Ankkurihetkiä

Olin pari viikkoa sitten miehen kanssa Lahdessa yön yli reissulla. Minä jäin pariksi päiväksi sen jälkeen. Hän lähti kotiin. Tuon yhden päivän vietimme vapaapäivän tunnelmissa. Kiireettömästi, jutellen, torilla maleksien ja kirppareita koluten. Ystävienkin luona vierailimme pitkästä aikaa.

Kun päivällä piipahdimme Lahden matkustajasataman Kahvila Karirannassa, huokaisin ilosta. Monta kertaa. Ai että, miten te ihmiset ihmeelliset omalle työllänne tuotatte iloa meille kanssakulkijoille. Se on paljon enemmän kuin asiakaspalvelua se. Siis nuo kauniisti maalatut kyltit, huolella istutetut kukkaset, tyylillä ja tunteella sisustettu kahvila, vasta leivotut herkut ja niiden tuoksut.

Viihdyimme ja viivyimme. Ja kun on niin, että maailma on oraakkeli, niin niitä oraakkelin puheitakin löysimme. Kahvilan peiliseinä muistutti siitä, miten heijastuksia omalle olemiselle ja ajatuksille on joka puolella. Ymmärrys itsestä ja omasta käytöksestä kasvaa, kun vain uskallan ja arvaan pysähtyä katsomaan kuvajaisia, jotka heijastuvat tapahtumista, laulujen sanoista, lehtiartikkelista tai jo sen pelkästä otsikosta, rupattelemaan pysähtyvästä tuikituntemattomasta ihmisestä, naapurin Helvistä tai Heikistä, hyvästä ystävästä.

Ja tuo sataman suuri ankkuri, jonka kyljelle mies asettui pitkälleen. Kyllä. Meillä jokaisella on elämässä isot ankkurit, vaikka aina ei siltä tunnukaan. Joskus ei tunnu ollenkaan. Kyllä meitä kumminkin kannetaan, vaikka mitä tapahtuisi. Joskus hurjienkin asioiden läpi.  Luottamus on ankkuri, vaikka elämä naarmuttaa.

Avainsanat: , , ,

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: