Tavarapaljouden inventaario

Päätin eilen, että joka kerta kun starttaan tuosta meidän pihastamme, vien jotakin mennessäni roskiin / kirpparille / lehtikeräykseen / divariin / Ekotorille. PoisPoisPois. Päätös on voimassa toistaiseksi.

Kyse ei ole siitä, että aikoisin tehdä huushollistamme kliinisen ja pelkistetyn.  En pyri pitämään tasoja tyhjinä tai muuttamaan tyyliä minimalistiseksi.  Sen sijaan haluan juurruttaa tavan tarkistaa, onko pöydän kulmalla odottamassa pino lehtikeräykseen meneviä aviiseja tai keittiön kaapissa yli pursuileva metalliroskis.  Niillä on ollut paha taipumus ajelehtia päiväkausia häiritsemässä, kun mukaan nappaaminen jotenkin vain aina unohtuu.  Haluan ankkuroida tavaroiden ja niiden säilyttämisen tarpeellisuutta koskevan, arvioivan ajattelutavan. Toivon sen juurtuvan yhä vahvemmin jo hankintavaiheeseen, ei vain poistotilanteeseen ja hetkiin, joissa jo kompastelen ylimääräisiin kamoihin. Minä haluan elää ja hengittää. Tahdon tilaa ajatella ja olla. Tarpeettoman tavaran paljous kutistaa sitä ja siksi asialle on tehtävä jotain.

Aion tehdä tehoinventaariota laatikoihin, kaappeihin ja varastoihin pitkin kevättä. Ne ovat täyttyneet selittämättömällä tavalla. Mitään tunnu mahtuvan mihinkään. Heinäkuisen pihakirppiksen yhteydessä raivasin raivolla varastoja, mutta mihin se johti. Vaikka tavara teki hyvin kauppansa ja osan vein samassa yhteydessä roskiin ja kirpparille, ei prosessin tulos näy puolen vuoden jälkeen missään. Tarvitaan lisää tehotoimia.

Niinpä lajittelen tavaroita roskiin, kierrätykseen, lahjoitukseen, kirpputoripöydälle, säilytykseen ja käyttöön. Samalla käyn läpi muistoja ja punnitsen,  mitkä esineet ovat arvokkaita muistojen vahvistajia. Esikoisen söpöin potkupuku on kiva säilyttää. Samoin kuopuksen lempilelu, jonka hän itsekin tahtoo pitää tallessa.

Eilen lajittelin kirjoja. Löysin opuksia, joita en muistanut itsellä olevankaan. Kirjoja, joita olen saanut lahjaksi. Kirjoja, jotka hankkinut ymmärtääkseni paremmin jotain elämän ilmiöitä. Laitoin kirjat uuteen, virkistävään järjestykseen ja jo se teki hyvää ajattelulle ja ololle. Samalla kertyi kauppakassillinen poistokirjoja, joiden merkitys on vuosien varrella muuttunut. Haluaisiko joku ehkä hakea pinon reissupokkareita?

Nyt odottamassa on muun muassa työhuone kaikkine paperipinoineen. Veikkaan, että sieltäkin lähtee säkillinen tavaraa palamaan alakerran keskuslämmitysuuniin.  Ihmeellisen vapauttavaa puuhaa tämä on. Olen vakuuttunut siitä, että lähikuukausina pulpahtelee uusia ja  raikkaita työtä ja elämää koskevia uusia ajatuksia sitä mukaa, kun huusholli selkiintyy. Ulkoinen ja sisäinen todellisuus ovat vahvassa yhteydessä toisiinsa.

Avainsanat: , , , , , ,

2 thoughts on “Tavarapaljouden inventaario

  1. astacarita kirjoitti:

    Jälleen hieno kirjoitus ja aivan kuin omasta elämästäni. Käyn myös kotiani läpi huone/tavararyhmä kerrallaan ja samalla myös oma ajattelutapani tavaroiden tarpeellisuudesta muuttuu. Kohti selkeämpää kotia ja uusille ajatuksille avointa elämää.

  2. Tuulevi Aschan kirjoitti:

    Vaikka en ihan joka ikinen kerta olekaan saanut poimittua mukaan huushollista poistuvia tavaroita, on tämän bloggauksen päätös pitänyt varsin hyvin. Pikkuhiljaa täältä siivoontuu pois tarpeetonta. Nyt on menossa tehokuljetukset, sillä kirppispaikka Mikkelissä imee hyvin tavaraa. Suosittelen!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: