Minä läksin retkelle!

Lauantaiaamu ja klo 5.00. Herätys. Ponkaisen ylös viiden tunnin yöunien jälkeen. En sitten osannut mennä nukkumaan ennen puoltayötä perjantaina, vaikka tiesin, että nyt on aikainen lähtö. Lämmin ja tuulinen kesän meininki illalla. Myöhemmin iltayöstä kodikas sateen ropina.

Neljän kupillisen verran vettä ja neljä mittaa kahvia kahvinkeittimeen. Ropsaus makukahvia päälle. Värkki  päälle ja suihkuun. Eväät kasaan. Osan sain värkättyä jo edellisiltana, ihme ja kumma. Sen verran minussa on marttaa, etteivät kaikki fiksut ja kauaskantoiset ajatukset jää pelkiksi suunnitelmiksi. Pala kahden juuston uunilohta, verkkomelonia ja parmankinkkua, paistivoileivät, tyttärelle omppu ynnä pillimehua, minulle kivennäisvettä ja tummaa suklaata.

Seiskalta olin ajanut 25 kilometriä Koivakkalasta Mikkeliin, poiminut tytön kaverilta yökylästä kyytiin, löytänyt autolle parkkipaikan ja parkkeerannut itseni Savonlinjan bussiin. Kaivoin koneen esille, lueskelin uutiset ja Facebook-kuulumiset. Totesin kaverin olevan stadissa, jonne minunkin nokkani näytti – eri puuhissa vain.

Meillä on edessä kirppispäivä. Helsingissä pistetään koko kaupunki kirppikseksi ja me mikkeliläiset suunnistamme penkomaan pääkaupungin väen käytettyjen tavaroiden sekaan. Ah ja voi, juuri nyt, tässä ootellessa  on se kutkuttava meininki, että löytää voi mitä vain. Sehän se parasta kirpparilla onkin. Olen vannoutunut kirpparikuluttaja. Koluan Fidat ja kierrätyskeskukset, hurmaannun hulluna Mikkelin torikirppiksillä, mahdutan työnohjausreissulle käynnin paikkakunnan konttimarketissa ja koluan osto- ja myyntiliikkeitä. Huutonetti on tuttu ja olen tehnyt löytöjä Facebookiin pystytetystä Mikkelin ostaa ja myy- yhteisöstä. Tuosta viimoisesta hommasin verhotangon, tein kaupat fillarista ja ostin jumalaisen ihanat kyntteliköt.

Tässä matkalla ootellessa kirjoitan odottelemassa olevia tekstejä, otan unet ja luen eilen postista putkahtanutta Iiris-lehteä. Hyytiäisen Jyrki kuskaa turvallisesti perille. Kätevää ja ihanaa olla toisen kyydissä.

Topi Sorsakoski laulaa Eevalle porukan letkeän puheensorinan taustalla.
Koska kehtais aloittaa eväät?
Hei, joku aloitti jo. Muovipussi rapisee ja kahvi tuoksuu.

Tästä tulee hyvä päivä.

Mainokset
Avainsanat: , , ,

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: