Kirkastus! Kirja!

ahern

Joskus elokuvan repliikki,sattumanvarainen  laulu radiossa, sattumoisin silmiin osuva runo tai pätkä romaanista on terapeuttisempi ja merkittävämpi kuin monta terapiaistuntoa ja useampi työnohjauskäynti. Tai ehkä käy niin, että pitkään työstämäni asia vain kirkastuu jonkin tällaisen kautta juuri oikealla hetkellä. Näin kävi minulle äsken. Arvostelukappaleena saamani Cecelia Ahernin tuore käännösromaani Sadan nimen mittainen matka (Gummerus 2014) sanoitti minulle jotain, jonka sielussani ja sisälläni tiesin ja jonka lukeminen toisen kirjoittamana kosketti kovasti.

”Kaikki on minulle nyt päivänselvää.” Kitty selitti. ”Kun tapasin Constancen viimeisen kerran, hän luennoi minulle kuinka kirjoitetaan hyvä juttu. Hän sanoi, että totuuden etsiminen ei tarkoita välttämättä valheiden paljastamista äänekkäiden fanfaarien säestyksellä, eikä juttujen tarvitse myöskään olla erityisen maata mullistavia – oleellista on yksinkertaisesti löytää se, mikä on aitoa ja todellista.
minun tehtäväni ei ollut saada selville salaisuutta tai valhetta tai jotain hätkähdyttävää asiaa, jonka sata ihmistä yritti salata minulta, vaan minun piti vain kuunnella heidän totuuksiaan”, Kitty kertoi.

”Constancen idea oli tällainen”, hän jatkoi ja piti pienen tauon. ”Se on hyvin yksinkertainen. Jos toimittaja valitsisi sattumanvaraisesti sata ihmistä puhelinluettelosta, hän ei löytäisi pelkästään yhtä jutun aihetta, hän löytäisi sata jutun aihetta, sillä jokaisella , joka ikisellä ihmisellä, on tarina kerrottavanaan. Joka ikisellä tavallisella ihmisellä on mielenkiintoinen tarina. Me saatamme kaikki ajatella, että olemme vähäpätöisiä, että elämämme on tylsää, vain siksi että emme tee maailmaa järisyttäviä asioita tai pääse otsikoihin tai voita palkintoja. Mutta totuus on, että me kaikki teemme jotain, mikä on kiehtovaa, mikä on rohkeaa, mikä on jotain sellaista, mistä meidän pitäisi olla ylpeitä. Ihmiset tekevät joka päivä asioita, joista kukaan ei anna heille tunnustusta. Siitä meidän pitäisi kirjoittaa. Tuntemattomista sankareista, ihmisistä, jotka eivät edes usko olevansa sankareita, koska he vain tekevät sitä, minkä uskovat olevan heidän elämäntehtävänsä.”

Henkilöstövalmennuksien ja työnohjauksien lisäksi minäkin kirjoitan: blogien lisäksi lehtijuttuja, asiatekstiä, monenlaista sanatavaraa. Nyt kun printtimedia piehtaroi vaikeuksissa ja free-toimittajarintamalla on hämmennystä, olen miettinyt, mihin itse uskon ja minkä kirjoittamisella on merkitystä. Uskonko siihen, että ihmisen kokoisille tarinoille on tilaa?

Ahernin kirjaan tartuin  raikkaana välipalana. Asiatekstien ja tiukan faktan sekaan kaipasin jotain keveämpää, muttei kuitenkaan imelää. Ahern oli sitä juuri ja paljon enemmänkin. Hyvän tarinan lisäksi se sanoitti tunteeni tästä kirjoittajan hommasta. Vaikka iso virta tehtailee halpoja otsikoita ja asialehdetkin sortuvat välillä alhaisiin sisältöihin, minä pidän kiinni todellisista tarinoista oli haastateltava kuka tahansa – tuttu tai suurelle yleisölle tuntemattomampi. Vaikka kuulostaisin naivilta, luotan siihen, että tällaiselle tekemiselle on minun mittakaavani mukainen ja kokoinen paikka.

Itse kirjan tarinakin piti lempeän hymyilyttävästi otteessaan. Hyvän mielen kirja. Kiitos tästä. Bookyssa SADAN NIMEN MITTAINEN MATKA-kirja maksaa nyt maaliskuun 2014 puolivälissä 26,20 euroa. (affiliate-linkki)

kulunut

Avainsanat: , ,

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: