Kurkistuksia hollantilaisten elämään

Kuva: Wikipedia / Michiel1972

Teemme lähtöä iltakävelylle Bergenissä, ystäviemme rivitalokodissa. Alkaa hämärtää. Henrik laittaa tällä kertaa nahkahihnan karkeakarvaiselle Taimille ja minä punaisen nahkahihan pitkälle Roope- pötkylälle. Mäyräkoiria siis kumpainenkin. Aikamoisia vekkuleita molemmat. Vikisevät innosta, kun tietävät pääsevänsä ulos, raitille, kylille.

Kuljemme ohi yhä uusien jyrkkäkattoisten talojen ja kurkistelemme avoimista ikkunoista huolettomasti sisään. Suomessa hämärä saa vetämään verhot ikkunoihin ja sälekaihtimet alas. Täällä elämä aukeaa kadulle ja näkyviin. Kun ilta koittaa, osa ihmisistä avaa ikkunansa entistä avoimemmiksi ja valaisee kodin aarteet ja akuneimmat esineet yhä paremmin. Lamput syttyvät ikkunoille. Perheet asettuvat katsomaan visailuja ja jalkapallo-otteluja kuin näyteikkunaan. Välillä omakotialueilla vaellellessa tuntuu, että katselemme yhä uusia lifestyle- näyteikkunoita. Okei – noilla on tuollainen moderni ja valkoinen sisutustyyli. Tuossa taas varmaan on hyllyssä isoäidin perintöastiat. Onpas kodikas ja satukirjamainen pikkuriikkinen koti.

Olohuoneen merimaalaus on valaistu kuin museossa, harkitusti esille ja ohikulkijoiden katseille. Viereisessä talosa vaalea, kolmikymppinen nainen liikuskelee keittiössä, hiukset kiinni niskassa sileällä poninhännällä. Pihassa on kaksi bemaria, molemmat kiiltävän mustia. Naapurissa matala, urheilumallinen Audi ja iso Renault Scenic.Rivitalossa iso olohuoneen ikkuna aukeaa kadulle päin. Asunto on läpi talon. Olohuoneen takana aukeaa keittiö ja valo kulkee takapihalta etupihalle läpi koko asunnon. Punavarjostiminen lamppu ruokapöydällä. Ikkunan alla olevalla tasolla vihreäkupuinen lukuvalo, jonka katkaisijana toimii kullanvärinen ketju. Kodissa näkyy useampi runsas pionikimppu. Valkoisia keitiön työtasolla pulleassa lasimajakossa. Vaaleanpunaisia ja nuppuisia ruokapöydällä, jonka ääressä joku kirjoittaa tietokoneella katse ruudulle kiinnittyneenä. Punaisia, valkoisia ja vaaleanpunaisia ikkunalaudalla korkeassa lasikannussa.

Kuljemme eteenpäin. Pysähdymme rakenteilla olevan talon kohdalle. Jyrkkä katto tuntuu kohoavan taivaisiin. Laskemme kolme kerrosta, joista ylin on kapeaakin kapeampi. Taloa kattaa upouusi, heleän vaalea ja tiiviisti rakennettu olkikatto, jota rakennusmestariksi aikoinaan opiskellut mieheni ihastelee. Uskomaton käsityötaito. Aivan loistavaa osaamista. Viereisen talon olkikatto on jo vanhempi. Ajan ja sään patinoima. Kauniisti se vanhenee.

Ja mitä istutuksia. Yhdessä pihassa kukkivat runsaina alppiruusut. Violetit, punaiset, vaaleanpunaiset. Viereinen on siisti ja trimmattu englantilainen muotopuutarha. Kun kaarramme risteyksestä eteenpäin, ylitämme kanavan. Sen varrella pihat päättyvät yhtä lailla rantaan kuin meillä Saimaan rannalla. Pieniä laitureita, rappusia pihalta alas niille. Hupun alle katettuja veneitä. Veden päälle kaartuvia itkupajuja.

Jokaisessa pihassa aukeaa oma pieni maailmansa ja valtavasti istutuksia, On vihreää, vehreää ja elinvoimaista. Elämä on auki ja kutsuvaa. Iltalenkki kestää reilut puoli tuntia ja siinä samalla vierailemme pikaisesti ties kuinka monessa kodissa ja elämässä. Uteliaasti, tuttavallisesti ja hyväntahtoisesti. Kiitos hämärtyvä Bergen näistä kurkistuksista.

Mainokset
Avainsanat: , , ,

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: