Sunnuntaiaamu

Hiljainen sunnuntaiaamu. Minä istun ruokapöydä ääressä, luen uusinta Annaa ja kuuntelen pöytäpuutarhan pulpututa. Ei se eilen tuolla lailla pulputtanut, kuin suihkulähde. Ei, sillä, ihan hauska ääni. Napsin siitä aamiaismunakkaan seuraksi herneenversoja, jääsalaattia ja vähän rucolaa.

Viikko sitten Pitkäjäven ABC:lta ostetut keltaiset tulppaanit ovat voimissaan. Ehkä parhaiten säilyneet ja kukoistavat tulppaanit koko keväänä. Useimmat kimput ovat joko kuivuneet pystyyn maljakkoon tai levähtäneet hetkessä auki ja tiputtaneet terälehtensä pöytäliinalle. Taatusti olen hoitanut niitä virallisten ohjeiden mukaan, vaihtanut kylmää vettä maljakkoon ja leikannut uutta imupintaa. Luntakin olen lisännyt, kun sain ohjeen tutusta kukkakaupasta. Joka kerta kuivuneita kukkia pois heittäessä on harmittanut. Mutta nämä keltaiset kaunokaiset, nämä ne kukkivat hitaasti ja aukeavat kaikessa rauhassa kauniisti.

Kello on yhdentoista korvilla Ulla Janhon kirjoittaa Annan jutussa siitä, miten  Riikka Pulkkisen Totta-romaania on myyty ranskankielisenä käännöksenä melkein 50 000 kappaletta kahdessa ja puolessa kuukaudessa. Vaikuttavaa. Pulkkinen kiehtoo, sillä hän on toteuttanut asioita, joista moni unelmoi. Mitä on elämä unelmien takana? Millä hinnalla? Mitä ne merkitsevät?

Jutun yhdessä kuvassa Pulkkinen kirjoittaa kolmatta romaaniaan pariisilaisessa kahvilassa. Yhtymäkohtien löytäminen erilaisten ihmisten kanssa koskettaa minua aina. Kirjoitan  usein omia juttujani: lehtijuttuja, koulutusmateriaalia, blogitekstejä kahviloissa. Ympärillä oleva tasainen puheensorina luo taustaäänen,seinän ympärilleni. Kummallisesti se auttaa keskittymään. Kotitoimistossani on aina keskeneräisiä hommia. Pöytäkoneen tiedostokansiot pitäisi järjestää. Outlook Expressin sähköpostikansiot siivota. Paperimapit raivata. Työtilan pinot käydä läpi. Pyykit naruilta taitella koriin. Keittiö raivata ja tiskikone tyhjentää. Kun joku homma pitää saada valmiiksi, kaappaan nykyään läppärin kainaloon ja kiidän Mikkelin keksustakahvilaan.

Isä käväisi tässä tuomassa sunnuntain lehden. Sunnuntain maakuntalehti tulee heittolaatikkoon muutaman sadan metrin päähän ja meille on muodostunut käytäntö. Tuossa postilaatikon ja meidän talomme välillä asuvat isä ja äiti lukevat sunnuntailehden ensin ja isä tuo sen sitten meille. Sunnuntaikävely. Isä on vähän päälle kahdeksankymmenen. Viikolla vanhemmat lukevat lehden siskoni luona, joka asuu aivan heidän vieressään.

Joisinkohan vielä kupin kahvia. Jotain ruokaakin varmaan voisi kokata. Jääkaapissa on kilo Mikkelin kauppahallista ostettua naudan jauhelihaa. Mureke?

Avainsanat: , ,

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: