Kun lapsi aikuistuu…

Esikoiseni on 16-vuotias. Hän ottaa yhä enemmän vastuuta omasta elämästään ja minun äitinä pitää osata sitä hänelle antaa. Kohtuullisesti ja turvallisesti, asia kerrallaan. Kypsyys ja aikuisuus rakentuu ja treenautuu jokaisen arkisen asian myötä. Itsenäinen päätöksenteko häämöttää parin vuoden päässä, mutta siihen pitää kasvaa. Kerralla valmius ei synny kenellekään. Aikamoinen prosessi siis, sekä vanhemmalle että juniorille.

Kasvu tapahtuu käytännön tilanteissa.Siinä että aikuinen siirtää aikuistuvan nuoren hoidettavaksi asioita, joita on ennen itse automaattisesti hoitanut – oli kysymys sitten pyykkihuollosta tai matkatavaroiden pakkaamisesta. Tuota jälkimmäistä meillä tehtiin eilen, kun esikoinen valmistautui hiihtolomamatkaan. Huone lainehti lautakenkiä, kypärää, laskutakkia ja -housua, lautabägiä, vaihtovaatteita viikoksi, pyyhettä, bussievästä. Poika pakkasi, ja aina välillä minä löysin itseni emoilemasta vierestä ikäänkuin hän olisi viiden vanha ja taitamaton arvioimaan, mitä reissussa tarvitsee. Kyseessä oli kumminkin kolmas ryhmäreissu ja pojalla kokemusta siitä, mitä matkalla tarvitaan.

Äidin vaikea haaste onkin luopua emoilusta ja oppia tukemaan lapsensa itsenäisiä päätöksiä. Äitiys ja sen vaatimukset muuttuvat ja paras palvelus kasvavalle nuorelle on osata päästää irti – antaa lapsen kasvaa terveesti erilliseksi.

ASIAA VANHEMMUUDEN ROOLEISTA http://www.lskl.fi/showPage.php?page_id=51

Avainsanat: , , , , , , , ,

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: