Ole oma ittes työnhaussa!

Parhaat jutut bongaan kotijoukoilta. Tuorein  on aviomiehen somerekry-kampanja, jota seuraan riemuissani. Mieheltä meni duuni, kun työnantaja sulki koko toimipisteen Mikkelissä. Nyt on haussa uusi. Kuinka erottua numeroiden joukosta ja hakemusdokumenttien kasasta. Vaikka näin!

Vajaa viikko sitten julkaistun videon on uutisoinut Mikkelin Kaupunkilehti, Iltalehti ja Ilta-Sanomat ja se on levinnyt Facebookissa. Duunihenkisiä yhteydenottojakin on jo ropsahtanut muutama. Minä palastelin projektia osiin – mieti mitä siulla tarkoittaisivat nuo alla olevat otsikot käytännössä.

1. INNOSTU

Innostu, niin onnistut. Opettele kuuntelemaan itteäsi ja anna innostuksen ohjata. Joskus se tuntuu vievän hulluun suuntaan, mutta sieltäpä sattaa aueta uutta. Mies innostui siistimään isänsä tekemiä ojia kotiseudulla käydessään. Hän muisteli poikavuosien purontekoreissuja ja ojankaivuusessioita. Lapio olalle ja mettään. Se oli uusien urien aukomista ja riemua siitä, kun vesi virtaa. Mikä metafora!
Kaivaessa pulpahti idea ja kumppaniksi siihen tietysti piti kysyä kuvaajatytärtä.

2. KERÄÄ RESURSSIT

Josta tullaankin resursseihin. Meillä niitä ovat asioita nurinpäin kääntelevä, kekseliäs ja kyseenalaistava miehen mieli sekä mainostoimistossa työskentelevä valokuvaajatytär. Lasken itseni näihin resursseihin mukaan some- ja viestintätaustani vuoksi.
”Juuli, tehtäiskö?”
”No tehtäis!”
”Miten ja koska…?”

3. USKALLA

Uskallusta Henrikillä on riittänyt aina. Hän on toteuttanut värikkäitä ideoita: vienyt kiinteistövälityskonttorin torikahvilaan, yhdistänyt kuvataidetta myyntityöhön, järjestänyt asuntokuvista näyttelyn. Turha pelätä, että joku arvostelee. Koska kaikille ei voi olla mieliksi, kannattaa vaan ottaa omat erityisyydet käyttöön. Nyrjäyttää aivot ja uskaltaa.

4. OLE OMA ITTES

Jos sinä pelkäät, niin opettele ryhtymään toimeen, vaikka vähän pelottaisikin. Ole oma ittesi ja ammenna siitä.  Henrikistä löytyy se ojia kaivava tyyppi – se, joka on ollut pikkuskidistä saakka kekseliäs ja uusia uria aukova. Samaa asenne löytyy edelleen. Se asenne on videolla, CV-speksit LinkedIn:stä ja lisää mies kertoo itse. Osaaminen taipuu vaikka innovatiivisuutta ja toisin ajattelua vaativiin asiantuntija- ja valmennushommiin. Jokaisella on resursseja. Ensimmäinen niistä on asenne. Aivot menevät lukkoon, kun ajatus päätyy eitätävoi-tehdä umpikujaan. Vaihda sisäisen kysymyksen muoto. Kysy itseltäsi, mitä ja miten voit tehdä toisin.

6806_10152625627418607_1088273320998698490_n

Henrik Aschan, LinkedIn

UUTISET TYÖNHAKUKAMPANJASTA

Mikkelin Kaupunkilehti
Ilta-Sanomat

Iltalehti

Avainsanat: , , , , , , , , , ,

Voi miten paljon iloa!

puuro

Meillä on vieraita Hollannista. Valloittava nuori pariskunta. Haudutin heille perinteisen ohrauunipuuron rikotuista ohrasuurimoista. Pistin padan uuniin kahdeksan maissa, sillä puuro tarvitsee hautuakseen pari tuntia. Kun vieraamme ilmestyivät kymmeneksi keittiöön, valmis herkku höyrysi lämpimänä.

Rapion ohrauunipuuro 

Oman aamiaiseni jälkeen väänsin uunin päälle ja säädin lämpötilan kahdensadan asteen paikkeille. Sekoitin puuroainekset voideltuun mustaan valurautapataan.

1 litra täysmaitoa
2 dl rapion ohraryynejä
1 tl suolaa

Yksinkertaista ja perin tuttua. Puurosuurimot on siis valmistanut juvalainen Rapion mylly, jonka tarpeista minä tällaiset herkut teen. Vaikken itse juuri puuroja syö vähähiilarisen elämäntapani vuoksi,vieraille tarjoan tätä äidin mulle aikanaan tutuksi tekemää herkkua mieluusti.

Vieraamme ihastuivat. Heille ohra oli ihmeellinen, uusi maku. Puuro maistui kuulemma superhyvälle sekä voisilmän että mun itse keittämän omenahillon kanssa – he kokeilivat molempia.

Tämä tavallinen arki ja meille umpitutut asiat ovat niin näille kävijöille kuin monille muillekin meillä piipahtaneille ulkomaalaisille eksoottisia. Sen tajuaminen ja tämän maalaisarjen jakaminen heidän kanssaan on jotenkin niin ELÄMÄÄ isoilla kirjaimilla.

puuro1 ryynit

KIITOS KIITOLLISUUDESTA

Hanko (373)Lämmin onnentunne levisi sydänalassa äsken. Valot päällä sisällä, tuolla rintalastan takana jossain. Syy oli arkinen kuin mikä, nimittäin astianpesukone. Tyhjensin sitä, asettelin puhtaat haarukat ja veitset paikoilleen sinkkipurkkeihin. Ladoin sisään aamiaisastiat: kahvimukin, ruskearaitaisen lautasen ja smoothielasin. Huokaisin KIITOSKIITOSKIITOIS. Meillä on toimiva astianpesukone. Edellinen hajosi ja kesti hetken valita ja asentaa uusi.

Ja pointti on

Pointti ei ole astianpesukone, vaan kiitollisuus. Asenne, jota aloin opetella vuosia sitten. Se on omasta mielestä huolehtimista. Rhonda Byrnen Salaisuuden moni tuntee. Jenkkihötöksikin leimatun kirjan, jonka ytimenä on rautainen valinta hyvän näkemisestä, siitä kiittämisestä ja kiitoksen aiheen lisäämisestä omassa elämässä. Taikavoima on saman kirjoittajan teos. Se sisältää 28 päivän matkan kiitollisuuden harjoittamiseen ja tiedon soveltamiseen. Karsastan takakannen lausetta ”taikavoima on muuttava koko elämäsi”, mutta allekirjoitan kiitollisuuden arvon. Suosittelen näitä kirjoja ajatuksella ”Kaikki, mikä vahvistaa kiitollisuuden voimaa sinun elämässäsi, on hyvästä!”

Salaisuus-kirjan lainasin siskoltani. The Secret – Voima -kirjasta minulla on arvostelukappale ja siihen palaan aina uudelleen. Taikavoiman ostin työkirjaksi itselleni. Noudatin sen 28 päivän kiitollisuusohjelmaan lähes loppuun saakka – en enää muista, miksi viimeiset päivät jäivät uupumaan. Kuten mikä tahansa harjoittaminen, tämäkin kasvatti lihaksia: ilon ja kiitollisuuden henkisiä lihaksia. Se auttoi ankkuroimaan kiitollisuuden tavaksi. Teen muun muassa usein kiitollisuuskävelyä, jonka joka askeleella sanon kiitos ja vahvistan kiitoksen tunnetta mielessäni.

Hyvin pian ohjelman treenaamisen jälkeen minulle sattui jalkatapaturma, jonka vuoksi olin kolme viikkoa sairaalassa. Tuplahoitovirheen vuoksi jalkaa operoitiin kolmesti. Paraneminen oli hidasta ja takapakkeja riitti. Sairasloma venyi kuukausiksi. Sinä aikana en voinut varata jalalle enkä ajaa autoa. Peruin paljon töitä tai etsimään niille sijaistavan yrittäjän – yksinyrittäjänä kun toimin.  Taloudellisia menetyksiä tuli.

Syitäkiittää_pieni

Parhaiten muistan

Silti muistan vahvimmin sen hyvän, mitä noina kuukausina sain – en menetyksiä ja ongelmia. Sairaala- ja polivaiheen jälkeen jalkaa hoiti loistava lääkäri Ristiinan terveyskeskuksessa. Hänen kanssaan mietimme asioita perusteellisesti aina ihon paranemiseen vaikuttavia ruokavaliovalintoja myöten. Kelassa ja vakuutusyhtiö Tapiolassa kohdalle osui mainioita asiakaspalveluihmisiä. Olin yltiökiitollinen vakuutuksestani. Niissä työkeikoissa, joihin sain hankittua tuuraajan, sain tilalleni ihanan kollegan Etelä-Karjalasta. Hän opiskeli silloin ja oli juuri ennen soittoani pyytänyt maailmankaikkeudelta täydentäviä töitä maksaakseen tietyn suuruisen summan laskuja. Kohta sen jälkeen soitin ja kysyin pääseekö hän – kerroin, mitä olin sopinut koulutuspäivien hinnaksi asiakkaan kanssa. Se oli sama summa kuin hänen pyynnössään, jota en ennakkoon tiennyt.  Muistan kirkkaasti ilon pahoinvointia aiheuttaneiden kipulääkkeiden keskellä ”Näin maailma kuitenkin toimii! Minäkin voin luottaa tähän. KiitosKiitosKiitos!”

Muita kiitollisuuden aiheita oli yllättävän aikana satamäärin. Väitän osanneeni keskittyä niihin aiempaa paremmin, koska olin jo pitkään  treenannut tietoista kiitollisuutta. Viimeisten vuosien aikana on ollut muutakin vaikeutta. Taapäin katsoessa näen kuitenkin päiviä yhdistävän valoisan nauhan, jossa on hymyjä pitkin matkaa. Kiitollisuus ei poista murheita ja voimia vieviä tunteita, mutta se muuttaa suhdettani niihin. Se kehittää kykyäni palautua pahoista hetkistä. Kiitollisuus ei tee elämästä hattaraa. Surut on surtava, ahdistus elettävä läpi. Kiitollisuus tekee siitähelpompaa – se on polttoainetta, jonka voimin jaksaa itkeä itkut. Kiitollisuudessa eläminen auttaa nousemaan tunnesuosta aiempaa ripeämmin ja näkemään mahdollisuuksia siellä, missä ennen oli pelkkää harmautta.

Kiitos kiitollisuudesta.

PS. Olen kirjoittanut aihepiiristä aiemminkin mm. täällä.

asenne_kk

Klikkaa ylläolevaa kuvaa. Sen takana on Kodin Kuvalehden juttu  Itke, vihaa, raivoa…ja huomaa hyvä uudessa elämässä.

Linkit sisältävät kumppanuusmarkkinointia Bookyn kanssa.

Avainsanat: , , , , ,

Eläköön dialogi!

Elämä tuo eteen erilaisia teemoja. Tänään olen tuuminut dialogia ja sen eri muotoja. Maanantaina kuuntelin Savolaisen Miinaa, joka puhui dialogisesta olemisesta voimauttavan valokuvan seminaarissa kertoessaan  Maailman ihanin tyttö – projektista. Siitä tutusta, josta olen monesti kuullut omissa voimauttavan opinnoissani, mutta josta aina ammennan jotain uutta.

Eilen avasin Suomen työnohjaajien (STOry) Osviitta -lehden. Kas vain – teemana ”Dialogisuus ilmiönä ja menetelmänä” Ensimmäisenä ahmin tarinan, jossa haasteltiin Jaakko Seikkulaa, psyykkisissä kriiseissä käytetyn avointen dialogien hoitomallin kehittäjää. Seikkulahan on ollut kehittämässä kovasti kiiteltyä Keroputaan mallia psykiatriseen hoitoon.

Koko artikkelia en nyt ryhdy siteeraamaan, mutta muutaman minua koskettaneen ajatuksen teille avaan.

Näissä kohtaamisissa sanat muuttuvat usein toissijaisiksi. Tärkeää on mennä lähelle ja katsoa toista silmiin. Tämä opn dialogin perusta. Kun minä reagoin kehollani, toinen ihminen ei voi olla vastaamatta. Kukaan ihminen ei jää sen ulkopuolelle. Se on niin pirullisen yksinkertaista ja siksi niin helppo ohittaa. Kun toinen ihminen tulee lähelle ja katsoo minua silmiin, minä tunnen sen koko ruumiissani.

Seikkula puhuu kommentissaan psykoottisten kohtaamisesta. Silti tuo toimii aina, kaikkien kanssa, jos pysähdymme kohtaamaan oikeasti. Myös Savolaisen Miina puhui sanojen väistymisestä kertoessaan, kuinka voimauttavan valokuvan menetelmä alkoi kehittyä aikoinaan. Kun hän työskenteli nuorena sosiaalikasvattajana Hyvösen lastenkodissa, hän halusi aidon yhteyden tyttöihin, joita sanat ovat pettäneet liian monta kertaa. Jotka eivät enää luottaneet sanoihin. Kamera ja kuva auttoi luomaan siltaa siinä tapauksessa, että valta käännettiinn toisinpäin – silloin, kun kuvaaja kysyi tytöltä, kuinka sinä haluat tulla kuvatuksi. Dialogiahan se!

Eikö dialogi myös tuo näkyviin konflikteja? Konflikteista ei pääse eteenpäin, elleivät ne tule esille. Alussa esille tuleminen usein suurentaa konfliktia. Sitten on tultava dialoginen käänne, joka muuttaa tilanteen kulkua. Usein se tapahtuu silloin, kun joku alkaa puhua aidosti omasta kokemuksestaan. Konflikteissa tarvitaan sellaisia tilanteita, joissa osapuolten tekemiin päättelyihin vaikuttavat tekijät tulevat kaikille avoimeksi.

Tämähän säikäyttää monesti. Tekee mieli vetää sanat takaisin, pyyhkiä edelliset hetket yli, peruuttaa – sitä kun kuvitteli, että dialogiin antautuminen kohentaa ja rakentaa ja luo hyvää. Niin se tekeekin, mutta usein hämmennyksen kautta. Se ei haittaa. Ei hämmennystä tai konfliktia pidä pelätä, vaikka se saattaa pelottavalta tuntuakin.

Ja kuinka yksinkertaista se onkaan puhua omasta kokemuksestaan. Ja toisaalta kuinka vaikeaa on ylittää se aloittamisen kynnys. Silti kannattaa kokeilla, opetella!

Jutussa oli monta helmeä ja nämä kaksi ovat vain satunnaisia poimintoja. Ne valaisivat päivääni.

- Kansanaho, Anne. Kohtaamisia Keroputaan mallista. Osviitta 1/14

RanskaEspanja2013 448 (2) ovi

 

 

 

Avainsanat: , , , , , ,

Aamun lehti

aamiainen

Kotona maalla lehtiposti kolahtaa vasta päiväpostin kanssa laatikkoon. Luenkin aina aamulla milloin mitäkin vähän vanhempaa lehteä – joskus eilistä, joskus vaikka vuoden vanhaa. Ihan sama mitä, kunhan jutut ovat minulle uusia.

Tänään join aamukahvini Valkeakoskella Virpi-ystävän keittiössä. Tuorekin lehti olisi varmaan löytynyt, mutta minä luin sunnuntain Hesarin liitettä, jonka lukiokaverini Sari eilisellä iltavisiitillä työnsi kainalooni siinä olleen jutun takia. Jatkoin sitten pikkuisen joulukuun Eevan kanssa. Sekin kun oli lukematta. Lehti kuin lehti, uusi tai vanha. Tarinat ovat tärkeitä!
aamiainen1

aamiainen2

aamiainen3

Avainsanat:

Kirkastus! Kirja!

ahern

Joskus elokuvan repliikki,sattumanvarainen  laulu radiossa, sattumoisin silmiin osuva runo tai pätkä romaanista on terapeuttisempi ja merkittävämpi kuin monta terapiaistuntoa ja useampi työnohjauskäynti. Tai ehkä käy niin, että pitkään työstämäni asia vain kirkastuu jonkin tällaisen kautta juuri oikealla hetkellä. Näin kävi minulle äsken. Arvostelukappaleena saamani Cecelia Ahernin tuore käännösromaani Sadan nimen mittainen matka (Gummerus 2014) sanoitti minulle jotain, jonka sielussani ja sisälläni tiesin ja jonka lukeminen toisen kirjoittamana kosketti kovasti.

”Kaikki on minulle nyt päivänselvää.” Kitty selitti. ”Kun tapasin Constancen viimeisen kerran, hän luennoi minulle kuinka kirjoitetaan hyvä juttu. Hän sanoi, että totuuden etsiminen ei tarkoita välttämättä valheiden paljastamista äänekkäiden fanfaarien säestyksellä, eikä juttujen tarvitse myöskään olla erityisen maata mullistavia – oleellista on yksinkertaisesti löytää se, mikä on aitoa ja todellista.
minun tehtäväni ei ollut saada selville salaisuutta tai valhetta tai jotain hätkähdyttävää asiaa, jonka sata ihmistä yritti salata minulta, vaan minun piti vain kuunnella heidän totuuksiaan”, Kitty kertoi.

”Constancen idea oli tällainen”, hän jatkoi ja piti pienen tauon. ”Se on hyvin yksinkertainen. Jos toimittaja valitsisi sattumanvaraisesti sata ihmistä puhelinluettelosta, hän ei löytäisi pelkästään yhtä jutun aihetta, hän löytäisi sata jutun aihetta, sillä jokaisella , joka ikisellä ihmisellä, on tarina kerrottavanaan. Joka ikisellä tavallisella ihmisellä on mielenkiintoinen tarina. Me saatamme kaikki ajatella, että olemme vähäpätöisiä, että elämämme on tylsää, vain siksi että emme tee maailmaa järisyttäviä asioita tai pääse otsikoihin tai voita palkintoja. Mutta totuus on, että me kaikki teemme jotain, mikä on kiehtovaa, mikä on rohkeaa, mikä on jotain sellaista, mistä meidän pitäisi olla ylpeitä. Ihmiset tekevät joka päivä asioita, joista kukaan ei anna heille tunnustusta. Siitä meidän pitäisi kirjoittaa. Tuntemattomista sankareista, ihmisistä, jotka eivät edes usko olevansa sankareita, koska he vain tekevät sitä, minkä uskovat olevan heidän elämäntehtävänsä.”

Henkilöstövalmennuksien ja työnohjauksien lisäksi minäkin kirjoitan: blogien lisäksi lehtijuttuja, asiatekstiä, monenlaista sanatavaraa. Nyt kun printtimedia piehtaroi vaikeuksissa ja free-toimittajarintamalla on hämmennystä, olen miettinyt, mihin itse uskon ja minkä kirjoittamisella on merkitystä. Uskonko siihen, että ihmisen kokoisille tarinoille on tilaa?

Ahernin kirjaan tartuin  raikkaana välipalana. Asiatekstien ja tiukan faktan sekaan kaipasin jotain keveämpää, muttei kuitenkaan imelää. Ahern oli sitä juuri ja paljon enemmänkin. Hyvän tarinan lisäksi se sanoitti tunteeni tästä kirjoittajan hommasta. Vaikka iso virta tehtailee halpoja otsikoita ja asialehdetkin sortuvat välillä alhaisiin sisältöihin, minä pidän kiinni todellisista tarinoista oli haastateltava kuka tahansa – tuttu tai suurelle yleisölle tuntemattomampi. Vaikka kuulostaisin naivilta, luotan siihen, että tällaiselle tekemiselle on minun mittakaavani mukainen ja kokoinen paikka.

Itse kirjan tarinakin piti lempeän hymyilyttävästi otteessaan. Hyvän mielen kirja. Kiitos tästä. Bookyssa SADAN NIMEN MITTAINEN MATKA-kirja maksaa nyt maaliskuun 2014 puolivälissä 26,20 euroa. (affiliate-linkki)

kulunut

Avainsanat: , ,

Se toimii

kirppis1Tiedättehän ne hullun kuuloiset tutustumisharjoitukset koulutusten alussa.
Keksi itsellesi eläimen tai kasvin nimi, joka alkaa samalla kirjaimella kuin etunimesi.
Esittäydy sillä!

Päivi Pelargonia
Tuija Tuomenkukka
Lasse Lumme

Anni Apina
Jaana Jänis
Leena Lokinpoikanen

Se toimii!

Tapaan töissä paljon uusia ihmisiä erilaisissa ryhmissä, eri kokoonpanoissa. En edes osaa arvioida, kuinka monta eri ihmistä olen tavannut liki kymmenen yrittäjävuoden aikana. Sitä ennen tein valmennushommia työsuhteessa ja tapasin samalla lailla väkeä. Kasvoja muistan paljon, mutta nimet katoavat helposti. Usein on vaikea palauttaa mieleen, missä koulutuksessa treffasimme.

Viime vuoden lopulla kiirehdin illansuussa yhteen Ylioppilaaukion reunalla olevaan rappukäytävään Helsingissä. Ovelle osui yhtä aikaa   hymyilevä, pitkä nainen. Kasvot olivat tutut. Missä tapasimmekaan. Aa- joo! Kaksi vuotta sitte, kun ohjasin yliopistollaryhmää osana isompaa koulutusta.

Eeva Elefantti!

Ihminen oli tuttu. Minä muistin heti nimen ja sen, missä olimme tavanneet.
Se erään ryhmäläisen ehdottaam, äkkiseltään lapsellinen  muistisääntö palautti heti nimen mieleen.

Hymyilyttää!

kukat

tuomi

Avainsanat: ,

Punainen ja lämmin!

Punainen ja lämmin!

Nyt tulee lisää vähän vaille viisikymppisen pukeutumispohdintaa! Tämä taannoisen sunnuntaipäivän asukokonaisuus lähti liikkeelle punaisesta villapaidasta. Ostin kuvan kaltaisen ison, väljän, tontunpunaisen villapaidan vuosia sitten kirpparilta muutamalla eurolla. Se on palvellut paitsi lämpimänä neuleena minulla, myös tyttären tonttuasuna. Nyt se on seissyt pari vuotta kaapissa liki käyttämättä ja olinkin jo laittamassa sitä kirppikselle kiertoon. Kiitos Polyvoren innostuin miettimään uutta käyttöä!Mustat housut hommasin pari vuotta sitten  työmatkalla pienestä vaatekaupasta nimeltä Tango Fashion. Putiikki löytyy Vuohkallion alueelta vastapäätä Heilan maalaistoria ja ravintolaa. Kapeat, joustavat, suorat pöksyt ovat suomalaisen Promise Oy:n Amis-mallistoa. Villapaidan alle puin siniturkoosin, Lindexistä ostamani trikoopaidan.

Laukun pitää olla reilu

Settiin yhdistämäni laukku on turkoosimpi kuin kuvan kassi. Saman mallinen kumminkin ja ennen kaikkea tarpeeksi iso: sinne pitää mahtua kalenteria, muistikirjaa, meikkipussia ja kulloinkin tarpeellista tavaraa. Laukun ostin HenkkaMaukan alennusmyynnistä aikoinaan. Tummat hanskat piti hommata vuosi sitten Helsingistä, kun junamatkalla huomasin unohtaneeni käsineet kotiin. Kävelin johonkin Makkaratalon kauppaan hankkimaan alennusmyyntikorista kädenlämmikkeet. Muuhun ei ollut aikaa. Kaupan nimeäkään en enää muista

Ja sitten tuo lompakko

Joskus viisi – kuusi vuotta sitten kävin miehen kanssa Amsterdamissa. Poikkesimme pieneen kauppaan, joka möi ties mitä sekalaista tavaraa. Kun katseeni osui MyWalitin värikkäisiin lompakoihin, hurmaannuin. Mallisto on valloittava ja minulle värifiirikille aivan vastustamaton. Koska olen tiukan budjetin nainen, pitäydyin valitsemaan vain yhden. Vaikeaa oli, mutta onnistuin. Päädyin juuri tuohon punainen – oranssi – lime-yhdistelmään. Lompakko palvelee minua edelleenkin. Hiukan se on patinoitunut ja saanut kyylkeensä yhden mustekynäviirun, mutta yhtä rakas se on edelleen. Monesti kaupan kassalla myyjä huudahtaa silmät loistaen ”Oi kuinka ihana kukkaro!” Täysin samaa mieltä.  Vuoden takaisella Italian reissulla hypistelin myös sellaista turkoosi-sininen -yhdistelmää, mutten raaskinut investoida 70:ää euroa lompakkoon sillä kertaa. Nyt kun liitin MyWalitin nimeen linkin valmistajan sivuille, huomasin, että verkkokaupassa on värikäs ale. Kieltäydyn tutustumasta tarkemmin. Ennakkoverot kun odottavat maksua tuossa viereisessä pöytälaatikossa.

PS. Koska kyseessä on Polyvoren ideakooste, ykisttäisistä vaatteista linkit johtavat alkuperäisten valmistajien sivuille. Olen etsinyt Polyvoren tuotekirjastosta lähimmät, oman vaatekaappini sisältöä vastaavat vaatekappaleet merkkejä miettimättä.

Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , ,

Huomenta valoisa maailma

Havahduin aamuseiskalta. Karistin juuri ennen heräämistä vainonneet painajaiset mielen tunkiolle, pois päivää pilaamasta. Aikoihin en ole öisiä kauhufilmejä katsellut eikä toivottavasti ihan heti tarvitsekaan. Mies oli töihin lähtiessään jättänyt minulle kahvin pulloon. KiitosKiitosKiitos. Söin aamiaisen. Siemaisin mukillisen maitokahvia.

Avasin Rhonda Byrnen Salaisuus -kirjan ajatuksiin perustuvan voimatekstin.  Byrnen teokset ovat opettaneet minulle eniten kiitollisuudesta: suosittelen lämpimästi Salaisuutta, The Secret – Voima -teosta ja Taikavoimaa. Ostin aikoinaan myös Byrnen 365 elämänohjetta: sellaisen kirjan tapaisen, josta voin repäistä ohjeen kalenterin väliin tai jääkaapin oveen. Yhtään en ole raaskinut irrottaa. Kirjanen on nykyään ruokapöydällä ja silmäilen sitä summamutikka -periaatteella. Avaan sen kohdan, joka sattuu kulloinkin aukeamaan.

JOS vai KUN?

”Vaihda epävarmuutta huokuva jos-sana KUN-sanaan ja autat vetovoiman lakia toimimaan.”

Tätä epävarmuuden selättämistä treenaan edelleen näin liki viisikymppisenä. Tulokset palkitsevat, vaikka ovatkin joskus hitaita. Se johtuu alitajunnan esteistä. Raivaan pois tieltä vuosikymmenten aikana kertyneitä rajoittavia uskomuksia. Siinä auttaa kiitollisuuden vahvistaminen. Ajattelen ja kirjoitan asioita, joista olen onnellinen ja kiitän. Vahvistuva kiitollisuus syrjäyttää epäuskoa ja epävarmuutta.

Hurahdin aikoinaan myös Byrnen nimellä myytävään kauniiseen Kiitollisuus-muistikirjaan, jota näköjään myydään edelleen Bookyn kirjakaupassa. Kiitoksia voi toki kynäillä talteen mihin tahansa muistikirjaan tai vihkoon – tai vähintäänkin ajatella. Tärkeintä on ajattelun muuttaminen, asenteen treenaaminen näkemään sitä, mikä on hyvin ja mistä on aihetta kiittää. Se negatiivinen huolehtii kyllä ihan itse itsestään.

Joka-aamuinen kynttilänvalo

Sitten vielä toisenlainen kaunis hetki uuden Avotakan sisustusideoiden kanssa. Viipale vähähiilarista porkkanakakkua toisen kahvimukillisen kaverina. Hyvää huomenta valoisa maailma!

Linkit sisältävät kumppanuusmarkkinointia Bookyn kanssa.

aamu 001

aamu 010

aamu 004 aamu 011 aamu 007

 

 

Avainsanat: , , , , , , , , ,

Fuchsia day ja muuta mukavaa!

Fuchsia day

Blogissa on ollut hiljaista. Sitä on täällä ja sitä on Karppisiskojen puolella. Olen antanut olla ja olen antanut ajatusten tekeytyä. Nyt sitten putkahtelee uusia mietteitä tiuhaan tahtiin. Mistä tykkäisin kirjoittaa, millaisia aiheita, mitä kuvia, kuinka usein. Juuri nyt on energiabuusti niin toimittamani henkilöstölehden kuin muutamien muidenkin työasioiden suhteen. Uusia juttuideoita ja palstamietteitä. Ajatuksia haastateltavista ja mietteitä aiheista.

Täällä aion kirjoittaa sellaisesta, mikä saa minut innostumaan, säkenöimään, uteliaaksi, hymyilemään, liikuttumaan. Ihmisyyttä, sisustusta, muotia, matkoja, kirjoja, oivalluksia. Elämää!

Tyyli ja löydöt

Syksyllä chattailin muutaman suunnilleen ikäiseni naisihmisen kanssa tällaisille liki viisikymppisille suunnatusta tyyliblogista. Onko niitä ja millaisia? Kaipasimme sellaista. Mietimme yhteistäkin ja tapasimme asian ympärillä. Blogi ei lähtenyt liikkeelle, mutta ajatusta jäi eloon.

Tyttäreni lukee muoti- ja lifestyle-blogeja ahkerasti ja avaa silmiäni siihen maailmaan. Minua kiinnostaa pukeutuminen – olenhan sen alan ihminen ihan alunperin. Vaikka muotibisnes ei minua työnä kiinnostakaan, pukeutuminen kiinnostaa. Mikä sopii yhteen? Mitä värejä ja minkä kanssa? Rakastan värejä ja käytän paljon oranssia, fuksiaa, turkoosia, vihreää. Ne antavat virtaa ja voimaa.

Entä millaisia kenkiä? Oli vuosia, jolloin jokaiselta ulkomaan matkalta piti ostaa ainakin kolmet kengät. Nykyään koluan myös kirppareita, Huuto.net:iä, Tori.fi:tä ja Facebookin kirppisryhmiä mahtilöytöjen perässä. Teen retkiä Helsinkiin kirppispäivinä – se on minun ja tyttäreni yhteinen harrastus ja olemme aina ihan palavissamme ostoksistamme (hyvä on, siellä se shoppailija rellestää). Kierrän toki vaate- ja kenkäkaupoissakin, mutta parhaat kiksit saan löytäessäni second hand -aarteen.

Keski-ikäisen lifestyle

Kuukausi sitten tutustuin monen muotibloggaajan suosimaan Polyvoreen, jossa voin  koostaa asukokonaisuuksia muotilehtien tyyliin. Ihastuin silmittömästi kuvien kanssa pelaamiseen ja tein yötä myöten kokeiluja. Niistä yksi on tässä postauksessa ideakuvana. Se on itse asiassa tämän päivän asuni. En voi oikein uskoa, että olen postaam,assa päivän asusta…

Vaikka päälläni oleva värikäs Vero Modan tunika on hiukan toisenlainen, värit ovat samat. Paita, fuksiat sukkahousut ja mustat HenkkaMaukan lyhyet shortsit täsmäävät, vaikka ovatkin eri merkkisiä kuin Polyvoresta setissä. Jos nyt lähtisin tästä liikkeelle, ottaisin olalle samanlaisen laukun ja pukeutuisin harmaaseen villakangastakkiini, jonka löysin syyskuussa kirppispöydältä erään eteläranskalaisesta kylästä. Mustat nilkkurit odottavat askeleita oven vieressä. Tuo Ajaton-kello minulta muuten löytyy myös. Se on kellon näköinen koru ilman viisareita.  Niiden tilalla on ikuisuuden symboli. Kellon hommasin Erätulen Jukan yrityksen Olevaisen Ihmeputiikista.

Polyvoren kanssa muuten upposin sellaiseen riemukkaan flown virtaan, etten ollut uskoa todeksi. Rakastuin leikittelyyn, ihastuin vaatekokonaisuuksien rakenteluun. Aloin katsoa vaatekaappiani ihan uusin silmin. Vinhaa – tätä tunnetta lisää. Voikin olla, että postailen tällaisia yhä enemmän. On se niin hauskaa ja hauskaa pitää elämässä olla.

Ehkä tästä tulee yhä enemmän keski-ikäisen, elämäänsä rakastavan naisen life style-blogi.

Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,
Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

Liity 1 080 muun seuraajan joukkoon