Avainsana-arkisto: nyt

Sohvaannun ja rakastan sitä

Löhöän mukavassa asennossa sohvalla. Valtasin koko punaisen olokalusteen ja nostin jalat ylös. Jalkojen päällä on viltti. Varpaita peittävät villasukat. Sohvan takana, omalla tyynyllään, makoilee rento koira. Se lötköttää tyynyllä. Pää roikkuu reunalta alaspäin, lattialle. Viereisellä sohvalla on kerällä kissa.  

On hiljaista. Kuuluu vain jääkaapin käyntiääni ja kellon raksutus. Perhe on kaupungissa. Tytär ostoksilla ja mies näyttämässä asuntoa mahdolliselle asiakkaalle. Hän siis välittää asuntoja työkseen.

Minä en kaipaa mihinkään. Tänään rakastan tätä sohvailua, sitä että tälle päivälle ei ole yhden yhtä kalenterimerkintää. En ole luvannut kenellekään mitään enkä sopinut kenenkään kanssa mitään. Voin ottaa päikkärit, jos haluan tai olla ottamatta, jos ei nappaa. Pitäisiköhän keittää kohta kahvit. Jos vaikka vaahdottaisi kuuman maidon sen sekaan.

Parasta on valinnanvapaus!

Olen kokenut muutakin

En ehkä tietäisi ja tajuaisi, millaista luksusta tämä on, jos en olisi kokenut muuta. Jos en olisi elänyt läpi kiihkeitä ruuhkavuosia, jolloin piti näyttää duunissa ja tasapainoilla lapsiperheen arkea. Siinä sivussa meni muutama luottamustehtävä ja järjestötoimi. Oli hallituksen kokousta Helsingissä ja toimikunnan palaveria Mikkelissä. Myöhään meni, mutta mitäs sitä ei hyvän asian puolesta tekisi. Harrastaakin halusin, mutta ei se oikein meinannut onnistua. Kalenterista loppuivat tunnit kesken. Ja liikunta, siitä tai lähinnä sen puutteesta oli alituinen huono omatunto. Lopulta lemmikkikin tuntui valtaisalta vaatimukselta ja arki pelkältä pakonomaiselta suorittamiselta.

Nyt sohvaannun ja rakastan sitä. Rakastan tietoisuutta siitä, että voin olla tässä pyrkimättä mihinkään. Vai onko tämä kirjoittaminen pyrkimistä? Juuri tällä hetkellä mikään ei paina päälle, ei ahdista eikä rasita. Oma elämänhistoria luo sen vahvan tietoisuuden, jota vasten peilata tätä hetkeä. Tämä olemisen tila ei ole itsestäänselvyys. Se on suuri etuoikeus. Se on luksusta, sillä luksustahan on se, mistä on tai on ollut niukkuutta.

PS. Tämä blogi

Blogi on  uinunut pitkän, monen kuukauden mittaisen sairauslomani ajan. Olisin voinut toki kirjoitella silloin, kun en oikein päässyt liikkeelle. Sohvalla oli aikaa. Silloin ei vaan yhtään kirjoituttanut. Annoin tämän tekeytyä. Jatkossa kirjoittelen enemmän arkisista sattumisista ja oivalluksista ja vähemmän isoista filososfisista pohdinnoista. Ehkä. Annan tämän ja oman itseni elää omaa elämäänsä  kasvaa ja katson mitä syntyy. Yhtenä päivänä on kissan hännän mittainen meininki ja toisena saattaa Platon virittää mielen.

Mainokset
Avainsanat: , , , ,

Nyt-piste

kukka_tyynylläKuin jatkoksi eiliseen tekstiini Ajatusten Aamiainen tarjoili tänä aamuna loistavan mietelauseen. Taisen Deshimaru on sanonut, että aika ei ole viiva, vaan sarja nyt-pisteitä. Minä ajattelen, että hyvinvointi ja mielenrauha syntyy siitä kuinka hyvin osaan pysähtyä noihin nyt pisteisiin. Tilaisuuksia on tuhansia, koko ajan ja taukoamatta. Pysähdynkö tähän hetkeen vai kiirehdinkö johonkin tulevaan? Pysähdynkö kuulemaan, mitä kohtaamallani ihmisellä on minulle sanottavaa vai teenkö jo hajamielisesti mielessäni iltapäivän asioita?  Olenko läsnä vai suunnittelenko  kauppalistaa?

Useimmat meistä tunnistavat tunteen siitä, miten keskustelukumppani on vain puoliksi läsnä. Vastaukset ovat hajanaisia ja katse seilaa ympärillä ja skannaa muita ihmisiä tai asioita. Mitä kuuluu- kysymykseen ei oikeastaan edes odoteta todellisia kuulumisia, ne kun vievät liikaa aikaa. Pinnallisesta kohtaamisesta jää pinnallinen, tyhjä olo. Se on kuin ihmissuhteiden pikaruokaa, täyttää hetken, mutta kohta kaipaa taas jotain uutta. Että tuntuisi edes joltakin.

Avainsanat: , ,
Mainokset