin nollabudjetilla. Mielikuva lopputuloksesta oli kumminkin vahva.

Minä lähdin kuskiksi. Olin reissua varten laittanut sohvasurffauspyynnön muutamalle ihmiselle. Kahdelle ei aikataulu sopinut. Kolmas meilasi alkuviikosta olevansa paikalla ja toivotti tervetulleeksi! Kuinka ollakaan, hän sattui asumaan Jollaksen kartanon lähellä. Muistin heti miljöön, sillä olen ollut kartanossa kouluttamassa. Ympärillä on niittyjä, merenrantaa ja vanhoja puita.

Naps. Siinä oli sopiva kuvauspaikka ihan ilman etsintöjä. Juuri oikea Tilaus toimi täydellisesti. Samalla järjestyi paikka mallien meikkaukseen ja kampaukseen. Mentoroiva valokuvaaja oli jo aikaisemmin lupautunut mukaan. Hänet tytär oli bongannut opinahjonsa kautta, kun kaverin kuvia oli esitelty hänen ryhmälleen.

Maskeeraaja – kampaaja oivalsi oitis, mitä haettiin. Viehättävä nuori nainen, kuten kaksi keijukaismaista malliakin.

Päivään säänhaltija toimitti sopivasti läikikkään valon ja heleän auringonpaisteen sekä kuultavia kankaita liehutelleen kesätuulen.

Ja niin – tuo otsikko.
Minä olin kuljettaja ja koiranvahti.
Mutta enimmäkseen olin vain ihanasti olemassa.
Ajattelin.
Cogito, ergo sum!

Mainokset
Avainsanat: , , , ,

Se on tähtiin kirjoitettu

haaja

Tyttäremme täytti jouluna 17. Hän aloitti säntillisesti lukion heti peruskoulun jälkeen. Meni uuteen luokkaan, löysi ystäviä ja taapersi ykkösvuoden topakalla lukujärjestyksellä. Mukavia numeroita ja ok vuosi – väsytti kuitenkin, kun opinnoilta tuntui puuttuvan tarkoitus. Mitä varten minä teen näin paljon töitä? Mihin käytän lukiossa opittuja taitoja ja tietoja? Hän tarvitsi opiskelulle pitkän tähtäimen merkityksen.

Siinä rinnalla valokuvausharrastus voimistui. Talven aikana hän alkoi kuvata kiinteistönvälittäjänä työskentelevälle isälleen asuntoja. Kuvia kertyi. Asuntojen rinnalla ihmisiä, esineitä, lemmikkejä. Tyhjästä tämä ei ole kumminkaan ilmoille putkahtanut. Tyttö on ikänsä hahmottanut asioita visuaalisesti ja kommentoinut kuvia ja kuvallista ilmaisua ja sen laatua. Kuvatessa taito on kasvanut ja halu oppia lisää siinä samalla. Sitten oli vuorossa avoimen ammattikorkeakoulun digikuvauskoulutus Lahden muotoiluinstituutissa. Kesän aikana se selkeni.

Valokuvauksesta tulee mun ammatti!

Siinä se oli. Kuvallinen ala ja valokuvaus oli se juttu, johon tytär halusi satsata. Selvitimme vaihtoehtoja ja koulutuspolkuja. Mitä kautta edetä ja millä aikataululla. Kun liekki syttyi, sitä ei auttanut tukahduttaa. Polku lukion kautta jatko-opintoihin tuntui toivottoman pitkältä. Entä oppisopimus? ”Jos tyttö saa oppisopimuspaikan, niin homma on kyllä tähtiin kirjoitettu”, sanoi työelämävalmentajana työskentelevä sisareni, joka tuntee kuviot ja tietää miten takkuista oppisopimuspaikan hankkiminen näillä leveysasteila on.

Se on tähtiin kirjoitettu

Noista keskusteluista on nyt vähän reilu viisi kuukautta. Tytär teki portfolion ja sai ensin harjoittelupaikan siitä kaikkein mieleisimmästä mainostoimistosta Mikkelistä. Minä vähän nielaisin, kun hän marssi eroamaan lukiosta.
”Mitäs jos se oppisopimus ei onnistukaan?”
”No sit mä keksin jotain muuta. Lukiota en kumminkaan jatka.”
Ja niinhän se on, että jos toteutuvasta unelmasta pääsee maistamaan, ei vanhaan ole paluuta. Muotoiluinsituutin koulutus ja kokopäivähommat kuvien kanssa olivat juuri tuo makupala. Syyskuusta joulukuuhun tytär teki kuvaduuneja ysieuroisella eli olemattomalla yhdeksän euron ylläpitokorvauksella per päivä. Tsekkasi valintansa ja näytti samalla toimistossa, mitä osasi jo ja millä asenteella. Otti tuntumaa ja kuvasi niin kentällä kuin studiossakin.

Asiat paperilla

Moninaisten käänteiden ja melkein toivottomien näkymien jälkeen oppisopimus solmittiin viikko sitten maanantaina. Työnantajan eli Haaja & Arwo Designin päätöstä helpottava ja riskiä pienentävä palkkatukipäätös tuli perjantaina koko oppisopimusajalle. Työsopimus tehtiin tänään. Ja se ihan paras teoriakoulutuspaikka Tampereella Visuaaliviestinnän instituutissa on nyt selvä, vaikka onkin muita koulutuspaikkoja kalliimpi. Hinta uhkasi heittää hiekkaa rattaisiin matkalla, koska tyttö ei muualle halunnutkaan.

Tämä unelma kirkastui kesällä. Syksy oli vääntöä ja kääntöä, mutta unelmasta ei luopunut tyttö emmekä myöskään me tukijoukot. Nyt se toteutuu käytännössä. Toteutuvan unelman rinnalla eläminen on aivan uskomattoman hieno kokemus. Se on sitä elämän kuohuvaa iloa, joka täyttää mielen ja sielun.

Uskokaa siis unelmiinne hyvät ihmiset!

PS. Siitä Nuorisotakuusta ei sitten ollut apua, vaikka kyseessä on nuori nainen vailla tutkintoa. Korotettu oppisopimuskorvaus koskee vain ensi keväänä peruskoulun päättäviä, vaikka kuvittelimme sen koskevan kaikkia Nuorisotakuun piirissä olevia. Tähän unelmaan oli kuitenkin monta tietä ja yksikin aukeava polku riittää! Kun sinulla on unelma ja esteitä tulee, älä heti luovuta. Tutki vaihtoehtoiset reitit ja pidä uskoa yllä. Oma mieli – usko ja luottamus ovat äärimmäisen tärkeitä unelmatyömaan rakennusaineita!

 

Avainsanat: , , , , , ,

Voimakuva

Olen vähän aikaa sitten kotiutunut kahden päivän mittaisesta Voimauttavan valokuvan työpajasta. Olen ihmeissäni, onnellinen, energinen ja ihastunut.

Ihmeissäni siitä, miten merkityksellisen tason olen löytänyt valokuvaamiseen ja kuvattavana olemiseen. Tai löytänyt… olen ehkä ennemminkin sen äärellä, alussa vasta ja se tuntuu hyvältä. Toki kuvat ovat olleet minulle aina tärkeitä. Näen asioita kuvina, kuvailen ilmiöitä kuvasymboleilla ja käytän kuvia myös työvälineenä. Kuvaankin ja viihdyn hyvin kameran takana. Nyt kuitenkin on kyse kuvaamisen arvon jalostamisesta ja vallankäytön muutoksesta kuvaamishetkellä. Lempeydestä ja kauneudesta.

Onnellinen olen kaikista näistä itseen, kuvaamisen ja kuvattavana olemisen dialogisuuteen liittyvistä oivalluksista ja kokemuksista. Olen onnellinen myös siitä, että voimauttavan valokuvauksen perusteiden koulutus on vasta alussa ja jatkuu vuoden lopulle, marraskuuhun saakka.

Energinen – se olo puolestaan tulee nähdyksi tulemisen tunteesta, kuulluksi tulemisen kokemuksesta ja läsnäolemisen ilosta, joka kuvaustilanteessa toteutui. Tuo kaikki tekee eheämmäksi, lämpimällä tavalla kokonaisemmaksi.  Ja sehän minua ihastuttaa, miten Miina Savolainen jakaa ja opettaa kehittämäänsä metodia.  Se, mitä näin ja tunsin myös muiden ryhmäläisten tänään kokevan on merkityksellistä ja vahvistavaa. Omaa olemista ja elämää rikastavaa. Sellaista pitää ja saa levittää.

Upea päivä!

PS. Tänään tämä kuva nousi erityiseksi voimakuvakseni!

http://www.voimauttavavalokuva.net/

Avainsanat: , , , , ,
Mainokset