Eläköön dialogi!

Elämä tuo eteen erilaisia teemoja. Tänään olen tuuminut dialogia ja sen eri muotoja. Maanantaina kuuntelin Savolaisen Miinaa, joka puhui dialogisesta olemisesta voimauttavan valokuvan seminaarissa kertoessaan  Maailman ihanin tyttö – projektista. Siitä tutusta, josta olen monesti kuullut omissa voimauttavan opinnoissani, mutta josta aina ammennan jotain uutta.

Eilen avasin Suomen työnohjaajien (STOry) Osviitta -lehden. Kas vain – teemana ”Dialogisuus ilmiönä ja menetelmänä” Ensimmäisenä ahmin tarinan, jossa haasteltiin Jaakko Seikkulaa, psyykkisissä kriiseissä käytetyn avointen dialogien hoitomallin kehittäjää. Seikkulahan on ollut kehittämässä kovasti kiiteltyä Keroputaan mallia psykiatriseen hoitoon.

Koko artikkelia en nyt ryhdy siteeraamaan, mutta muutaman minua koskettaneen ajatuksen teille avaan.

Näissä kohtaamisissa sanat muuttuvat usein toissijaisiksi. Tärkeää on mennä lähelle ja katsoa toista silmiin. Tämä opn dialogin perusta. Kun minä reagoin kehollani, toinen ihminen ei voi olla vastaamatta. Kukaan ihminen ei jää sen ulkopuolelle. Se on niin pirullisen yksinkertaista ja siksi niin helppo ohittaa. Kun toinen ihminen tulee lähelle ja katsoo minua silmiin, minä tunnen sen koko ruumiissani.

Seikkula puhuu kommentissaan psykoottisten kohtaamisesta. Silti tuo toimii aina, kaikkien kanssa, jos pysähdymme kohtaamaan oikeasti. Myös Savolaisen Miina puhui sanojen väistymisestä kertoessaan, kuinka voimauttavan valokuvan menetelmä alkoi kehittyä aikoinaan. Kun hän työskenteli nuorena sosiaalikasvattajana Hyvösen lastenkodissa, hän halusi aidon yhteyden tyttöihin, joita sanat ovat pettäneet liian monta kertaa. Jotka eivät enää luottaneet sanoihin. Kamera ja kuva auttoi luomaan siltaa siinä tapauksessa, että valta käännettiinn toisinpäin – silloin, kun kuvaaja kysyi tytöltä, kuinka sinä haluat tulla kuvatuksi. Dialogiahan se!

Eikö dialogi myös tuo näkyviin konflikteja? Konflikteista ei pääse eteenpäin, elleivät ne tule esille. Alussa esille tuleminen usein suurentaa konfliktia. Sitten on tultava dialoginen käänne, joka muuttaa tilanteen kulkua. Usein se tapahtuu silloin, kun joku alkaa puhua aidosti omasta kokemuksestaan. Konflikteissa tarvitaan sellaisia tilanteita, joissa osapuolten tekemiin päättelyihin vaikuttavat tekijät tulevat kaikille avoimeksi.

Tämähän säikäyttää monesti. Tekee mieli vetää sanat takaisin, pyyhkiä edelliset hetket yli, peruuttaa – sitä kun kuvitteli, että dialogiin antautuminen kohentaa ja rakentaa ja luo hyvää. Niin se tekeekin, mutta usein hämmennyksen kautta. Se ei haittaa. Ei hämmennystä tai konfliktia pidä pelätä, vaikka se saattaa pelottavalta tuntuakin.

Ja kuinka yksinkertaista se onkaan puhua omasta kokemuksestaan. Ja toisaalta kuinka vaikeaa on ylittää se aloittamisen kynnys. Silti kannattaa kokeilla, opetella!

Jutussa oli monta helmeä ja nämä kaksi ovat vain satunnaisia poimintoja. Ne valaisivat päivääni.

- Kansanaho, Anne. Kohtaamisia Keroputaan mallista. Osviitta 1/14

RanskaEspanja2013 448 (2) ovi

 

 

 

Avainsanat: , , , , , ,

Aamun lehti

aamiainen

Kotona maalla lehtiposti kolahtaa vasta päiväpostin kanssa laatikkoon. Luenkin aina aamulla milloin mitäkin vähän vanhempaa lehteä – joskus eilistä, joskus vaikka vuoden vanhaa. Ihan sama mitä, kunhan jutut ovat minulle uusia.

Tänään join aamukahvini Valkeakoskella Virpi-ystävän keittiössä. Tuorekin lehti olisi varmaan löytynyt, mutta minä luin sunnuntain Hesarin liitettä, jonka lukiokaverini Sari eilisellä iltavisiitillä työnsi kainalooni siinä olleen jutun takia. Jatkoin sitten pikkuisen joulukuun Eevan kanssa. Sekin kun oli lukematta. Lehti kuin lehti, uusi tai vanha. Tarinat ovat tärkeitä!
aamiainen1

aamiainen2

aamiainen3

Avainsanat:

Kirkastus! Kirja!

ahern

Joskus elokuvan repliikki,sattumanvarainen  laulu radiossa, sattumoisin silmiin osuva runo tai pätkä romaanista on terapeuttisempi ja merkittävämpi kuin monta terapiaistuntoa ja useampi työnohjauskäynti. Tai ehkä käy niin, että pitkään työstämäni asia vain kirkastuu jonkin tällaisen kautta juuri oikealla hetkellä. Näin kävi minulle äsken. Arvostelukappaleena saamani Cecelia Ahernin tuore käännösromaani Sadan nimen mittainen matka (Gummerus 2014) sanoitti minulle jotain, jonka sielussani ja sisälläni tiesin ja jonka lukeminen toisen kirjoittamana kosketti kovasti.

”Kaikki on minulle nyt päivänselvää.” Kitty selitti. ”Kun tapasin Constancen viimeisen kerran, hän luennoi minulle kuinka kirjoitetaan hyvä juttu. Hän sanoi, että totuuden etsiminen ei tarkoita välttämättä valheiden paljastamista äänekkäiden fanfaarien säestyksellä, eikä juttujen tarvitse myöskään olla erityisen maata mullistavia – oleellista on yksinkertaisesti löytää se, mikä on aitoa ja todellista.
minun tehtäväni ei ollut saada selville salaisuutta tai valhetta tai jotain hätkähdyttävää asiaa, jonka sata ihmistä yritti salata minulta, vaan minun piti vain kuunnella heidän totuuksiaan”, Kitty kertoi.

”Constancen idea oli tällainen”, hän jatkoi ja piti pienen tauon. ”Se on hyvin yksinkertainen. Jos toimittaja valitsisi sattumanvaraisesti sata ihmistä puhelinluettelosta, hän ei löytäisi pelkästään yhtä jutun aihetta, hän löytäisi sata jutun aihetta, sillä jokaisella , joka ikisellä ihmisellä, on tarina kerrottavanaan. Joka ikisellä tavallisella ihmisellä on mielenkiintoinen tarina. Me saatamme kaikki ajatella, että olemme vähäpätöisiä, että elämämme on tylsää, vain siksi että emme tee maailmaa järisyttäviä asioita tai pääse otsikoihin tai voita palkintoja. Mutta totuus on, että me kaikki teemme jotain, mikä on kiehtovaa, mikä on rohkeaa, mikä on jotain sellaista, mistä meidän pitäisi olla ylpeitä. Ihmiset tekevät joka päivä asioita, joista kukaan ei anna heille tunnustusta. Siitä meidän pitäisi kirjoittaa. Tuntemattomista sankareista, ihmisistä, jotka eivät edes usko olevansa sankareita, koska he vain tekevät sitä, minkä uskovat olevan heidän elämäntehtävänsä.”

Henkilöstövalmennuksien ja työnohjauksien lisäksi minäkin kirjoitan: blogien lisäksi lehtijuttuja, asiatekstiä, monenlaista sanatavaraa. Nyt kun printtimedia piehtaroi vaikeuksissa ja free-toimittajarintamalla on hämmennystä, olen miettinyt, mihin itse uskon ja minkä kirjoittamisella on merkitystä. Uskonko siihen, että ihmisen kokoisille tarinoille on tilaa?

Ahernin kirjaan tartuin  raikkaana välipalana. Asiatekstien ja tiukan faktan sekaan kaipasin jotain keveämpää, muttei kuitenkaan imelää. Ahern oli sitä juuri ja paljon enemmänkin. Hyvän tarinan lisäksi se sanoitti tunteeni tästä kirjoittajan hommasta. Vaikka iso virta tehtailee halpoja otsikoita ja asialehdetkin sortuvat välillä alhaisiin sisältöihin, minä pidän kiinni todellisista tarinoista oli haastateltava kuka tahansa – tuttu tai suurelle yleisölle tuntemattomampi. Vaikka kuulostaisin naivilta, luotan siihen, että tällaiselle tekemiselle on minun mittakaavani mukainen ja kokoinen paikka.

Itse kirjan tarinakin piti lempeän hymyilyttävästi otteessaan. Hyvän mielen kirja. Kiitos tästä. Bookyssa SADAN NIMEN MITTAINEN MATKA-kirja maksaa nyt maaliskuun 2014 puolivälissä 26,20 euroa. (affiliate-linkki)

kulunut

Avainsanat: , ,

Se toimii

kirppis1Tiedättehän ne hullun kuuloiset tutustumisharjoitukset koulutusten alussa.
Keksi itsellesi eläimen tai kasvin nimi, joka alkaa samalla kirjaimella kuin etunimesi.
Esittäydy sillä!

Päivi Pelargonia
Tuija Tuomenkukka
Lasse Lumme

Anni Apina
Jaana Jänis
Leena Lokinpoikanen

Se toimii!

Tapaan töissä paljon uusia ihmisiä erilaisissa ryhmissä, eri kokoonpanoissa. En edes osaa arvioida, kuinka monta eri ihmistä olen tavannut liki kymmenen yrittäjävuoden aikana. Sitä ennen tein valmennushommia työsuhteessa ja tapasin samalla lailla väkeä. Kasvoja muistan paljon, mutta nimet katoavat helposti. Usein on vaikea palauttaa mieleen, missä koulutuksessa treffasimme.

Viime vuoden lopulla kiirehdin illansuussa yhteen Ylioppilaaukion reunalla olevaan rappukäytävään Helsingissä. Ovelle osui yhtä aikaa   hymyilevä, pitkä nainen. Kasvot olivat tutut. Missä tapasimmekaan. Aa- joo! Kaksi vuotta sitte, kun ohjasin yliopistollaryhmää osana isompaa koulutusta.

Eeva Elefantti!

Ihminen oli tuttu. Minä muistin heti nimen ja sen, missä olimme tavanneet.
Se erään ryhmäläisen ehdottaam, äkkiseltään lapsellinen  muistisääntö palautti heti nimen mieleen.

Hymyilyttää!

kukat

tuomi

Avainsanat: ,

Punainen ja lämmin!

Punainen ja lämmin!

Nyt tulee lisää vähän vaille viisikymppisen pukeutumispohdintaa! Tämä taannoisen sunnuntaipäivän asukokonaisuus lähti liikkeelle punaisesta villapaidasta. Ostin kuvan kaltaisen ison, väljän, tontunpunaisen villapaidan vuosia sitten kirpparilta muutamalla eurolla. Se on palvellut paitsi lämpimänä neuleena minulla, myös tyttären tonttuasuna. Nyt se on seissyt pari vuotta kaapissa liki käyttämättä ja olinkin jo laittamassa sitä kirppikselle kiertoon. Kiitos Polyvoren innostuin miettimään uutta käyttöä!Mustat housut hommasin pari vuotta sitten  työmatkalla pienestä vaatekaupasta nimeltä Tango Fashion. Putiikki löytyy Vuohkallion alueelta vastapäätä Heilan maalaistoria ja ravintolaa. Kapeat, joustavat, suorat pöksyt ovat suomalaisen Promise Oy:n Amis-mallistoa. Villapaidan alle puin siniturkoosin, Lindexistä ostamani trikoopaidan.

Laukun pitää olla reilu

Settiin yhdistämäni laukku on turkoosimpi kuin kuvan kassi. Saman mallinen kumminkin ja ennen kaikkea tarpeeksi iso: sinne pitää mahtua kalenteria, muistikirjaa, meikkipussia ja kulloinkin tarpeellista tavaraa. Laukun ostin HenkkaMaukan alennusmyynnistä aikoinaan. Tummat hanskat piti hommata vuosi sitten Helsingistä, kun junamatkalla huomasin unohtaneeni käsineet kotiin. Kävelin johonkin Makkaratalon kauppaan hankkimaan alennusmyyntikorista kädenlämmikkeet. Muuhun ei ollut aikaa. Kaupan nimeäkään en enää muista

Ja sitten tuo lompakko

Joskus viisi – kuusi vuotta sitten kävin miehen kanssa Amsterdamissa. Poikkesimme pieneen kauppaan, joka möi ties mitä sekalaista tavaraa. Kun katseeni osui MyWalitin värikkäisiin lompakoihin, hurmaannuin. Mallisto on valloittava ja minulle värifiirikille aivan vastustamaton. Koska olen tiukan budjetin nainen, pitäydyin valitsemaan vain yhden. Vaikeaa oli, mutta onnistuin. Päädyin juuri tuohon punainen – oranssi – lime-yhdistelmään. Lompakko palvelee minua edelleenkin. Hiukan se on patinoitunut ja saanut kyylkeensä yhden mustekynäviirun, mutta yhtä rakas se on edelleen. Monesti kaupan kassalla myyjä huudahtaa silmät loistaen ”Oi kuinka ihana kukkaro!” Täysin samaa mieltä.  Vuoden takaisella Italian reissulla hypistelin myös sellaista turkoosi-sininen -yhdistelmää, mutten raaskinut investoida 70:ää euroa lompakkoon sillä kertaa. Nyt kun liitin MyWalitin nimeen linkin valmistajan sivuille, huomasin, että verkkokaupassa on värikäs ale. Kieltäydyn tutustumasta tarkemmin. Ennakkoverot kun odottavat maksua tuossa viereisessä pöytälaatikossa.

PS. Koska kyseessä on Polyvoren ideakooste, ykisttäisistä vaatteista linkit johtavat alkuperäisten valmistajien sivuille. Olen etsinyt Polyvoren tuotekirjastosta lähimmät, oman vaatekaappini sisältöä vastaavat vaatekappaleet merkkejä miettimättä.

Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , ,

Huomenta valoisa maailma

Havahduin aamuseiskalta. Karistin juuri ennen heräämistä vainonneet painajaiset mielen tunkiolle, pois päivää pilaamasta. Aikoihin en ole öisiä kauhufilmejä katsellut eikä toivottavasti ihan heti tarvitsekaan. Mies oli töihin lähtiessään jättänyt minulle kahvin pulloon. KiitosKiitisKiitos. Söin aamiaisen. Siemaisin mukillisen maitokahvia.

Avasin Rhonda Byrnen Salaisuus -kirjan ajatuksiin perustuvan voimatekstin.  Ostin aikoinaan Byrnen 365 elämänohjetta: sellaisen kirjan tapaisen, josta voin repäistä ohjeen kalenterin väliin tai jääkaapin oveen. Yhtään en ole raaskinut irrottaa. Kirjanen on nykyään ruokapöydällä ja silmäilen sitä summamutikka -periaatteella. Avaan sen kohdan, joka sattuu kulloinkin aukeamaan.

JOS vai KUN?

”Vaihda epävarmuutta huokuva jos-sana KUN-sanaan ja autat vetovoiman lakia toimimaan.”

Tätä epävarmuuden selättämistä treenaan edelleen näin liki viisikymppisenä. Tulokset palkitsevat, vaikka ovatkin joskus hitaita. Se johtuu alitajunnan esteistä. Raivaan pois tieltä vuosikymmenten aikana kertyneitä rajoittavia uskomuksia. Siinä auttaa kiitollisuuden vahvistaminen. Ajattelen ja kirjoitan asioita, joista olen onnellinen ja kiitän. Vahvistuva kiitollisuus syrjäyttää epäuskoa ja epävarmuutta.

Hurahdin aikoinaan myös Byrnen nimellä myytävään kauniiseen Kiitollisuus-muistikirjaan, jota näköjään myydään edelleen Bookyn kirjakaupassa. Kiitoksia voi toki kynäillä talteen mihin tahansa muistikirjaan tai vihkoon – tai vähintäänkin ajatella. Tärkeintä on ajattelun muuttaminen, asenteen treenaaminen näkemään sitä, mikä on hyvin ja mistä on aihetta kiittää. Se negatiivinen huolehtii kyllä ihan itse itsestään.

Joka-aamuinen kynttilänvalo

Sitten vielä toisenlainen kaunis hetki uuden Avotakan sisustusideoiden kanssa. Viipale vähähiilarista porkkanakakkua toisen kahvimukillisen kaverina. Hyvää huomenta valoisa maailma!

Linkit sisältävät kumppanuusmarkkinointia Bookyn kanssa.

aamu 001

aamu 010

aamu 004 aamu 011 aamu 007

 

 

Avainsanat: , , , , , , , , ,

Fuchsia day ja muuta mukavaa!

Fuchsia day

Blogissa on ollut hiljaista. Sitä on täällä ja sitä on Karppisiskojen puolella. Olen antanut olla ja olen antanut ajatusten tekeytyä. Nyt sitten putkahtelee uusia mietteitä tiuhaan tahtiin. Mistä tykkäisin kirjoittaa, millaisia aiheita, mitä kuvia, kuinka usein. Juuri nyt on energiabuusti niin toimittamani henkilöstölehden kuin muutamien muidenkin työasioiden suhteen. Uusia juttuideoita ja palstamietteitä. Ajatuksia haastateltavista ja mietteitä aiheista.

Täällä aion kirjoittaa sellaisesta, mikä saa minut innostumaan, säkenöimään, uteliaaksi, hymyilemään, liikuttumaan. Ihmisyyttä, sisustusta, muotia, matkoja, kirjoja, oivalluksia. Elämää!

Tyyli ja löydöt

Syksyllä chattailin muutaman suunnilleen ikäiseni naisihmisen kanssa tällaisille liki viisikymppisille suunnatusta tyyliblogista. Onko niitä ja millaisia? Kaipasimme sellaista. Mietimme yhteistäkin ja tapasimme asian ympärillä. Blogi ei lähtenyt liikkeelle, mutta ajatusta jäi eloon.

Tyttäreni lukee muoti- ja lifestyle-blogeja ahkerasti ja avaa silmiäni siihen maailmaan. Minua kiinnostaa pukeutuminen – olenhan sen alan ihminen ihan alunperin. Vaikka muotibisnes ei minua työnä kiinnostakaan, pukeutuminen kiinnostaa. Mikä sopii yhteen? Mitä värejä ja minkä kanssa? Rakastan värejä ja käytän paljon oranssia, fuksiaa, turkoosia, vihreää. Ne antavat virtaa ja voimaa.

Entä millaisia kenkiä? Oli vuosia, jolloin jokaiselta ulkomaan matkalta piti ostaa ainakin kolmet kengät. Nykyään koluan myös kirppareita, Huuto.net:iä, Tori.fi:tä ja Facebookin kirppisryhmiä mahtilöytöjen perässä. Teen retkiä Helsinkiin kirppispäivinä – se on minun ja tyttäreni yhteinen harrastus ja olemme aina ihan palavissamme ostoksistamme (hyvä on, siellä se shoppailija rellestää). Kierrän toki vaate- ja kenkäkaupoissakin, mutta parhaat kiksit saan löytäessäni second hand -aarteen.

Keski-ikäisen lifestyle

Kuukausi sitten tutustuin monen muotibloggaajan suosimaan Polyvoreen, jossa voin  koostaa asukokonaisuuksia muotilehtien tyyliin. Ihastuin silmittömästi kuvien kanssa pelaamiseen ja tein yötä myöten kokeiluja. Niistä yksi on tässä postauksessa ideakuvana. Se on itse asiassa tämän päivän asuni. En voi oikein uskoa, että olen postaam,assa päivän asusta…

Vaikka päälläni oleva värikäs Vero Modan tunika on hiukan toisenlainen, värit ovat samat. Paita, fuksiat sukkahousut ja mustat HenkkaMaukan lyhyet shortsit täsmäävät, vaikka ovatkin eri merkkisiä kuin Polyvoresta setissä. Jos nyt lähtisin tästä liikkeelle, ottaisin olalle samanlaisen laukun ja pukeutuisin harmaaseen villakangastakkiini, jonka löysin syyskuussa kirppispöydältä erään eteläranskalaisesta kylästä. Mustat nilkkurit odottavat askeleita oven vieressä. Tuo Ajaton-kello minulta muuten löytyy myös. Se on kellon näköinen koru ilman viisareita.  Niiden tilalla on ikuisuuden symboli. Kellon hommasin Erätulen Jukan yrityksen Olevaisen Ihmeputiikista.

Polyvoren kanssa muuten upposin sellaiseen riemukkaan flown virtaan, etten ollut uskoa todeksi. Rakastuin leikittelyyn, ihastuin vaatekokonaisuuksien rakenteluun. Aloin katsoa vaatekaappiani ihan uusin silmin. Vinhaa – tätä tunnetta lisää. Voikin olla, että postailen tällaisia yhä enemmän. On se niin hauskaa ja hauskaa pitää elämässä olla.

Ehkä tästä tulee yhä enemmän keski-ikäisen, elämäänsä rakastavan naisen life style-blogi.

Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,

Oivalluksen kynnyksellä. Ajattelijan kirja.

maalaussudenkorentoTommy Hellsten kiteyttää elämän ilmiöitä vuosi vuodella kirkkaammin. Tänä vuonna Hellsteniltä on ilmestynyt kaksi kirjaa, joista toisen hän on julkaissut  yhdessä vaimonsa Carita Hellstenin kanssa. Molemmista tuli heti minun kirjahyllyni tärkeitä kirjoja. Kauniita, kapeita ja täynnä painavia ja puhuttelevia sanoja. Ne sanat eivät ole valmiita totuuksia, vaan ajattelemaan ja tutkimaan kehottavia mietteitä, näkökulmia ja mielen lempeitä haasteita. Kumman tahansa kanssa voisin vaikka matkata viikoksi retriittiin. Aloittaa kunkin päivän poimimalla sattumanvaraisesti tai tarkoituksella jonkin osan tekstiä tai yksittäisen mietteen. Käyttää lopun päivää sen synnyttämien mielenliikkeiden tutkimiseen. Kirjoittamalla. Maalaamalla. Ajattelemalla.
Ehkä teenkin niin.

Oivalluksen kynnyksellä

OIvalluksenKynnykselläTommyn kiteyttämät mietelauseet Ihminen tavattavissa -sivulla Facebookissa ja Twitterissä kuuluvat melkeinpä päivittäin ajatteluhetkiini.   Verkossa ne synnyttävät myös polveilevia ja välillä kiihkeitäkin keskusteluja, sillä lukija kokee ja tulkitsee kiteytykset omalla tavallaan, omasta historiastaan käsin. Siinä, missä tviitit painuvat verkon uumeniin edellisten tieltä, jää tämä samanlaisista mietteistä koottu kirja elämään ja puhuttelemaan.

”Vaikeudet ja vastoinkäymiset opettavat meille enemmän kuin menestyminen ja onnistuminen”

Mietin oman elämäni vastuksia. Asioita, jotka ovat tuntuneet tapahtumahetkellä vastoinkäymisiltä. Entä nyt, kun muutama vuosi on kulunut – miltä ne nyt tuntuvat. Mitä olen löytänyt niistä? Mitä olen oppinut ítsestäni? Mita saanut? Olen näihin monesti itselleni vastannut ja löytänyt samalla paljon. Tätä voi pohtia yhä uudelleen, sillä sisäinen maailma on liikkeessä ja kertoo joka kerta kuunnellessa lisää siitä, mitä siellä on tapahtunut, mikä langanpää on solmiutunut ja muuttunut uudeksi ymmärrykseksi. Kun mietin menestyksen hetkiä, näen niidenkin arvon, mutta aivan toisenlaisen arvon. Enemmän olen oppinut vastuksista, vaikka en olisi niitä elämääni vapaaehtoisesti koskaan valinnutkaan.

”Syvyydessä on kaikki se, mikä pyrkii pintaan. Siellä on alitajuntamme, joka tahtoo meidän syntyvän yhä syvemmältä ja yhä uudestaan, siksi mitä olemme.”

Kirjan mietteet on ryhmitelty neljän teeman alle. Ne ohjaavat hallitsemisen sijasta ihmettelemään elämää, puhuvat yhteydestä itseen ja toisiin, kertovat pienuuden suuruudesta ja pohtivat rakkautta eri näkökulmista. Yhdellä virkkeellä tai useammalla. Syvyyksiin kutsuen – ja siksi niiden lukeminen vaatii aikaa. Kirjallisena pikaruokana kirjaa on turha tutkailla, ainakaan minun. Tällaiset tekstit ovat hiljaisuuden ja hitauden arvoisia.

Esipuheessa Tommy Hellsten toivottaa lukijalle hyvää matkaa omaan itseensä. Hyvä toivotus, sillä juuri sinne mietelauseet saattelevat.
Jos antaa niiden saatella.

Tommy Hellsten. Oivalluksen kynnyksellä. Minerva kustannus Oy. 2013.
Kirjan hinta (5.11.) on Bookyssa 20,40e (affiliate-linkki)

PS. Ajattelin kirjoittaa samaan postaukseen myös Tommy ja Carita Hellstenin yhteisestä Levollisuuden kirjasta. En kirjoita. Asia kerrallaan. Oivalluksen kynnyksellä-kirjasta tuli taas niin ravittu olo, että sen herättämiä sisäisiä kaikuja pitää kuunnella itsekin rauhassa. Monestko kerta oikein lieneekään. Hellstenin kirjoittamaa tekstiä ei voi ahnehtia.

Avainsanat: , ,

Vadelmaveneellä mielen matkalle

IMG_3658Toiviaisen Kari kirjoitti Mikkelin teatterin Facebook-sivulle:

”Mikkelin teatteri tekee pienellä tekijäjoukolla isoa jälkeä. Sen koki ja näki Vadelmavenepakolaisen ensi-illassa lauantaina. Kiitokset kaikille tekijöille ja erityisesti Jimmy Asikaisen loistavasta roolityöstä. Kannattaa katsoa ja tulla kauempaakin nauttimaan suomalaisruotsalaisen kansankodin tunnelmasta!”

No niin hitto vie tekee. Kävimme pari viikkoa sitten katsomassa Miika Nousiaisen kirjoittaman ja Petteri Summasen ohjaaman Vadelmaveneen. Edelleen välähdykset singahtelevat mielen pinnalla, kytkeytyvät arjesta nouseviin asioihin ja keskusteluihin. Kyse on myös muusta kuin ruotsalaisuudesta. Kyse on identiteetistä ja sen oivaltamisesta. Elänkö omana itsensäni vai olenko omaksunut  identiteettiini aineksia jostain itseni ulkopuolelta. Syystä taikka toisesta.  Joskus ne ainekset ovat niin tiukassa ja syvällä, että asianomainen uskoo niiden olevan aidosti oman minän osana – jopa niin tiukasti, että on valmis tekemään vaikka rikoksia. Tämä on myös näytelmän yksi ulottuvuus, syvälle sieluun ankkuroitunut ruotsalaisuus.

Tai sitten naurun kannalta

Toisaalta Vadelmaveneen voi katsoa vaikka vain illan hauskana, hyvin rullaavana iltaohjelmana. Se pelittää ilman psykologista ulottuvuuttakin erinomaisesti. Nauroimme vedet silmissä niin kaikille Tarja Pyhähuhdan monista letkeistä ja luontevista hahmoista kuin koko näytelmän käänteillekin.

Herkullinen veto! Kiitos Jimmy Asikainen, Tarja Pyhähuhta, Ismo Sievinen, Tuomas Turkka, Vintte Viitanen ja Tuuli Anikari sekä koko teatterin tiimi! Valaisette arkea arvaamattomalla tavalla.

VINK VINK

Vadelmavenepakolainen on loistokoukku teatterin karsomoon myös sellaisille, jotka eivät teatteria juuri harrasta. Esitykset pyörivät 11.1.2014 saakka. Näytelmän esittely löytyy teatterin nettisivuilta.

Avainsanat: , , , , , , , , ,

Unelmien vauhdittaja Andy Hopi

andyNiinkuin tiedätte, minulla on vankka usko unelmiin ja niiden toteuttamiseen. Olen kertonut tyttäreni unelmasta ja alleviivannut omia kokemuksiani. Me muun muassa asumme nyt talossa, joka oli 90-luvun alussa minun ensimmäisessä aarrekartassani. Unelmat kertovat jotain meidän todellisesta itsestämme eikä niitä kannata jättää pelkiksi uinuviksi kuviksi mieleen. Yksi unelmien toteuttamiseen uskova tyyppi on tamperelainen Andy Hopi, jota jututan tässä. Postauksen lopussa on Andyn myöntämä etu Tekijäakatemian verkkokurssille.

Valmennat ihmisiä tekemään unelmistaan totta. Mikä unelma imaisi sinut tekemään tätä?

Itselleni on luontevaa tehdä paljon asioita ja koska haluan saada paljon aikaan, olen kehittynyt tekemisen tuottavuudessa suunnattomasti. Sitten aloin pohtimaan, miten oppimistani asioista voisi olla hyötyä muille. Pohdin, mitä hyötyä ihmisille olisi, jos he pystyisivät tekemään asioita tuottavammin.

Yleensä ihmiset eivät halua tehdä enempää, vaan he haluavat saman tuloksen pienemmällä panoksella, jotta heille jää enemmän vapaa-aikaa. Sillä ei kuitenkaan ole merkitystä, onko tekeminen itseisarvoista vai tavoitteeseen tähtäävää, kummassakin tapauksessa henkilö hyötyy tuotteliaammasta tavasta tehdä hänelle tärkeitä asioita.

En halunnut rajata kurssin tuottamaa arvoa pelkästään joko työelämään tai vapaa-aikaan. Kun puhutaan unelmista, voivat ne sijoittua uraan, parisuhteeseen, harrastukseen, omaan yritykseen, urheiluun tai oikeastaan mille elämän osa-alueelle tahansa. Minun ei tarvitse edes tietää ihmisen unelmaa, riittää kun hän tietää sen itse. Sitten voin tarjota erilaisia työkaluja hänen käyttöönsä, joista hän voi valita, mitkä toimivat parhaiten juuri hänellä.

Mitä omat saavutetut unelmat merkitsevät sinulle?

Ne ovat merkinneet ennen kaikkea henkistä kasvua ja auenneita mahdollisuuksia. Useinkaan unelmia ei olisi ollut mahdollista saavuttaa lähtötilanteen resursseilla. Onnistuminen vaatii kasvua ja/tai uusien resurssien löytämistä. Kun on uskaltaa sanoa unelmansa ääneen, niin usein alkaa törmäämään yllättävissäkin tilanteissa ihmisiin, jotka voivat ja haluavat auttaa. Tästä linkistä voit katsoa puheen liittyen hauskoihin yhteensattumiin! ;)

Kannattaa siis kertoa unelmistaan mahdollisimman avoimesti päivittäisissä keskusteluissa, mikäli aihe nousee luontevasti esille. Monet epäröivät puhua unelmistaan ääneen, mutta mitä useampi ihminen unelmastasi tietää, sitä todennäköisemmin pystyvät he sinua auttamaan!

Mitä unelmia sinä olet saavuttanut ja miten ne ovat sinua muuttaneet?

Vuosia sitten minulla oli silloisesta elämäntilanteestani tarkasteltuna todella suuri unelma. Oman urheiluseuran perustaminen. Ja kun siinä onnistuin, olen tarkastellut asioita täysin uudesta perspektiivistä. Monet asiat ovat tunteneet paljon pienemmiltä ja helpommin tavoitettavilta.

Olen myös uskaltanut unelmoida isommista asioista. Muita unelmiani vuosien varrella ovat olleet mm. Täysii -seminaarin järjestäminen, valmennustila Centren avaaminen, valmentajayhteisön perustaminen ja Tekijäakatemia -verkkokurssin julkaiseminen.

Nyt unelmoin elämästä, jossa voin tuottaa mahdollisimman paljon arvoa ajasta ja paikasta riippumatta. Unelmoin myös Täysii -seminaarin järjestämisestä vuosi vuoden perään yhä isommin ja paremmin!

Toki minulla on myös muutamia henkilökohtaisia unelmia ;)

Miksi unelmat ovat dynamiittia?

Jo pelkästä toteutuneen unelman visualisoimisesta saa energiaa. Usein vaikeinta ei olekaan tekeminen, vaan toteutuneen unelman näkeminen ennalta, siihen aidosti uskoen. Kun unelman toteutumiseen uskoo varauksetta, eivät vastoinkäymiset paljon hetkauta. Kun kulkusuunta on koko ajan selkeänä mielessä, voi matkastakin nauttia enemmän! Hyvää matkaa myös sinulle kohti omia unelmiasi!

Andy lupasi, että blogini lukijana sinä saat 50 euron alennuksen osallistuessasi Tekijäakatemia -verkkokurssille. Etu on voimassa 20.10.2013 klo 24:00 asti ja saat edun käyttämällä koodia MIELENRAUHA. Jos siis haluat laittaa unelmiisi vauhtia, niin vilkaise löytyisikö sitä Tekijäakatemia -sivustolta! Huomaa myös, että Tekijäakatemia -verkkokurssille ilmoittautuvat pääsevät veloituksetta mukaan Täysii -seminaariin sekä Tekijäakatemia -seminaariin.

Andy Hopi on Life & Business Coach sekä Täysii -seminaarin ja Tekijäakatemian perustaja.

Avainsanat: , , ,
Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

Liity 1 039 muun seuraajan joukkoon