Avainsana-arkisto: jaksaminen

On monta keinoa kulkea vaikeista asioista läpi

Yksi keino, jolla olen erityisesti rankimpina aikoina lähestynyt mielen möykkyjä ja hoitanut itseäni, on ollut maalaaminen. Joskus on väsyttävää sanoittaa sitä, mistä paha mieli tulee ja mikä ahdistaa – joskus en edes löydä sanoja tai ainakaan en halua käyttää niitä. Silloin voi auttaa jokin muu keino.Tietoinen mieli saa ottamaan esille vaikka liikuntavälineet tai siveltimet ja pistää kehon töihin. Alitajuinen tekee töitä siellä taustalla ja jälkeenpäin vain huomaa olon kevenneen ja mielen selkiytyneen. Itse prosessi saa sen aikaan.

Näissä kuvien maalauksissa on mukana myös vähän sanoja. Kuvat ovat vaikeiden aikojen rukouksia. Olen maalatessa rukoillut mielessäni ja sijoittanut sanat hajalleen sirotelluilla kirjaimina maalaukseen. En pysty itsekään enää noita rukouksia palauttamaan mieleeni eikä se ole tarpeenkaan. Pysähtyminen asian äärelle on ollut tärkeintä.

Kun nyt muutaman vuoden jälkeen katson maalauksia, niiden viesti on minulle vahva. Ne ovat olleet ja ovat edelleen jaksamisen ja hyvinvoinnin välineitä. Pelastusrenkaita. Ne muistuttavat minulle siitä, että on niin monta keinoa kulkea vaikeistakin asioista läpi, eteenpäin, valoa kohti.

Mainokset
Avainsanat: , ,

Minäkö huumorintajuton?

Pari vuotta sitten kävin miehen kanssa havahduttavan keskustelun Työväen Näyttämöpäivien katsomossa. Olimme juuri nähneet Sinikka Nopolan näytelmän Eila, Rampe ja likka. Nauratti.

Jokin iso innostus liikahti minussa ja sanoin
– Haluan vielä joskus kirjoittaa jotain samantyylistä. Jotain hauskaa!
Mies kääntyi katsomaan minua aidon hämmästyneenä ja lausahti silmät ihmetyksestä levällään
– Sinä oot siihen kyllä ihan liian vakava.

Olenko minä vakava vai onko elämä vain saanut minut näyttämään siltä?

Selviämistarinan kuvaamat asiat, miehen juominen ja sen vaikutukset kasasivat huolenaiheita ja ahdistivat. Juominen sairastuttaa läheiset ja sairastuneelle tyypillistä on kuolemanvakavuus. Minusta tuli kestohuolestunut. Kun elämä koetteli jaksamista, ilo painui yhä syvemmälle ja totisuus lisääntyi. Alunperinkin olin vakavahkon sorttinen ihminen, jo lapsena. Siitä huolimatta tunnistin tuolla näytelmäkatsomossa itsestäni jotain pitelemätöntä hulvattomuutta ja pulppuilevaa huumoria. Se ponnahtaa pintaan aina sopivassa saumassa ja muistuttaa olemassaolostaan. Olin ja olen ihan satavarma siitä, että minussa on oikeasti – ei pieni, vaan suuren suuri humoristi. Se puoli minusta on ollut pahasti piilossa. Nyt se kaivaa  itseään ulos ikävyyden ja vakavuuden vuoren alta. Huumorin valo pilkottaa jo. Odottakaas vaan!

PS. Minulla on neljäkymmentä liuskaa valmista tekstiä nelikymppisen naisen elämästä. Hymy silmäkulmissa ja huumorilla kirjoitettua. Siitä saattaa tulla kirja. Katsotaan nyt, jahka saan sen sellaiseen kuntoon, että voin laittaa kustantajalle tarjolle…

 

Avainsanat: , , , , ,

Voimavirtapäivä!

Kevättaivas antaa virtaaTänä aamuna olin hyvällä tuulella ja täynnä virtaa.  Olin nukkunut riittävästi ja söin rauhallisen aamupalan. Jotenkin vain taisivat tähdet olla energisoivilla kohdilla tämän aamun tähtikartassa. Jo puoli kahdeksalta tein lauleskelufiiliksellä rästissä olevia toimistohommia. Rutiiniduunitkin sujuivat jotenkin leikiten. Päivään mahtui monenlaista mukavaa – asioita, ihmisiä ja elämää. Työtä ja oleiluakin. Tuota viimeistä lounaalla ja kahvikupin äärellä. Tein nimittäin sekä lounas- että päiväkahvitreffit pojan ja miehen kanssa ja kivaa oli! Suosittelen Mikkelin Kauppahallin tunnelmaa sekä heti sen lähellä olevan Carolina´s lifestyle- kahvilan jäljittelemätöntä viihtyisyyttä. Kun on vielä hyvää seuraa, niin jopas kertyy elämänenergiaa.

Usein voimavirtameininki vaan on arjesta kaukana. Jo sängystä noustessa mieltä vetää kieroon ja takaraivoa kiristää. Vaan kun aamufiiliksillä on koko päivää suuntaava merkitys. Kun aamun starttaa naama nurinpäin ja mieli happamana, on edessä tuntikausien ankea putki toinen toistaan tylsempiä asioita. Tunnesäätö tuppaa jämähtämään siihen kohtaan, mihin se aamulla ensimmäisenä osuu – jollei sille tee mitään.  Asennetta totisesti voi reivata.  Voin vaikuttaa siihen, mitä fiilistä arjessani vahvistan. Onko se ankeaa ja ikävää puurtamista vai kaivanko päivästä esille vaikka ne pienen pienet ilon ja energian aiheet. Toki mustat tunteetkin pitää elää, kun niiden paikka on – surut on surtava ja alakulo elettävä, kun ne kohdalle osuvat. Niiden välttelystä syntyy ahdistavia tunnelukkoja. Ankeuteen ei kuitenkaan auta addiktoitua!

Nyt otan vielä illan viimeiset voimavirtatujaukset ja istutan parit kevätnarsissit ohikulkijoiden iloksi. Aion nimittäin kanniskella ruukun tuohon kylätien varteen jakkaralle. Olipas mainio päivä tänään!

Avainsanat: , , , ,
Mainokset