Kunnioitusta herättävä häntä

Tämä on Minni, kesäkuussa vuoden täyttävä kissaneiti. Itsetietoinen ja omapäinen otus. Omahyväinenkin. Kehrää kovaa ja myös tarkoitushakuisesti, muun muassa halutessaan jotain hyvää ruokaa. Mikä tahansa ei kelpaa. Olemme onnistuneet saamaan Minnin sellaiseen valmisruokakoukkuun, jossa eivät tepsi edes kissojen perinteiset herkut kuten tuore kala. Ei, pussin pitää ropista ja rapista. Silloin kissa kiitää paikalle kuin ammus. Mikä tahansa ei kelpaa, eri ruokamerkeillä on eroja.

Mutta siis huomatkaa nuo Minnin  hienot tassut, joiden alaosa on tyylikkään musta. Häntä on ulkoa tullessa aina komiasti pörhöllään kuten kuvassa. Milloin mistäkin syystä – tällä kertaa se taisi olla perheen toisen karvaisen kaverin ansiota. Meillä on suomenlapinkoira Muusa. Suhteellisen hyviä kavereita nuo kaksi ovat keskenään – välillä vähän ottelevat enemmän tai vähemmän leikkimielisesti.

Vaikka nämä eläimet teettävät työtä ja vaativat huolenpitoa, ovat ne niin terapeuttisia, ettei paremmasta väliä. Kun koira laskee päänsä polvelle ja napittaa silmiin. Tai syöksyy riemuissaan paikalle, kun kotiudun. Kun kissa kiertyy kerälle jalkojen juureen sängyssä ja kehrää kehräämistään. Voimauttavaa!

Mainokset
Avainsanat: ,

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: