Neljä perheenjäsentä, kuusi ihmissuhdetta

Olemme suhteellisen keskiverto suomalainen perhe, äiti, isä ja kaksi lasta. Neljä perheenjäsentä. Meidän välillämme on kuusi ihmissuhdetta. Kummallakin vanhemmalla on suhde kumpaankin lapsen. Sitten on lasten keskinäinen suhde ja vanhempien keskinäinen suhde. Mitä tässä valossa tarkoittaa perheelle varattu aika? Koko porukalle? Eri kokoonpanoille? Lapsille keskenään?

Havahduin perheen sisäisiin ihmissuhteisiin erityisesti viime viikolla, kun pyrähdimme muutaman päivän matkalle tyttären kanssa kahdestaan.  Vaikka kuuntelemmekin perhereissuilla toistemme toiveita, oli tämä matka erilainen kuin olisi ollut koko perheen reissu. Tai toisaalta minun ja miehen tai minun ja pojan reissu. Tai miehen ja pojan reissu.  Jokaisella meillä kun on oma maailmamme, joka näyttäytyy aina hiukan erilaisena suhteessa eri ihmisiin. Koko perheen ajatteleminen vain möykkynä nimeltä perhe jättää jotain oleellista huomiotta. Sitä oleellista ovat kunkin ihmissuhteen erityispiirteet ja -vivahteet.

Perhe on kimppa, jossa on monta ihmistä. Jotta minä ja jokainen perheenjäsen tulisi itsenään nähdyksi, arjessa tarvitaan aikaa kullekin yksilönä. Hyvä mieli ihmissuhteissa syntyy läsnäolosta kunkin tärkeän ihmisen kanssa itsenään ja erikseen. Sen läsnäolon hengessä on eroja. Se ei toteudu pikaisesti ja ohimennen. Siihen tarvitaan aikaa. Entä miten se sitten tässä kiireisessä ajassa järjestyy?

Advertisements
Avainsanat: , , ,

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: