Kun jaan, niin saan

Istuskelin toissa sunnuntaina tyytyväisenä ihailemassa pelargonia-istutuksiani.  Oli niin hyvä mieli, että näppäsin niistä kuvan ja julkaisin FB-seinällä pohtien samalla olenko tulossa vanhaksi, kun olen alkanut pitää pelakuista, mummokukkina pitämistäni kasveista. Sitä samaa aihetta pohdin täälläkin muutama päivä sitten.

Siitä virisi vilkas keskustelu ja ystävistäni moni kertoi hurahtaneensa pelakuu-istutuksiin. Samassa keskustelussa jaettiin muitakin kasvivinkkejä. Tulipa puhuttua taimikasvatuksestakin. Minulle jäi itämään ajatus siitä, josko vielä joskus kasvattaisin pelargonioita siemenistä. Se kun on kuulemma helppoa.

Mainitsin keskustelussa myös maahumalan. Tuo kuva on viime kesältä ja siinä maahumala valuu suloisesti pitkin kukkalaatikon reunoja. Istutin sitä kukkalaatikkoon ja ruukkuun nyt jo toisena kesänä peräkkäin ja odotan, että kasvi ryöppyää loppukesästä pitkin etukuistin lattioita. Kertoilin noita kokemuksia ja yksi ystäväni ihastui kasviin niin, että päätti lähteä hankkimaan niitä omalle pihalleen kommentoiden etsineensä juuri tuollaista viherihanuutta.

Voi miten hyvä fiilis siitä tuli. Vain se, että kerroin, mikä on tuottanut minulle hyvää mieltä, johti moniin yhteisiin, iloisiin löytöihin.  Onnistuin tuottamaan iloa, vaikka en siihen edes pyrkinyt. Jaoin oman kokemukseni ja se johti eteenpäin. Kun jaan niin saan. Minulle tuli tästä niin hyvä mieli!

Avainsanat:

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: