Avainsana-arkisto: muistot

MITEN LÖYSIN MALEDIIVIT?

IMG_2934.JPGJoskus yläasteella minulla oli kirjekaveri Malediiveilta. Ibrahim Shathir Malesta  lähetti kirjeidensä mukana ison postikortin tai kaiketi kaksi. Ainakin toiseen oli kuvattu klassinen palmurannan auringonlasku. Toinen taisi olla kuva turkoosista merestä ja sitä kohti kallistuneesta palmusta.

Tänä syksynä pengottuani tuntikausia siskon huushollin eli lapsuuden kotipaikan vintillä löysin yhden ainoan, siistillä käsialalla kirjoitetun kirjeen. Postikortin muistelen laittaneeni nastalla vanhan hirsitalon kamarin, siis oman huoneeni seinälle. Nastan painoin tapetin ja sen alla olevan seinäpahvin läpi. Mihin lie kortti sittemmin hävinnyt. Kirjeen postileimasta en saa selvää enkä muista tarkkaa vuotta, jolloin kirjeen sain. Yhteys kirjekaveriin katosi, mutta saavuttamattomalta tuntuva unelma Malediiveista jäi. 1970-80 –luvun vaihteen Ristiinassa asuneelle esiteinille tuo maailman laidalla oleva oleva kaukomaa olisi yhtä hyvin olla kuussa. Käsittämätön utopia. Niin kaukaiselta se tuntui aina viime vuosiin saakka. Kun vuonna 1988 menimme naimisiin, häämatkakohteeksi emme osanneet edes haaveilla Malediiveja. Olimme opiskelijoita, pienen budjetin ihmisiä.

Kun tytär oli pieni, unelmoimme yhdessä lomasta, jolla yövytään veden päälle rakennetussa majassa. Tartutin turkoosin kaukokaipuun häneen. 50-vuotismatkalle
pyysin sitten Kilroy Travelsin Janelta tarjouksen koko perheen  Malediivien matkasta. Matkatoimisto tarjosi kahden viikon yhdistelmämatkaa: viikkoa resortissa ja toista perinteisessä puisessa dhoni-laivassa saarelta toiselle kruisaillen. Budjetti vaan karkasi edelleen ulottumattomiin. Hinta per nuppi hipoi tuolloin neljää tonnia.

Kului muutama vuosi. Yhtenä helmikuisena tiistaina keväällä 2017 Lentodiilejä selaava tytär kiljaisee
–       Äiti. Lentotarjous Malediiveille. Vähän yli viisisataa!
Varaamme marraskuulle 2017 Turkish Airlinesin lennot tietämättä vielä, missä majoittua. Hesarin edellistalven juttu oli kuitenkin kertonut majataloista, joiden yöhinta on myös meille passeli. Omatoimimatkalla niissä voi majoittua  paikallissaarilla. Kun laki vuonna 2009 muuttui, paikalliset alkoivat avata pieniä, kohtuuhintaisia majataloja. Sinne me suunnistaisimme!

IMG_2225

Veli Thoddoo Inn Thoddoon saarella on lämminhenkinen majatalo. Kuulet siitä tulevista postauksissa. Veli Thoddoo Inn is a lovely guesthouse in Thoddoo island. You will hear more of it later.

HOW DID I DISCOVER THE MALDIVES?

When at high school, I had a penpal from the Maldives. Ibrahim Shathir from Male attached one or two large postcards to his letters. One of them had a picture of a classic sunset on a palm beach. The other one, I think, depicted a palm tree swaying by the turquoise sea. This autumn, after rummaging my sister’s attic (she lives in our childhood home) for hours, I found just one letter, scribed in neat handwriting. I recall pinning the card on the wall in my room in our old log house. Through the wallpaper and the board. I wonder where the card has vanished. The date stamp on the letter is unreadable and I cannot remember the exact year I received the letter. I lost contact with my penpal but kept on dreaming of the seemingly unattainable Maldives.

For a preteen living in Ristiina in the turn of the eighties, the Maldives might as well have been on the moon. An unimaginable utopia. That is how remote it felt until recent years. For our honeymoon in 1988, we could not even begin to dream of going to the Maldives. We were students with a low budget. When our daughter was small, together we used to fantasize about a holiday in a overwater bungalow. I infected her with a turquoise wanderlust. For my 50 th anniversary trip, I asked Jane of Kilroy Travel to put together an offer for a family trip to the Maldives. The agency suggested a two week trip, a combination of one week in a resort and another on a traditional wooden dhoni boat, cruising from island to island. The cost was still unattainable, though. The price would have been nearly four grand per person.

Some years later, a February tuesday in the spring 2017 our daughter is browsing flight deals and suddenly she yells:
– Mum! A flight offer to the Maldives. Just over five hundred euros!
We book ourselves some Turkish Airlines flights for November, without any knowledge of accommodation. The winter before, there had been an article in Helsingin Sanomat, with information about affordable guesthouses. For independent travellers, staying on local islands is a good option. After the law change in 2009, many locals started opening small, affordable inns. That is where we would be heading!

IMG_2253

Thoddoon muistoja. Memories from Thoddoo island.

Mainokset
Avainsanat: , , , , , , , , , , ,

Puutarhatarinoita

vuorenkilvetOlen vähän laiska puutarhuri. Unelmat ja ajatukset ovat kyllä suuria, mutta toteutus kulkee pienemmässä mittakaavassa. Juttu ei kuitenkaan ole se, että minulla olisi erityinen esittelypiha, ehei. Kaikkea muuta. Juttu piilee tarinoissa ja muistoissa. Minulla on tarinapiha. Kuulkaas tätä.

Herttavuorenkilpi- penkkimme sai alkunsa anopin lahjoittamista vuorenkilven aluista. Me kuljetimme ne Keski-Suomesta Kannonkoskelta miehen kotipaikalta. Ensimmäisten tuomisesta on kohta kymmenen vuotta. Sittemmin olemme kuskanneet pari pikkuista nyssäkkää lisää. Vuorenkilpipenkki on laajentunut ja alkaa näyttää yhä komeammalta.Myös joka kevät komeasti ja määrätietoisesti mullasta kohoava ruohosipuli on Kannonkoskelta, Nelly-anopilta peräisin kuten koiratarhan verkkoa pitkin vuosi vuodelta runsaampana kiipeilevä humalakin. Ja niin on tottapuhuen aika moni muukin perenna.

Rodoistutukset taas ovat saaneet alkunsa miehen pitämältä pajukursilta. Tilaaja Puutarhaliitto lahjoitti ensimmäisen rodon, joka onkin se suurin pensas kotitien varressa. Uusia on useampi. Tänä keväänäkin istutimme yhden. Vaikka kukittamisessa onkin hiukan ongelmia, sykähdyttää pikkuisen rodometsämme alkuperä yhä uudelleen.

Raparperien alut antoi äitini. Juuri nyt ne puskevat lehtiä ja varsia niin, että silmissä vilisee. Kohta pääsen leipomaan piirakkaa. Siskon kukkapenkistä taitaa olla kotoisin ihanan iänikuinen akileija, jota aikoinaan kasvoi lapsuuskodin navetan ikkunan alla. Sitä ihmettelin kymmenvuotiaana. Lapsuuteen liittyy myös särkynyt sydän. Kukat olivat minusta ihmeellisen kauniita ja nimi – siinä oli elämän draaman aineksia. Kivien päällä majailevat mehikasvit ovat kotoisin kahden naapurin pihalta, ihan luvan perästä. Päivi- ystäväni istutti toista ruukkuihin ja lahjoitti mukaan. Pekka puolestaan tarjosi meille lisäksi mukaan kurttulehtiruusun alkuja. Siinä nuo kasvavat portaan pielessä jo ties kuinka monetta vuotta. Punalehtinen onnenapila eli pihakäenkaali kotiutui Kenkäveron keväiseltä perennanvaihtotorilta. Muistan vielä sen päivän aurinkoisen säänkin.

Pihamme on täynnä puutarhatarinoita. Se on jotain enemmän kuin aikakauslehtikelpoiset istutukset ja vimpan päälle hienot ja hyvin kitketyt mallipenkit. Pihallamme on muistoja tapahtumista, hetkistä, ihmisistä. Siellä on tunnelmia ja tunteita, elämän makua. Sieltä löytyy anopin hymy ja lämmin sydän. Äidin läsnäolo ja lapsuusvuosien unelmat ja ihmettelyn aiheet. Se merkitsee elämän eri kerroksia ja vuosien kulkua.

Avainsanat: , , ,
Mainokset