Avainsana-arkisto: kohtuullisuus

Kohtuullisen rytmin puolesta

Mitä iloa tuosta meidän hulluna kukkivasta vuorenkilpikivikostamme olisi, jos minulla ei olisi aikaa pysähtyä ihailemaan sitä?

Olen elänyt monta sellaista vuotta, joissa pysähtymisen tilaisuutta ei ollut. En ehtinyt hetkeksikään pysähtyä ihmettelemään humalan villiä kasvua koiratarhan verkkoa pitkin kohti aurinkoa. Se muuten kasvaa kiihkeimmillään liki kymmenen senttiä vuorokaudessa – me mittasimme viime kesänä. Tuona kiireisenä aikana noteerasin kielojen kukinnan valkoisina ohikiitävinä pilkkuina auton ikkunasta ajaessani jonkun kukkivan tienvarsilämpäreen ohi kylätiellä. Tuomen täyteläistä tuoksua en moneen vuoteen ehtinyt nuuhkimaan lainkaan.

Voihan sitä kysyä, mitä merkitystä noilla on vai onko mitään. Monelle ei ole. On tärkeämpiä tavoitteita, pitää saada aikaan, täytyy toteuttaa visioita ja rakentaa strategioita. Mutta mutta. Mitä tunne-elämyksiä ja tunneomaisuutta niistä sitten jää. Tuovatko onistuneet bisneskuviot pitkällä tähtäimellä lopulta sen tyydyttävämpää oloa kuin se, että ennättää nauttia kaikin aistein siitä, mitä ympärillä on?

Minulla on paljon lapsuuden aistimuistoja, joista saan voimaa vaikeina hetkinä. Juhannusruusun tuoksu luo turvaa – siihen on ankkuroitunut jokin syvä kokemus elämän täydellisestä kauneudesta. Samoin syreenin tuoksuun. Kun olen niitä lettipäisenä tyttönä nuuhkinut, on siinä hetkessä kaikki ollut täydellisen hyvin, oikein ja turvallista. Se tunne tulee tuoksun mukana jostain mielen syvistä kerroksista tähän hetkeen. Kun pimeänä päivänä kuvittelen auringon lämmön ihollani, jaksan taas paremmin. Ja monia muita samanlaisia kokemuksia.

En nyt ole tuuppaamaassa ketään – itseänikään – täysin toimettomaan tilaan, jossa elämä on yhtä aistimista. Olen itsekin sen verran tavoitteellinen ihminen, että vireillä pitää olla yksi jos toinenkin projekti ja elämässä sekä työssä tulevaisuustavoitteita. Ne antavat virtaa ja kuljettavat eteenpäin. Haluan kasvaa ihmisenä ja ammatilaisena. Siksi opiskelen tälläkin hetkellä yliopistolla ja erilaisilla täydennyskoulutuskursseilla sekä luen paljon. Haluan haastaa itseäni työssä. Sen vuoksi kehitän sisältöjä ja astun uusiin, erilaisiin työprojekteihin.

Tämän kaiken minä haluan yhdistää kohtuulliseen rytmiin. Se tarkoittaa sitä, että ehdin nauttia pihalla kukkivista vuorenkilvistä ja viikonloppuna istuttamistani pelargonioista. Ehdin kuunnella linnunlaulua ja aistia kesää silloin kun se on. Kerkiän ottaa toimistopäivänä päivätorkut riippukeinussa. Elämä on kuitenkin paitsi tekemistä, myös olemista. Ja mitä iloa on kukkaloistosta, jos ei siitä ehdi nauttia?

Mainokset
Avainsanat: ,

Hengittääkö kalenteri?

KK kalenteri 2010_A1Tällä viikolla on paljon ohjelmaa. Koulutusta, työnohjausta ja ajettavia kilometrejä. On monta muistettavaa asiaa, monituisia pakattavia materiaaleja sekä usean eri asiakkaan kansiot. On yöpymisiä toisella paikkakunnalla. Toisaalta on myös hoidettavia taustatöitä ja koulutusvalmisteluja.

Palveleeko koko viikko ainoastaan elannon hankkimista? Seuraako tästä kaikesta tunne, että elän vain tehdäkseni työtä? Vai voisiko olla toisinkin? Mahtuisiko viikkoon muutakin elämää? Voisiko siitä seurata kokonaisvaltaisempi olo?

Ainakin olen pyrkinyt siihen jättämällä kalenteriini tämän päivän tasauspäiväksi. Tänään puran eilisen pitkän päivän tekemiset. Vaihdan työkassiin loppuviikon tavarat Savonlinnaa, Helsinkiä ja Kotkaa varten. Viimeistelen huomisen koulutuksen valmistelun ja tarkistan, että muistitikulla on oikeat tiedostot. Pakkaan yöpymistarvikkeet. Teen odottamassa olevat toimistohommat, kerään kuitit kirjanpitäjälle ja kirjoitan laskuja.  Laadin lapsen parin päivän vapaa-annomuksen koululle. Vastaan odottamassa oleviin sähköposteihin. Tänään olin myös paikalla, kun lapsi lähti kouluun ja olen kotona hänen palatessaan. Illalla ajan jo huomiselle koulutuspaikkakunnalle.

Ilman tätä tasauspäivää kaikki tausta- ja oheistyö, pakollinen sellainen, pitäisi vain tunkea johonkin rakoon.  Jos sille ei ole varattu aikaa, sitä aikaa ei synny mistään. Koska se kumminkin on tehtävä, mitä vaihtoehtoja jää jäljelle? Ilta ja yö. Se taas olisi pois perheeltä ja itseltä.  Varaamalla tasausaikaa autan kalenteriani – ja itseäni – hengittämään. Rauhassa ja vapaasti. Hengittävän kalenterin rakentamisessa olen edelleen harjoittelija, joskin huomaan oppineeni jo jotain.  Hengittävä kalenteri antaa tilaa eri rooleilleni – yrittäjänä, kouluttajana, työnohjaajana, naisena, vaimona ja äitinä. Se auttaa minua voimaan paremmin.

Avainsanat: , , , ,
Mainokset