Kohtuullisen järjestyksen koti

luutaLakaisin päivällä etukuistin ja rappuset. Hyvällä mielellä ja kiireettä. Jäin harjan varteen miettimään sitä, miten monesti olen ärtyneenä harpponut  roskaiset raput ylös sisään mennessä tai alas, autoa kohti askeltaessa. On ollut kiire viemään kauppakassissa olevat jogurtit ja broilerit jääkaappiin tai hoppu työkeikalle Savonlinnaan. Roskiin en nyt sentään ole kompastunut, mutta jotenkin olen ne kiireisenä ohimennessä  kumminkin noteerannut. Kevyesti ärtyneenä.

Sama juttu tapahtuu puhtaan pyykin kanssa. Joskus kodinhoitohuoneeseen kertyy vinot pinot vastapestyjä ja taiteltuja lakanoita. Siellä ne majailevat pöydänkulmalla päiväkausia. Toisinaan lehtipino vain kasvaa ruokapöydän tuolilla. Arki tuntuu toisinaan olevan täynnä asioita, joiden ohi kuljen ärtyneenä. Sillä lailla, että rekisteröin kesken olevan tai minua odottavan tekemisen, jolle en juuri sillä hetkellä mahda mitään. Sille elinvoimalle, joka  kuluu kaikkeen tähän ärtymykseen, olisi parempaakin käyttöä.

Mitä kiireisempi olen, sen enemmän kertyy yksittäisiä asioita, joiden kuntoon saattaminen kestäisi vain hetken, mutta joita siirrän, koska ehtiihän tuon nyt joskus.  Tai siirrän, koska aina on jotain kiireisempää ja isompaa. Lopulta pienten juttujen vuori on niin iso, ettei sitä saa viikonlopunkaan aikana hoidettua. Koko paketista on mahdoton selviytyä kerralla. Rehottamaan päässyt kukkapenkki, roskainen ja tahrainen allaskaappi, rovio mapittamattomia papereita, yrttipenkin kuivaamista odottavat yrtit, epämääräiseltä näyttävän jääkaapin siivous.  Ja tietysti se varasto, johon on vain pinottu tavaroita niin, että lopulta ei pääse ovea pitemmälle.  Kaikki se vaivaa ja ärsyttää. Sinänsä simppeleistä ja mukavistakin arkipuuhista tulee kirous ja rasite.  Jos aikataulut taas ovat reilassa, niin minä nautin pyykin taittelusta kuin yrttien säilömisestä. Kiireessä ne ovat vain taakka toisten taakkojen lisänä.

Tänään oli leppoisa olo ja pysähdyin lakaisemaan kuistin. Tein sen rauhassa. Nautin lopputuloksesta, vaikka tiesinkin, että täällä metsässä ilo on lyhytaikainen. Hetken päästä tuuli lennättää runsain mitoin neulasia ja keltaisia lehtiä rapuille. Silti ennätän yhdellä lakaisulla kulkea muutaman kerran edestakaisin niin, että mielessä häivähtää kullakin kerralla ilo ja mielihyvä siististä kuistista.

PS. Puheellani arkipuuhista en nyt tavoittele mitään tiptop- huushollia, vaan sellaista kohtuullisen järjestyksen kotia. Sellaista, missä minulla on hyvä ja rauhallinen olo. Järjestyksellä on merkitystä mielelle ja se myös ilmaisee jotain mielen järjestyksestä. Minulla.

Advertisements
Avainsanat: , , , , , , , ,

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: