Minäkö huumorintajuton?

Pari vuotta sitten kävin miehen kanssa havahduttavan keskustelun Työväen Näyttämöpäivien katsomossa. Olimme juuri nähneet Sinikka Nopolan näytelmän Eila, Rampe ja likka. Nauratti.

Jokin iso innostus liikahti minussa ja sanoin
– Haluan vielä joskus kirjoittaa jotain samantyylistä. Jotain hauskaa!
Mies kääntyi katsomaan minua aidon hämmästyneenä ja lausahti silmät ihmetyksestä levällään
– Sinä oot siihen kyllä ihan liian vakava.

Olenko minä vakava vai onko elämä vain saanut minut näyttämään siltä?

Selviämistarinan kuvaamat asiat, miehen juominen ja sen vaikutukset kasasivat huolenaiheita ja ahdistivat. Juominen sairastuttaa läheiset ja sairastuneelle tyypillistä on kuolemanvakavuus. Minusta tuli kestohuolestunut. Kun elämä koetteli jaksamista, ilo painui yhä syvemmälle ja totisuus lisääntyi. Alunperinkin olin vakavahkon sorttinen ihminen, jo lapsena. Siitä huolimatta tunnistin tuolla näytelmäkatsomossa itsestäni jotain pitelemätöntä hulvattomuutta ja pulppuilevaa huumoria. Se ponnahtaa pintaan aina sopivassa saumassa ja muistuttaa olemassaolostaan. Olin ja olen ihan satavarma siitä, että minussa on oikeasti – ei pieni, vaan suuren suuri humoristi. Se puoli minusta on ollut pahasti piilossa. Nyt se kaivaa  itseään ulos ikävyyden ja vakavuuden vuoren alta. Huumorin valo pilkottaa jo. Odottakaas vaan!

PS. Minulla on neljäkymmentä liuskaa valmista tekstiä nelikymppisen naisen elämästä. Hymy silmäkulmissa ja huumorilla kirjoitettua. Siitä saattaa tulla kirja. Katsotaan nyt, jahka saan sen sellaiseen kuntoon, että voin laittaa kustantajalle tarjolle…

 

Avainsanat: , , , , ,

3 thoughts on “Minäkö huumorintajuton?

  1. Taija Blom kirjoitti:

    Oot liian vakava, väite?
    Just VAHVAsti vakavat, juuri he kirjoittavat humoristisimmat jutut!
    Kirjota ihmeessä lisää liuskoja ja me saadaan joskus nauttia Sinun kirjasta.
    Kolikko on kaksi puolinen; ilo ja suru, aamu ja ilta,syntyminen ja kuoleminen, nauru ja itku…
    Kun tuntee toisen puolen, niin pystyy tuntemaan toisenkin ja siitä kutouttuu ELÄMÄN VERKKO. Elämä ja kuolema ovat yhtä ja sekin tuppaa työntämään hymyä
    suupieleen. Hymykukkia ja naurunarsisseja Sinulle!

  2. Tuulevi Aschan kirjoitti:

    Kommenttisi sai liikkeelle monenlaisia kiehtovia ajatusten polkuja, kiitos siitä Taija!

  3. Petri Sainio kirjoitti:

    Huumorintajuttomuuden rinnalla kulkevat usein moraalinen egoismi, kapeakatseinen pikkusieluisuus, selektiivinen auktoriteettiusko sekä hernenenäinen ja tekonöyrä omahyväisyys – omahyväisyys, joka on verhottu ”välittämisen” samettiviittaan.

    Mutta rationaalis-objektiivinen tosikkous kulkee yleensä käsi kädessä säkenöivän ja hersyvän huumorintajun kanssa!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: