Ajatukset pilkkoutuvat sirpaleiksi

lehdet

Havahduin tässä yhtenä päivänä kummastelemaan omaa lyhytjännitteistä käytöstäni television äärellä. Kun elokuvassa oli menossa vähän turhan verkkaiselta tuntuva kohta, aloin selata ohjelmakarttaa ja lukea muita ohjelmia koskevia infoja. Tarkistin mihin aikaan katsomani leffa päättyy. Olin jo vähällä ponnahtaa vierailemaan tietokoneen äärellä – jos vaikka katsoisi kyseistä rainaa koskevan arvostelun ja tsekkaisi samalla sähköpostit…

Hittoko minua vaivaa? Olenko tosiaan näin lyhytjännitteinen ja keskittymiskyvytön, etten malta kulkea elokuvan rytmin ja sen hetkellisen, hyvinkin tarkoituksellisen hitauden mukana? Mikä saa minut hyppimään nopeasti vaihtuvien herätteiden perässä?

Käytän työssäni paljon sähköpostia ja nettiä ja olen aika vakuuttunut siitä, että juuri ne ovat jo ehtineet muuttaa käytöstäni. Verkon  loputon herätteiden virta kutsuu pomppimaan asiasta toiseen. Se saa ahnehtimaan kiinnostavan asian toisensa perään. Oi, tuo on kiinnostava. Ja tuo. ja tuo. Verkko on kuin tiedon ja ajatusten valtaisa aarrekammio, joka suorastaan imaisee sisäänsä. Vielä lisää, en malta lopettaa. Polku etenee helposti kiinnostavasta otsikosta ja linkistä toiseen ja lukeminen on nopeatempoista ja silmäilevää. Tunnistankin jo itsessäni ajattelun sirpaloitumista ja tuosta ahnehtimisesta aiheutuvaa pinnallistumista. En pidä kummastakaan.

Haluan takaisin syvällisempään ajatteluun, maltillisempaan etenemiseen, rauhallisiin pysähtymisiin. Tiedän jo konstejakin. Nettipaastot ovat paikallaan, sellaiset päivät, jolloin en edes avaa verkkoa. Lomalla pysyttelen kaukana koneesta pitempiä jakosja kerrallaan. Sähköposteja luen kerralla enemmän silloinkin kuin olen kirjoittamassa koneella koko päivän. Useimmiten riittää, jos katson sähköpostit vaikka kerran tai kaksi päivässä. Sähköpostiohjelman ei tarvitse olla koko ajan auki. Itsekuria kumminkin tarvitaan ja sitä löytyy eniten, kun pidän itsestäni muuten huolta – muun muassa nukun riittävästi.

Minun ei tarvitse olla kaikkialla, kaikkien kanssa, nyt ja aina. Voin olla itseni, minulle tärkeiden ihmisten ja asioiden kanssa ajatellen, aistien ja tuntien.

Avainsanat: , , ,

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: