Mitä lapsuutesi unelmille tapahtui?

Lauantaina valitsin vuokraamossa leffan vain itselleni. Aprikoin kahden vaihtoehdon välillä. Iris vai Kirjeitä lapsuudestani. Pääsyin kirjeisiin. Pilkoin lautaselle vähän verkkomelonia ja ilmakuivattua kinkkua, työnsin leffan koneeseen ja ajelehdin vuosikymmenten aika-aalloilla. Leffan, kyllä – mutta myös omillani.

Muistatko sinä, mistä unelmoit seitsämän vanhana. Mistä voisit tarkistaa. Leffan päähenkilö Margaret saa nelikymmenvuotispäivänään vanhan kotikylänsä notaarilta kasan kirjeitä. Hän on kirjoittanut ne itselleen 7-vuotiaana ja pyytänyt notaaria toimittamaan postin, kun ikää kertyy 40.  Kirjeet vievät Margaretin sisäiseen myllerrykseen ja johtavat hänet uusiin elämänvalintoihin.

Leffassa on puolensa ja jämptimminkin tarinan olisi voinut kertoa. Idea ja kokonaisuus olivat kuitenkin nautinto ja ilo. Tulin taas oleellisen äärelle. Nelikymppisenä vähän itsekukin pohtii mennyttä ja tulevaa, miettii mitä tuli tehtyä ja onko se sitä, mitä elämältä halusi. Kunpa minulla olisikin sen seitsemänvuotiaan itseni peili ja ajatukset tähän rinnalle. Voisin vähän tuumailla itseäni tarkemmin ja tarkistaa elämänkarttaani. Siinä kouluiän kynnyksellä, kun ihmisellä yleensä on vielä vahva yhteys sisäiseen maailmaansa ja aitoihin unelmiinsa – niitä minä arvostan. Kun valinnat versovat niistä, sisäinen voima elää ja voi hyvin.

Leijailen vieläkin elokuvan ajatuksissa.

Koitan kutsua seitsenvuotiasta itseäni – jospa sinä pieni Tuulevi unessa tulisit ja vähän juttelisit lisää niistä unelmistasi…

Elokuva Hesarin sivuilla.

Avainsanat: , ,

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: