Kohtuullisen elämän puolesta!

SainPientä elämää etsimässä-kirjan jo kuukausia sitten. Luin sen silloin ja olen palannut pätkään siellä ja toiseen täällä moneen otteeseen matkan varrella. Kirja on kulkenut välillä mukana hehtaarikassissani ja tämä teksti antanut odottaa itseään ohi työprojektien, yli kesäloman, läpi elokuun tunnelmien.

Marikka Bergman on pohtinut muoti-ilmiöksikin leimattua downshiftaamista  julkista keskustelua moniulotteisemmin ja syvemmin. Hänen tekstinsä vie sen juurille, missä kohtuullistamisessa ja hiljentämisessä todella on kyse. Ei vapaa-ajan ja laiskottelun lisäämisestä, vaan elämän tavoitteiden ja suoritushulluuden syiden pohtimisessa. Hän on niiden olemassaolon perusasioiden äärellä, joihin joidenkin elämä nyrjähtää ja joiden vuoksi mielenterveyskin saattaa heittää.

Sen sijaan, että Bergman viisastelisi jostain ylhäältä käsin, korokkeelta, hän pistää kaunistelematta peliin itsensä ja oman elämänsä.  Kirjaan kootun tiedon etsimisen syynä ovat omat kokemukset ja kivut. Ehkä juuri siksi teksti on täysipainoista luettavaa. Koska aiheet on arjessa punnittu, tekstiin on helppo samaistua.

Suorituskoukkuja ja -loukkuja

Marikka Bergman nostaa päivänvaloon ne naisen suorituskoukut ja –loukut, jotka ovat minullekin niin tuttuja. Myös minä olen verrannut itseäni muihin kaikilla naisen elämän sektoreilla ja tuntenut viiltävää huonommuutta niin äitinä, puolisona, ystävänä, ammatti-ihmisenä kuin monessa muussakin roolissa. Mittani on ollut vääränlainen, liian suuri ja liian vaativa ja sitä olen yrittänyt epätoivon vimmalla täyttää. Eipä ole onnistunut. Sen takia olen ollut sairaslomallakin.

Syvä elämänilo ja ihastuttava työnilo on alkanut löytyä mitan kohtuullistamisen myötä. Kaikessa kun ei voi vaatia itseltään täydellisyyttä. Elämä on tehnyt parhaansa palauttaakseen minut oleellisen äärelle ja heittänyt matkalle vaiheita, joissa on ollut mahdotonta vaatia itseltään yhtään mitään – tästä esimerkkinä Selviämistarina-kirjamme kuvaamat kokemukset.

Ai snobbailua vai?

Slow-elämäntyyli on paljon muuta kuin varakkaiden snobbailua, jollaiseksi sitä on koitettu leimata. Suorittaminen on sairautta ja saa usein aikaan aikaan pinnallisia ja merkityksettömiä tuloksia – jos sitä suorittamisesta syntyvää puuhastelua ja hätäilyä voi edes tuloksiksi nimittää. Meidän ei tarvitsisi näyttää, päteä ja olla olevinaan. Me voisimme olla, kohdata ja tehdä syvemmin ja perusteellisemmin ja saada samalla aikaan jotain kestävämpää ja vaikuttavampaa. Puhumattakaan siitä, että tekisimme silloin vähemmän virheitä ja saisimme aikaan todellisia tuloksia pienemmässä ajassa, kun osaisimme keskittyä oleelliseen. Sairaslomakulutkin vähenisivät.

Elämän todellinen sisältö ei ole kuluttamista ja kiihkeää elämässä kiitämistä. Se on kohtaamista toisten ihmisten kanssa. Aitoon kohtaamiseen puolestaan perustuu aika moni työkin: myynti ja markkinointi, kasvattaminen, kouluttaminen ja opettaminen, sairaan- ja terveydenhuolto, sosiaalityö jne.

Kaiken tämän ja paljon muunkin puolesta Marikka Bergman puhuu kirjassaan. Ekstrana tulee vielä muiden ajattelijoiden syviä, hyviä oivalluksia.

Kiitos kirjasta Marikka. Palaan tähän monta kertaa.

Advertisements
Avainsanat: , ,

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: