Aihearkisto: työelämä

Ole oma ittes työnhaussa!

Parhaat jutut bongaan kotijoukoilta. Tuorein  on aviomiehen somerekry-kampanja, jota seuraan riemuissani. Mieheltä meni duuni, kun työnantaja sulki koko toimipisteen Mikkelissä. Nyt on haussa uusi. Kuinka erottua numeroiden joukosta ja hakemusdokumenttien kasasta. Vaikka näin!

Vajaa viikko sitten julkaistun videon on uutisoinut Mikkelin Kaupunkilehti, Iltalehti ja Ilta-Sanomat ja se on levinnyt Facebookissa. Duunihenkisiä yhteydenottojakin on jo ropsahtanut muutama. Minä palastelin projektia osiin – mieti mitä siulla tarkoittaisivat nuo alla olevat otsikot käytännössä.

1. INNOSTU

Innostu, niin onnistut. Opettele kuuntelemaan itteäsi ja anna innostuksen ohjata. Joskus se tuntuu vievän hulluun suuntaan, mutta sieltäpä sattaa aueta uutta. Mies innostui siistimään isänsä tekemiä ojia kotiseudulla käydessään. Hän muisteli poikavuosien purontekoreissuja ja ojankaivuusessioita. Lapio olalle ja mettään. Se oli uusien urien aukomista ja riemua siitä, kun vesi virtaa. Mikä metafora!
Kaivaessa pulpahti idea ja kumppaniksi siihen tietysti piti kysyä kuvaajatytärtä.

2. KERÄÄ RESURSSIT

Josta tullaankin resursseihin. Meillä niitä ovat asioita nurinpäin kääntelevä, kekseliäs ja kyseenalaistava miehen mieli sekä mainostoimistossa työskentelevä valokuvaajatytär. Lasken itseni näihin resursseihin mukaan some- ja viestintätaustani vuoksi.
”Juuli, tehtäiskö?”
”No tehtäis!”
”Miten ja koska…?”

3. USKALLA

Uskallusta Henrikillä on riittänyt aina. Hän on toteuttanut värikkäitä ideoita: vienyt kiinteistövälityskonttorin torikahvilaan, yhdistänyt kuvataidetta myyntityöhön, järjestänyt asuntokuvista näyttelyn. Turha pelätä, että joku arvostelee. Koska kaikille ei voi olla mieliksi, kannattaa vaan ottaa omat erityisyydet käyttöön. Nyrjäyttää aivot ja uskaltaa.

4. OLE OMA ITTES

Jos sinä pelkäät, niin opettele ryhtymään toimeen, vaikka vähän pelottaisikin. Ole oma ittesi ja ammenna siitä.  Henrikistä löytyy se ojia kaivava tyyppi – se, joka on ollut pikkuskidistä saakka kekseliäs ja uusia uria aukova. Samaa asenne löytyy edelleen. Se asenne on videolla, CV-speksit LinkedIn:stä ja lisää mies kertoo itse. Osaaminen taipuu vaikka innovatiivisuutta ja toisin ajattelua vaativiin asiantuntija- ja valmennushommiin. Jokaisella on resursseja. Ensimmäinen niistä on asenne. Aivot menevät lukkoon, kun ajatus päätyy eitätävoi-tehdä umpikujaan. Vaihda sisäisen kysymyksen muoto. Kysy itseltäsi, mitä ja miten voit tehdä toisin.

6806_10152625627418607_1088273320998698490_n

Henrik Aschan, LinkedIn

UUTISET TYÖNHAKUKAMPANJASTA

Mikkelin Kaupunkilehti
Ilta-Sanomat

Iltalehti

Mainokset
Avainsanat: , , , , , , , , , ,

Se toimii

kirppis1Tiedättehän ne hullun kuuloiset tutustumisharjoitukset koulutusten alussa.
Keksi itsellesi eläimen tai kasvin nimi, joka alkaa samalla kirjaimella kuin etunimesi.
Esittäydy sillä!

Päivi Pelargonia
Tuija Tuomenkukka
Lasse Lumme

Anni Apina
Jaana Jänis
Leena Lokinpoikanen

Se toimii!

Tapaan töissä paljon uusia ihmisiä erilaisissa ryhmissä, eri kokoonpanoissa. En edes osaa arvioida, kuinka monta eri ihmistä olen tavannut liki kymmenen yrittäjävuoden aikana. Sitä ennen tein valmennushommia työsuhteessa ja tapasin samalla lailla väkeä. Kasvoja muistan paljon, mutta nimet katoavat helposti. Usein on vaikea palauttaa mieleen, missä koulutuksessa treffasimme.

Viime vuoden lopulla kiirehdin illansuussa yhteen Ylioppilaaukion reunalla olevaan rappukäytävään Helsingissä. Ovelle osui yhtä aikaa   hymyilevä, pitkä nainen. Kasvot olivat tutut. Missä tapasimmekaan. Aa- joo! Kaksi vuotta sitte, kun ohjasin yliopistollaryhmää osana isompaa koulutusta.

Eeva Elefantti!

Ihminen oli tuttu. Minä muistin heti nimen ja sen, missä olimme tavanneet.
Se erään ryhmäläisen ehdottaam, äkkiseltään lapsellinen  muistisääntö palautti heti nimen mieleen.

Hymyilyttää!

kukat

tuomi

Avainsanat: ,

Hyvä meininki töissä!

Sanokaa mitä sanotte, mutta kyllä töissä pitää olla myös kivaa!
Sen voimin väännetään sitä arkea kummasti.

THE PROJEKTI

Torstaina 6.6. Mainostoimisto Haaja & Arwo Design Oy:n luotisi Jesse Haaja meilasi verkostolleen tiedottavansa toimiston uusista tuulista perjantaina 7.6. klo 13 ja kehotti olemaan kyselemättä liikaa ennakkon.  Infoa seuraa firman Muutos-nettisivuilla, jossa kello kävi aikaa muutokseen.  Torikahviloissa kävi kuhina ja taisipa paikallislehtikin päivystyää uutta urakalla. Sillä aikaa toimistossa oli hauskaa. Yhdessä oli sovittu, ettei työn alla olevan tiedotusvideon sisältöä vuodeta ulos ennen aikojaan. Tiedotuspäivän aamuna kommentit sinkoilivat
– Vielä kolme tuntia
– Kaksi tuntia hoohetkeen
– Enää tunti!
– Nyt lähtee!


Uusille Facebook-sivuille pamahti hetkessä sata seuraaja. Kaksisataa. Kolmesataa. Tänään 19.6. seuraajia on liki tuhat. Youtubessa video on katsottu vajaassa kahdessa viikossa liki 5000 kertaa. Paitsi, että The Projekti on loistavaa markkinointia, se oli työporukalle hauska, hymyilyttävä YHTEINEN juttu.
Niitä tarvitsee jokainen työyhteisö!

VAUHTI SENKUN KIIHTYY

Viime syksynä  Tikkurilan porukka teki puljun 150 -vuotisjuhlan kunniaksi Vauhti kiihtyy -videon. Mukana oli työntekijöitä duunareista johtoryhmään, toimistoväestä varastomiehiin. Draivi on saanut yhdeksän kuukauden aikana yli 130.000 katsojaa ja jaksaa hymyilyttää yhä vain!
Tässäkin on se YHTEINEN TAIKA ja hyvä fiilis.


BÖNDEBOOGIE SOIMAAN

Eilen näin Kantri -lehden teettämän Böndeboogien ensimmäisen kerran. Maalaistalon tyttönä alkutuotanto on mulle rakasta ja tärkeää ja suomalainen ruoka ykkönen. Näillä jyväjemmareilla on just se ote, jota olen kaivannut kaiken tukiväännön ja maatalouspolitiikan lomaan!
Tämä pätkä levittää hyvää tuulta.

 

Avainsanat: , , , , , , ,

Riitan ja Russin toteutuneita unelmia

riittajarussLuin aamukahvipöydässä Annaa (1/2013) ja siitä Miia Saaren kirjoittaman jutun otsikolla ”Iholla koko maailma”. Olipas vaikuttavaa! Monta toteutunutta unelmaa, jotka osoittavat sen, miten esteitä on enimmäkseen vain ihmismielessä. Ulkoisen maailman esteet ovat voitettavissa. Jos yksi tapa ei toimi, kokeillaan jotain muuta. Riitta Lahtinen ja Russ Palmer sen tietävät.

Russ on kuurosokea viisikymppinen mies ja Riitta hänen vaimonsa. Russ on sokeutunut ja kuuroutunut pikkuhiljaa – kuulovamma havaittiin tosin jo pikkulapsena. Sen aiheuttanut Usherin syndrooma todettiin myöhemmin. Sairaus johti pikkuhiljaa sokeutumiseen. Musiikkia rakastava Russ ehti opiskella ATK-alan ammatin, vakiintua ja erotakin kotimaassaan Englannissa ennen kuin hän joutui jäämään varhaiselle eläkkeelle. Hän oli jo hyppäämässä junasta ja tappamassa itsensä, kun hän kuuli selkeän äänen ”Älä tee sitä, kaikki muuttuu hyväksi!” Hän olisi voinut vaikka vannoa, että aikeet pysäyttänyt ääni kuului hänen isoäidilleen.

Ja niin muuttui

Nyt Russ ja Riitta ovat naimisissa. Jo pikkutyttönä kuurosokeiden opettajaksi halunnut Riitta ja Russ tapasivat kuurosokeiden maailmankonferenssissa Ruotsin Örebrossa. Vuonna 2008 Riitta sai valmiiksi väitöskirjansa, joka on perusta uudelle maailmanlaajuiselle kosketukseen perustuvalle kommunikaatiomenetelmälle. Kuurosokeiden lisäksi se auttaa autisteja ja muistisairaita. Siitä on hyötyä myös kosketukseen perustuvan älytekniikan kehittämisessä. Menetelmä syntyi Russin ja Riitan yhteisessä arjessa, kun he alkoivat valmistautua siihen, että Russ olisi lopulta sekä kuuro että sokea.

Niitä unelmia

Jo Riitan väitöskirja oli varmasti yksi toteutunut unelma. Sitä on myös Russin Finlandia-talon konsertti. Suurin totetunut unelma on kuitenkin se, että jo Englannissa musiikkia opiskelemaan ryhtynyt Russ valmistui sittemmin Sibelius-Akatemiasta musiikkiterapeutiksi. Musiikkiammattiin hän olisi halunnut jo nuorena poikana, mutta isä toppuutteli ja suositteli ATK-alaa.

Musiikkiopintoihin hän palasi, kun ATK-alan tie oli käyty ja hän jäi eläkkeelle. Vamman vuoksi hän ei kuitenkaan päässyt Englannissa opiskelemaan musiikkiterapiaa, koska arveltiin ettei hän voisi koskaan harjoittaa ammattiaan. Vastoin tätä oletusta Russ opettaa nykyään eri maissa kuuroja ja kuurosokeita nauttimaan musiikista sen värähtelyn kautta. Riitan kanssa hän kiertää luennoimassa kosketusviesteistä.

Tässä nämä tärkeimmät – muistuttamassa siitä, että unelmiinsa kannattaa uskoa. On niin monta tapaa toteuttaa ne! Jos ne eivät ala toteutua, raivaa esteet ja rajoittavat uskomukset mielestäsi ja yritä uudestaan.

Juttu sisältää toki paljon muutakin. Lopuksi siteeraan kuitenkin toimittaja Miia Saarta:

Varmaa on kuitenkin se, että Russ ja Riitta eivät luovu mistään, tekevät vain tarvittaessa asiat toisin. Menevät edelleen ulos, kun tähtitaivaalla tapahtuu jotain kiinnostavaa. Riitta luo katseensa ylös ja piirtää Russin selkään tähtien asennot. Siinä se on, Riitan kädessä ja Russin selässä: koko maailma.

Russ Palmer
Riitta Lahtinen 

Avainsanat: , ,

Kohtuullisen elämän puolesta!

SainPientä elämää etsimässä-kirjan jo kuukausia sitten. Luin sen silloin ja olen palannut pätkään siellä ja toiseen täällä moneen otteeseen matkan varrella. Kirja on kulkenut välillä mukana hehtaarikassissani ja tämä teksti antanut odottaa itseään ohi työprojektien, yli kesäloman, läpi elokuun tunnelmien.

Marikka Bergman on pohtinut muoti-ilmiöksikin leimattua downshiftaamista  julkista keskustelua moniulotteisemmin ja syvemmin. Hänen tekstinsä vie sen juurille, missä kohtuullistamisessa ja hiljentämisessä todella on kyse. Ei vapaa-ajan ja laiskottelun lisäämisestä, vaan elämän tavoitteiden ja suoritushulluuden syiden pohtimisessa. Hän on niiden olemassaolon perusasioiden äärellä, joihin joidenkin elämä nyrjähtää ja joiden vuoksi mielenterveyskin saattaa heittää.

Sen sijaan, että Bergman viisastelisi jostain ylhäältä käsin, korokkeelta, hän pistää kaunistelematta peliin itsensä ja oman elämänsä.  Kirjaan kootun tiedon etsimisen syynä ovat omat kokemukset ja kivut. Ehkä juuri siksi teksti on täysipainoista luettavaa. Koska aiheet on arjessa punnittu, tekstiin on helppo samaistua.

Suorituskoukkuja ja -loukkuja

Marikka Bergman nostaa päivänvaloon ne naisen suorituskoukut ja –loukut, jotka ovat minullekin niin tuttuja. Myös minä olen verrannut itseäni muihin kaikilla naisen elämän sektoreilla ja tuntenut viiltävää huonommuutta niin äitinä, puolisona, ystävänä, ammatti-ihmisenä kuin monessa muussakin roolissa. Mittani on ollut vääränlainen, liian suuri ja liian vaativa ja sitä olen yrittänyt epätoivon vimmalla täyttää. Eipä ole onnistunut. Sen takia olen ollut sairaslomallakin.

Syvä elämänilo ja ihastuttava työnilo on alkanut löytyä mitan kohtuullistamisen myötä. Kaikessa kun ei voi vaatia itseltään täydellisyyttä. Elämä on tehnyt parhaansa palauttaakseen minut oleellisen äärelle ja heittänyt matkalle vaiheita, joissa on ollut mahdotonta vaatia itseltään yhtään mitään – tästä esimerkkinä Selviämistarina-kirjamme kuvaamat kokemukset.

Ai snobbailua vai?

Slow-elämäntyyli on paljon muuta kuin varakkaiden snobbailua, jollaiseksi sitä on koitettu leimata. Suorittaminen on sairautta ja saa usein aikaan aikaan pinnallisia ja merkityksettömiä tuloksia – jos sitä suorittamisesta syntyvää puuhastelua ja hätäilyä voi edes tuloksiksi nimittää. Meidän ei tarvitsisi näyttää, päteä ja olla olevinaan. Me voisimme olla, kohdata ja tehdä syvemmin ja perusteellisemmin ja saada samalla aikaan jotain kestävämpää ja vaikuttavampaa. Puhumattakaan siitä, että tekisimme silloin vähemmän virheitä ja saisimme aikaan todellisia tuloksia pienemmässä ajassa, kun osaisimme keskittyä oleelliseen. Sairaslomakulutkin vähenisivät.

Elämän todellinen sisältö ei ole kuluttamista ja kiihkeää elämässä kiitämistä. Se on kohtaamista toisten ihmisten kanssa. Aitoon kohtaamiseen puolestaan perustuu aika moni työkin: myynti ja markkinointi, kasvattaminen, kouluttaminen ja opettaminen, sairaan- ja terveydenhuolto, sosiaalityö jne.

Kaiken tämän ja paljon muunkin puolesta Marikka Bergman puhuu kirjassaan. Ekstrana tulee vielä muiden ajattelijoiden syviä, hyviä oivalluksia.

Kiitos kirjasta Marikka. Palaan tähän monta kertaa.

Avainsanat: , ,

Kauniita kirjoja kaunille ajatuksille

Olen hulluna muistikirjoihin. Niiden pitää olla ruuduttomia ja viivattomia, valkosivuisia. Silloin sivuilla on aidosti tilaa vaikka minkälaisille ajatuksille, pitkin ja poikin kirjoitetuille.

Minä hamstraan muistikirjoja ja nytkin tuossa työtilan hyllyssä on monta tyhjää odottamassa. Siellä täällä laatikoissani on monta täpötäyttä tallessa. Niissä on palaverimuistiinpanoja, sunnitelmia, hyviä ajatuksia ja vähän huonompia ajatuksia, piirroksia, haastattelutekstejä, lehdistä leikattuja kauniita kuvia ja oivaltavia asioita. Kaikkea sitä, mitä tahdon pistää talteen.

Joskus, kun luen kirjoja jälkikäteen, teen varsinaisia superlöytöjä. Ideoita koulutuksiin, ajatuksia luentoihin tai lehtijuttujen kirjoittamiseen. Varsinainen aarrearkku siis!

Viime viikolla bongasin kodinsisustusliike Hemtexissä hurmaavan värisiä muistikirjoja. Valkoiset sivut ja kankainen kansi. Fuksianpunainen. Oranssi. Turkoosi. Limenvihreä. Nyt nuo värikkäät muistikirjat odottavat vuoroaan tuolla hyllyssä. Ihanaa!

Avainsanat: ,

Juttuja muualla verkossa

Kirjoitan myös ”Jaksamispetoksia ja hyvinvointi-investointeja”-blogia Suomen Yrittäjien sivuilla. Päivitän blogia harvakseltaan, 3-4 viikon välein. Aiheet nousevat pienyrittäjän arjesta ja sen hyvinvoinnin teemoista.

Olen pohtinut sitä, miten fiksua on rasittaa kroppaa, kun pää on väsynyt ja kirjoittanut asiaa tauoista. Niihin kuuluvat myös päivänokoset, johon liittyvä postaus on ollut blogin suosituin.  Hyvä startti päivälle sisälsi ajatuksia siitä, millainen aamu antaa vauhtia päivään. Yrityksen vision puolestaan voi kuvata vaikka aarrekarttaan ja sitten jättää tekeytymään rauhassa.

Jos JAKSAMISPETOKSET JA HYVINVOINTI-INVESTOINNIT INNOSTAVAT, niin sinne sitten!

Mukavaa pääsiäisen jatkoa, heleitä aurinkoajatuksia ja lepoa kaikille lukijoille!

Avainsanat: ,

Aikakupla

Olen koko alkuvuoden ollut aloittelemassa uusia kirjoistusprojekteja. Se on vain jäänyt enemmän aikomiseksi kuin varsinaiseksi kirjoittamiseksi. Työläännyin siihen viime viikolla ja päätin ottaa käyttöön vanhan konstin, sen jolla myös Selviämistarina -kirja alkoi aikanaan syntyä.

Koska minulla on kotitoimisto, ovat kodin viettelykset ja vaatimukset koko ajan hollilla. Itsekurini on aika hyvä, mutta ei tarpeeksi, eritoten kun on kyse uusista asioista ja tässä kohtaa uusista kirjoittamisen tyylilajeista ja aihealueista. Saatan harhautua myös sosiaalisen median houkutuksiin, kun ajatus välillä tahmaantuu. Toisaalta ripustamista odottavat pyykit vaivaavat ja kompostisanko huutaa keittiössä tyhjentämistä. Siinä saattaa päivä kulua suit sait sukkelaan ja sitten tuleekin tytär kotiin. Rupattelemme niitä näitä, mukavia juttuja. Siinä sivussa voin toki tehdä rutiinihommia, mutta en saa aikaiseksi liuskoja näihin uusiin projekteihini.

Maanantaiaamuna otin läppärin kainaloon ja muistitikun taskuun ja läksi kaupunkiin kirjoittamaan. Kaupunkikoti Koto oli juuri sopivasti vapaana. Sinne siis. Koska olin levännyt, huoneisto oli siisti eikä siellä mikään kotihomma painanut päälle, olen saanut kolmessa päivässä paljon aikaan. Facebook- tai Twitter -kahvihuoneissa minua ei ole päiväsaikaan näkynyt, koska minulla ei ole ollut nettiyhteyttä käytössä. Päätin etten puhelimella noita sovelluksia näinä kirjoituspäivinä käytä.

Olen onnistunut luomaan kolmeksi päiväksi koko päivän mittaisen aikakuplan, pitkän keskeytymättömän jakson yhdelle asialle pyhitettyä aikaa. Tuloksena on lähes 60 liuskaa valmista tekstiä kahteen eri tekstiprojektiin. tekstiä, joka on tuntunut vain odottavan päässäni tulostushetkeä. Sen lisäksi olen kirjoittanut vähän niinkuin jälkiruoaksi tämän ja kaksi muuta blogitekstiä. Olo on jotenkin tekemisestä hyvällä tavalla kylläinen – ei väsynyt vaan nautiskeleva!

Avainsanat: , ,

Paikalla on väliä

Paikalla on väliä. Työnohjaan ja koulutan yleensä asiakkaan järjestämissä tiloissa. On usein yllätys, mihin menen. Toki teen pitkäkestoiset työnohjaukset vakiotiloissa, mutta muuten paikka saattaa vaihdella hotellin ikkunattoman kellarikerroksen kokoustilasta vanhaan, tunnelmalliseen kartanoon tai musiikkitalon suureen auditorioon.

Yksi viime vuosien ilonaihe on tuo kuvassa näkyvä ja sen viereinen kokoustila kaupungin kattojen yllä. Kuva ei tee tilalle oikeutta. Ikkunoista avautuva näköala ja avaruus nimittäin pyyhkii ajatuksia raikkaan tuulen lailla. Kaukana siintää vesi tai talvella valkoisena hohtava jää. Näkyy kaupunkia ja muurahaisen kokoisia ihmisiä. Puita ja luontoa. Kun silmillä näkee kauas, myös sisäinen katse alkaa tähytä pitkälle. Arkisten asioiden mittakaava oikenee isommaksi näköalaksi. Jos jokin tila on voimauttava, niin tämä on!

Ajatusten avaruus on olotila, jota tavoittelen ja jonka tavoittelussa ympäristö voi auttaa. Luulenkin, että tämä työnohjaustila jää minulle yhdeksi mielen työhuoneeksi, jonne mielikuvissa palaan ratkomaan askarruttavia asioita tai mietiskelemään ja rauhoittumaan. Mielen työhuone? Siitä kerron jossain toisessa postauksessa myöhemmin.

Avainsanat: , ,

Veeeenyyyväääää pääääiiiiväää

Olen ärsyyntynyt itseeni. Tästä päivästä tuli kummallisen venyvä seos aikaansaamattomuutta ja etanavauhdilla tehtyjä töitä. Olisi ollut parempi viettää koko päivä jossain muissa puuhissa kuin yrittämässä työntekoa, joka ei tuottanut kunnon tuloksia.

Listalla oli tekstintekoa asiakkaille, uusien projektien suunnittelua ja toimistotöitä. Säläisiä rästihommiakin piti hoitaa ja niitä sainkin tehtyä. Muut aikaansaannokset olivat turhanpäiväistä taapertamista. Osaa hommista en saanut aloittamista pitemmälle ja osaan en muuten vain ollut tyytyväinen. Pää olisi tuulettunut ja ajattelu uusiutunut vaikka koiran kanssa lenkillä tai hyvän ystävän tapaamisessa. Kun roikuin hommieni ääressä, onnistuin vain tahmaamaan ajatuksiani entisestään.

Joku sisäinen umpityhmä piiskuri niittaa minut toisinaan tietokoneen kupeeseen ikään kuin pelkkä paikallaan kököttäminen loisi jotain uutta. On  kuin joku vahtisi, että olen muka olevinani oikeissa töissä klo 8-16 ja mieluusti vielä ylitunteja päälle. Vaikka mikään ei etenisikään. Aina vain ei ole aikaansaava meininki. Kirkastuuko sädekehä, kun roikun töitä tekevän näköisenä pitkälle illan suuhun. No ei todellakaan. Jokin ikivanha tapa taas sai tekemään niin, vaikka tunnistin tilanteen jo heti aamusta. Se tapa on mielen sisäinen ura, josta en onnistunut pomppaamaan pois, vaikka tiesin siinä kulkevani. Välillä pystyn siihen – välillä en.

Nyt täytyy vain tyytyä tilanteeseen ja tankata oloa edes illan ajan. Olisihan typerää missata iltakin tähän mennessä hassaamani päivän lisäksi taivasteluun ja itseni moittimiseen.

Avainsanat: ,
Mainokset