Kissa!

Meille tuli elokuussa kissa. Ensimmäinen oman huushollin kissa. Lapsuuskodissani kissoja oli aina, ne kuuluivat maalaistalon elämään siinä missä navetassa olevat lehmät, kirjavat vasikat ja suomenhevonenkin. Tämä katti on kotoisin muutaman sadan metrin päässä olevasta lapsuuskodistani, jossa kissaperinne jatkuu. Huushollia asuttaa nykyisin siskoni perheineen. Vikkelä-niminen narttukissa pyöräytti pentueen kesän alussa. Tuttuun tapaan se teki pennut piiloon ihmisiltä. Tyttäremme löysi piilopaikan ja alkoi kesytellä pentuja varovaisessa yhteistyössä emon kanssa. Varovaisessa, koska emo kanniskelee pennut uuteen piiloon, jos se jotenkin huolestuu niiden turvallisuudesta. Vikkelä teki piilottamistemppunsa pariin kertaan. Tytär etsi pentuetta uupumatta heinäkasoista, navetan nurkista ja ladon piilopaikoista. Hän löysi pennut molemmilla kerroilla. Tytär myös jelppasi emoa ruokkimisessa heti, kun pennut alkoivat syödä muutakin kuin emon maitoa. Nälkäisen, energisen, kasvavan pentueen syöttäminen on nimittäin aikamoinen urakka emolle.

Tyttären vaivannäkö kannatti. Pennut kesyyntyivät. Kesyille pennuille taas oli helppo etsiä kotia, joka kaikille löytyikin. Yksi muutti tuohon kilometrin päähän naapuriin ja sai nimen Otto. Toinen tuli meille ja kastettiin Minniksi. Asiaa edelsi jonkinmoinen ideointisessio Facebookissa. Halusimme m-kirjaimella alkavan nimen, koska koiran nimi on Muusa. Nimien piti nääs rimmata. Oli kuin olisi valinnut apselle nimeä. Keskustelussa risteili ehdotus jos toinenkin. Muru, Martta, Maisa, Maija Poppanen, Melli, Muikku, Mimosa, Mirri, Mirkkunen, Mutteri, Madam, Mimosa, Miisa, Mimmi, Myy, Muumi, Misu, Miiru, Mimmu. Monta hyvää ja vielä parempaa nimeä – Maija Poppasessakin on aikamoista taikaa. Kiitos kaikille, jotka tunnistavat olleensa mukana nimenantohankkeessa. Jotenkin vain neitikissa tuntui ja näytti reniten Minniltä meidän silmissämme ja sai sitten nimen Minni.

Neitikissa mourusi äsken tyttären oven takana. Tyttö nukkui sunnuntaina aamukymmeneltä, kun kissa kaipasi leikkikaveria. Minä näytin naamani sohvn selkänoja yli. Otus loikkasi sohvalle ja hyökkäsi viltin alla olevien varpaiden kimppuun. Tämä neiti tuo taloon ihan valtavasti iloa ja leikkimieltä. Sitähän ei taas koskaan ole liikaa!

Avainsanat: , ,

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: