Oma tila ajassa

vedenpintaEilen menin poikkeuksellisesti yksin saunaan. Yleensä saunon miehen kanssa kaksin tai kiipeän lauteille tyttären seurassa. Saunassa puhutaan mielessä olevia mietteitä, parannetaan maailmaa, pohditaan tulevaa tai ratkotaan ilmassa olevia pulmia. Näin usein.

Mutta eilen vaelsin rantapolkua pitkin yksin, kirja ja kylpytakki kainalossa. Ennen kuin pääsin edes löylyjen äärelle, jumituin pukuhuoneeseen lukemaan kesken jäänyttä tarinaa. Ahmin kuin joskus ennenvanhaan, teininä. Koko maailma ympäriltä katosi ja romaanihenkilöt ympäröivät minut. Ahh. Sitten lauteille. Kiuas vain sihahteli, muuten oli hiljaista.  Kiskottelin itseäni ja valloitin surutta koko ylälauteen. Mukavaa! Pesun jälkeen järveen. Viileässä ja virkistävässä vedessä, tumman tähtien puhkoman taivaan alla ymmärrys syöksyi jostain sisältä. Tässä ilman puhetta, yksin ja kaikessa rauhassa, on minun tilani. Oma tila ajassa. Tila levittäytyi ympärilleni kuin voimaannuttava kupla. Minun aikani, minun ajatukseni, minun rytmini, minun hiljaisuuteni. Jotta voin toimia yhdessä muiden kanssa, minä tarvitsen yhteyttä syvään itseeni ja tilaa sen toteutumiselle.  Tätä minä kaipaan ja tämä minua hoitaa.  Joskus täällä saunarannassa, joskus kahvilassa keskellä hälyä, joskus kasvimaan kehäkukkien äärellä kykkiessä. Oma tila ajassa, sisäinen tila.

Advertisements
Avainsanat: , , , ,

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: